Miksi ihmeessä? Suomalaisilla on outo asenne: oma auto pitää olla – vaikka sitten kalliilla lainarahalla hankittu
”Voisinko minä harkita leasing-auton hankintaa? Jos järki vie voiton tunteesta, voisin”, kirjoittaa Seuran tuottaja Raimo Haapaniemi.
Olen automies. Minulle auto ei koskaan ole ollut pelkkä peltilaatikko, jolla vain siirrytään paikasta toiseen. Pidän autojen tekniikasta ja estetiikasta. Nautin suuresti autolla ajamisesta ja – pakko tunnustaa – myös auton omistamisesta. Vaihdan auton uuteen noin kolmen vuoden välein, missä ei toki ole kovin paljon järkeä. Auton ostamisessa ja omistamisessa ei kuitenkaan ole kyse pelkästään järjestä vaan myös tunteesta.
Minua järkevämpi tuttavani on päättänyt hankkia yksityisleasing-auton eli pitkäaikaisen vuokra-auton, koska hän ”ei halua maksaa auton pelleistä vaan pelkästään auton käytöstä”. Sopimus on kolmivuotinen, jona aikana kilometrejä saa kertyä 45 000. Hän saa käyttöönsä upouuden auton, josta hän maksaa kiinteän 490 euron kuukausimaksun, johon sisältyvät huollot ja renkaanvaihdot.
Hinta tuntuu äkkiseltään kovalta, mutta jos omistusautoilija laskee auton ostohinnan lisäksi autoilunsa kokonaiskustannukset realistisesti, hinta nousee yllättävän korkeaksi. Autoilun menoihin kuuluvat polttoaineen lisäksi muun muassa huolto- ja korjauskulut, vakuutukset, ajoneuvovero, rengaskulut, katsastukset ja rahoituskulut (jos hankintaan on käytetty lainarahaa). Huomioon pitää ottaa myös auton arvon alenema. Moniin leasing-sopimuksiin sisältyy iso osa näistä kuluista, joihinkin jopa autopesut.
Yksityisleasing on Suomessa vielä harvinaista, mutta kiinnostus on selvästi kasvamassa. Danske Bankin äskettäin julkaiseman autobarometrin mukaan lähes neljännes suomalaisista olisi kiinnostunut hankkimaan auton käyttöönsä yksityisleasingilla. Ruotsissa ja Tanskassa tämä on jo hyvin yleistä.
Järjen ja tunteen lisäksi auton hankintaan vaikuttavat myös asenteet. Autobarometrin mukaan yksi kulttuurinen tekijä on sen, että osa suomalaisista pitää vuokra-autolla ajamista jotenkin nolona. Tämä on outo asenne: oma auto pitää olla – vaikka sitten kalliilla lainarahalla hankittu ja vaikka muusta kulutuksesta olisi sen takia tingittävä.
Voisinko minä harkita leasing-auton hankintaa? Jos järki vie voiton tunteesta, voisin. Mutta jos autonhankintani menee jatkossakin tunne edellä, en voisi. Asenteessani on ehkä toivomisen varaa.