Tekeekö yhteiskunnallinen syrjäytyminen terroristin?

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Colourbox
Terroristilla ei ole selkeää psykologista profiilia, mutta terrorismilla on kiihokkeensa. Terroristien propaganda vetoaa erityisesti syrjäytymistä ja nöyryytyksiä kokeneisiin.

Terrorismi vaikuttaa täydeltä mielipuolisuudelta, mutta kliinisesti tarkasteltuna se ei sitä ole.

Viimeisen 40 vuoden ajalla tehtyjen tutkimusten perusteella ei ole löydettävissä yhteneväistä psykologista profiilia, joka yhdistäisi terroristeja. Näin kertoo keväällä 2017 Amerikan psykologiliiton kokouksessa esitetty tutkimusraportti.

Terrorismiin erikoistuneen psykiatrin ja tietokirjailijan Daniel Zaguryn mukaan vain kymmenen prosenttia jihadisteista on psykologisesti epävakaita. Tämän takia sen arvioiminen, kenestä voisi tulla terroristi, on äärimmäisen haastavaa, jopa mahdotonta.

Terrorismin yhteydessä myös puhe syrjäytyneisyydestä pulpahtaa säännöllisesti esille. Onko yhteiskunnallinen syrjäytyminen polttoaine, joka saa terrorismin roihuamaan?

Tilastojen perusteella yhteiskunnan eriarvoisuus, köyhyys ja työttömyys eivät kasvata terrorismia, kertoo terrorismin tutkija Leena Malkki Helsingin yliopistosta.

”Syrjäytyminen ei sellaisenaan synnytä terrorismia, mutta sen aiheuttamat kokemukset voivat pönkittää terroristien propagandan vetovoimaa”, Malkki sanoo.

Hänen mukaansa syrjäytymisselitystä vahvempana näyttäytyy kokemus epäoikeudenmukaisuudesta. Tämä löytyykin lähes jokaisen terrorikampanjan juurilta.

Liikaa lasikattoja

terrorismi

Terrorismin yhteydessä puhe syrjäytyneisyydestä pulpahtaa säännöllisesti esille. ©COLOURBOX

Yhtenä keskeisenä terrorismin kasvuaineksena on nöyryytyksen teema, kertoo psykologian professori Clark McCauley. Hänen määritelmässään nöyryytys on ”syövyttävä yhdistelmä häpeää ja vihaa”.

Nöyryytyksen tutkimus psykologisena kokonaisuutena on kuitenkin vasta hädin tuskin päässyt alkuun, McCauley huomauttaa. Nöyryytyksen ymmärtäminen korostuu entisestään, kun halutaan ymmärtää hallitusten reaktioita terrorismille.

”Ehkä tämän analyysin hämmästyttävin tulos on se, että heikot eivät ole ainoita, joita voidaan nöyryyttää. Heikko voi nöyryyttää vahvaa, jos – kuten usein tapahtuu terrori-iskuissa – hallitus ei pysty reagoimaan suoraan tekijöitä vastaan”, McCauley kertoo Amerikan psykologiliiton kokouksessa julkaistussa tutkimusraportissaan.

Jihadistiseen radikalisoitumiseen taipuvainen henkilö on usein aktiivinen ja kielitaitoinen henkilö, joka kuitenkin kohtaa odotuksiinsa nähden runsaasti lasikattoja, nöyryytyksiä sekä ulossulkemista ja kokee ”ansaitsevansa parempaa”. Näin kirjoittaa blogissaan maahanmuuttokoordinaattorina työskentelevä ja poliittisen erilaisuuden organisoinnista väitöskirjaa työstävä Heikki Kerkkänen.

”Radikalisoituneet, muslimiksi identifioituvat henkilöt samastuvat globaaliin muslimiyhteisöön, ja he voivat kokea itsensä uhriksi minkä tahansa oikeudenloukkauksen kohdalla, jossa kärsijänä on ollut toinen muslimi”, Kerkkänen kertoo.

Identiteetin kaipuu

Terroristista toimintaa kehystää tyypillisesti ideologinen propaganda, mutta lopulta terrorismi itsessään vetoaa enemmän identiteettinä kuin ideologiana, kertoo YK:ssa työskentelevä terrorismin asiantuntija Andrew Silke. Hän on yksi kirjoittajista teoksessa Evolutionary Psychology and Terrorism (2015).

Silken mukaan terrorismilla on epäitsekäs ulottuvuus, joka on välttämätöntä terrorismin täydelliselle ymmärtämiselle ja viime kädessä sen hillitsemiselle.

”Jos keskitytään ideologian torjuntaan, menetetään tärkeitä asioita. Alkuvaiheessa niillä, jotka ovat mukana terrorismissa, on hyvin rajalliset käsitykset ideologiasta, koska he eivät ole oppineita”, Silke kertoo The Guardian lehdelle.

Yksi sosiaalipsykologian keskeisimmistä viesteistä on, että useimmat ihmiset kykenevät kauhistuttaviin asioihin – eivät siis vain tietyn ryhmän jäsenet. Silken mukaan useimmat ihmiset osallistuvat terrorismiin suhteellisen tavallisten sosiaalisten yllykkeiden seurauksena.

”Tämä muiden puolesta taisteleminen reaktiona muiden kärsimyksiin toistuu usein yksittäisten terroristien henkilökohtaisen motivaation kertomuksessa”, Silke sanoo.

Terrorismista on vielä paljon opittavaa, sillä alan perustutkimuksessakin on ammottavia aukkoja, Leena Malkki huomauttaa.

”Esimerkiksi systemaattinen vertailu uupuu sen suhteen, mikä erottaa väkivaltaan lähteneet niistä, jotka jakavat samat tavoitteet mutta eivät ole kiinnostuneet terrorismista.”

Lue myös:

Turun isku on terroristijärjestöille huonoa propagandaa

Münchenistä Charlie Hebdoon – Nämä terrori-iskut muuttivat maailmaa

X