Osinkotulojen verotus on lahja rikkaimmille – Tätä on laillinen verosuunnittelu Suomessa

Jaa kaverilleTilaa Seura
Verotus kohtelee Suomessa hellemmin niitä, joilla olisi varaa maksaa eniten. Nykykäytännön kyseenalaistajat leimataan helposti pelkästään kateellisiksi. © Tinka Lindroth/Otavamedian visualistiryhmä
Seuran arkistosta: Miljardööri Antti Herlin sekä miljonäärit kuten pääministeri Juha Sipilä ovat saaneet nauttia Suomen rikkaille tarjoamista veroeduista. Täysin laillisesti.

Marraskuun alussa media julkaisee verohallinnon tietoihin perustuvia listoja suomalaisten tuloista. Usein listojen väitetään virheellisesti kertovan suurituloisimmat suomalaiset.

Listoissa kyllä näkyy tuloja, mutta vain veronalaisia tuloja. Todellisista tuloista verottajan julkiset tiedot eivät kerro mitään – ainakaan suurituloisimpien.

Vuosina 2000–2005 veroäyrilistojen kolmen kärkeen yltäneiden joukossa on tuloverotilastojen kestotähtiä kuten Aatos Erkko, Jorma Ollila ja Björn Wahlroos. Paljon on myös sellaisia, joille ei monena kärkisijoituksen jälkeisinä vuosina ole kertynyt verotettavaa tuloa edes sitä 150 000 euroa, jolla Helsingin Sanomien ylläpitämään verotietokantaan on päässyt.

Heitä ovat esimerkiksi JOT-Automation-yrityksen myynnillä rikastunut Veikko Lesonen, Stonesoftin myynyt Ilkka Hiidenheimo, valtavat määrät Nokiaa 2000-luvun alun huippukurssiin myynyt Timo Lehtonen, konepajansa myynyt Jorma Lillbacka, miljonääriperijä Jussi Salonoja sekä Erätukku Oy:n omistuksensa myynyt Maarit Koskelo.

Yhteistä viimeksi luetelluille on, että he ovat yhtenä tai useampana vuotena saaneet kymmenien tai jopa yli sadan miljoonan euron veronalaiset tulot. Huolimatta siitä, että rahat on luultavasti pyritty sijoittamaan tuottavasti, heidän verotettava pääomatulonsa on jäänyt useina vuosina alle 150 000 euroon.

Vaatimattomalla kolmen prosentin vuosituotollakin tällaisiin tuloihin riittäisi jo viiden miljoonan euron pääoma. Muuttuvatko loistavat liikemiehet ja -naiset täydellisiksi tunareiksi myyntivoittomiljoonat saa- tuaan? Tuskin sentään.

Salarikas Herlin

Nykyinen Suomen rikkain mies Antti Herlin ei hänkään verotilastoissa loista. Saatuaan vuonna 1999 ennakkoperintönä määräysvallan Kone Oy:ssä antaneet osakkeet, hän ei mahtunut verolistoilla edes tuhannen suurituloisimman joukkoon.

Antti Herlinin omaisuus on sittemmin kasvanut talouslehti Forbesin arvion mukaan Suomen suurimmaksi – noin kolmeen miljardiin euroon. Siitä huolimatta hän ei ole kertaakaan ollut veronalaisilla tuloilla mitaten kymmenen suurituloisimman joukossa, top-100:ssa sentään viidesti.

Mikäli Herlinin kolmen miljardin omaisuus vaihdettaisiin rahaksi ja talletettaisiin Suupohjan Osuuspankkiin määräaikaistalletuksena yhden prosentin vuosikorolla, korkotuloja olisi 30 miljoonaa euroa vuodessa. Sillä summalla Herlin olisi paistatellut veroäyrilistan ykkösenä useimpina vuosina.

Herlin ei kuitenkaan ota tulojaan suoraan omalle tililleen. Hän hallitsee osakkeitaan pääasiassa kahden holdingyhtiön kautta. Holdingyhtiö on tavallinen osakeyhtiö, mutta sillä ei ole omaa liiketoimintaa, vaan sen ainoa tehtävä on omistaa jokin toinen yhtiö. Nämä yhtiöt perustettiin omistamaan Konetta jo vuosikymmeniä sitten.

Vuonna 1969 perustettu Holding Manutas ja vuonna 1974 perustettu Security Trading mahdollistivat ristiinomistuksillaan perinnön vaiheittaisen siirtämisen Pekka Herlinin lapsille perintöverot minimoiden.

Verovapaat osingot

Nykyisellään yhtiörakenne kuitenkin tarkoittaa sitä, että Suomen rikkain mies maksaa veroja vain murto-osasta tulojaan. Vuonna 2013 Antti Herlin maksoi veroja 1,82 miljoonan euron pääomatuloista. Valtaosa näistä on peräisin Koneesta, joka maksoi tuona vuonna hulppean osingon.

Herlinin hallitsema Holding Manutas Oy sen sijaan sai samana vuonna 135 miljoonan euron osingot.

Veroja yhtiö ei maksanut sentin senttiä. Tämä johtuu siitä, että pörssiyhtiön maksama osinko on verovapaata, mikäli osinkoja saava yhtiö omistaa yli kymmenen prosenttia osinkoa maksavasta yrityksestä. Vuonna 2013 Holding Manutas omisti noin 16 prosenttia Koneen osakkeista.

Herlinin toinen holdingyhtiö Security Trading omisti Koneesta vain vajaat viisi prosenttia. Näin ollen se sai osingoistaan lain mukaan 25 prosenttia verovapaana ja 75 prosenttia verotettiin silloisen yritysverokannan mukaisesti 24,5 prosentilla. Vajaan 40 miljoonan osingoista kertyi maksettavaa seitsemisen miljoonaa, ja todellinen veroprosentti oli 18,4.

Uudistettu osinkovero

Samana vuonna 2013 hallitus päätti laskea yhtiöveron 20 prosenttiin.

Nyt Koneellakin on varaa maksaa entistä enemmän osinkoja. Holding Manutas saa osinkonsa edelleen verotta, ja myös Security Tradingin verorasitus keveni tuntuvasti.

Jos kansantalous ei verouudistuksella ampaissutkaan kasvuun, Herlinin varallisuuden kasvua se ainakin avittaa.

Herlin rahastikin Koneesta ennätysosingot vuosina 2012–2015. Samaan aikaan hän osti Sanoman osakkeita yhtiöidensä salkkuihin. Viime helmikuussa Sanoma-omistukset koottiin Holding Manutas -yhtiöön, jotta omistus nousi yli kymmenen prosentin. Näin Herlin saa Sanomankin osingot Manutas-yhtiöönsä verovapaana.

Osakepotti tekee Herlinistä myös toiseksi suurimman omistajan Sanomassa. Suurin omistaja Jane ja Aatos Erkon säätiö on kuitenkin passiivinen sijoittaja, joten hallituksen puheenjohtajaksi nimitettiin Herlin.

Isännän ääntä muun muassa Helsingin Sanomia julkaisevassa yhtiössä käyttää nyt entisen Suomen rikkaimman miehen Aatos Erkon paikalla nykyinen Suomen rikkain mies Antti Herlin.

Raha poikimaan

Herlinin rahat tuottavat lisää rahaa verottajan häiritsemättä, mutta Herlin joutuu toki maksamaan veroja, kun hän nostaa varoja ulos säästöpossuna toimivista yhtöistään. Tosin käyttörahansa hän saa nekin varsin kohtuullisilla veroilla.

Ensimmäiset 150 000 euroa hän saa nostaa yhtiöstään osinkoina 7,5–8,25 prosentin verolla. Hämmästyttävän pieni veroprosentti johtuu siitä, että on haluttu välttää kahdenkertaista verotusta. Ajatellaan, että onhan Herlin maksanut tuloistaan verot jo kertaalleen, kun Kone tai Sanoma on maksanut voitoistaan 20 prosentin yhtiöveron.

Maksaakseen 150 000 euron osingon, yhtiöllä on oltava voittoja 187 500 euroa. Siitä 20 prosenttia menee yhtiöveroon ja 150 000 eurosta Herlin maksaa matalat osinkoverot. Näin yhteenlaskettu veroprosentti olisi 26,6.

Vastaavilla tuloilla palkansaajan veroprosentti hipoisi viittäkymmentä.

Lahja rikkaimmille

Hätäisesti valmistellun osinkoverouudistuksen ensimmäistä versiota voisi sanoa todelliseksi lottovoitoksi Suomen rikkaimmille, elleivät pääpotit olisi pikkurahoja sen rinnalla, mitä oltiin päättämässä. Keväällä 2013 hallitus nimittäin sopi poistavansa kokonaan pörssin ulkopuolisten yhtiöi- den kevyesti verotettujen osinkojen ylärajan.

Hallituksen vasemmistopuolueille tämä kelpasi, koska demarit ja vasemmistoliitto saivat kehua panneensa pisteen verottomille osingoille. Tuohon saakka pörssiin listaamattomasta yhtiöstä oli saanut nostaa enimmillään 60 000 euroa verovapaita osinkoja.

Hallituksen suunnitelmien mukaan jatkossa kaikista osingoista 25 prosenttia olisi veronalaista pääomatuloa. Toisin sanoen osinkoja verotettaisiin enimmillään kahdeksalla prosentilla – ilman ylärajaa.

Hätiin riensi silloinen oppositiojohtaja Juha Sipilä (kesk). Hän vinkkasi Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäelle, että muutama tuhat Suomen rikkainta oli saamassa melkoisen veroedun. Julkisuusmylläkän jälkeen hallitus päätti säätää huippuhalvoille osingoille 150 000 euron ylärajan.

Sipilän miljoonat

Juha Sipilä varmasti tiesi mistä puhui. Hän oli tehnyt suuren omaisuuden onnistuneilla yrityskaupoilla ja osakesijoituksilla. Miljooniaan hän hoiti sijoitusyhtiössään yhden Suomen parhaan veroasiantuntijan, professori Heikki Niskakankaan kanssa.

Sipilä oli vuoden 1996 äyrikuningas. Hän oli saanut johtamansa teknologiayrityksen Solitran osakkeista reilut 15 miljoonaa euroa, kun se myytiin amerikkalaisille.

Veronalaista myyntivoittoa tästä oli noin 12 miljoonaa. Miljooniaan sijoittamaan Sipilä perusti muiden muassa pääomasijoitusyhtiö Fortel Investin.

Vuonna 1998 Sipilän yhtiökumppaniksi Fortel Investiin tuli hänen serkkunsa, vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas, joka hoiti yhtiön sijoituksia. Vuoteen 2001 mennessä yhtiölle oli kertynyt yli 11 miljoonaa euroa voittovaroja.

Seuraava vuosikymmen yhtiöllä meni heikommin, mutta silti se kykeni maksamaan miltei yhdeksän miljoonaa euroa osinkoja omistajilleen, eli pääasiassa Sipilän perheelle ja loput Niskakankaalle sekä toiselle vähemmistöomistajalle.

Salattu omaisuus

Vuoden 2013 aikana Sipilän Fortel Invest myi omistamansa Elektrobitin osakkeet reilulla kuudella miljoonalla eurolla.

Näitä rahoja käytettiin velkojen maksuun sekä lunastamaan ulos vanhat vähemmistöomistajat sekä Sipilä vaimoineen. Tilinpäätöstietojen perusteella Sipilä sai osakkeistaan noin 2,2 miljoonaa euroa ja hänen vaimonsa reilut 600 000 euroa loppuvuodesta 2013. Yhtiö jäi Sipilän lapsille.

Verotettavaa pääomatuloa Juha Sipilällä oli tuona vuonna alle 20 000 euroa ja hänen vaimollaan noin 350 000 euroa.

Tänä keväänä tiedotusvälineet odottivat kiinnostuksella Sipilän sidonnaisuusilmoitusta. Jokaiselta ministeriltä vaaditaan ilmoitus merkittävistä omistuksista ja veloista.

Pettymykseksi Sipilän ilmoitus ei sisältänyt mitään tietoja siitä, minkä arvoinen hänen omaisuutensa on tai mihin se on tarkalleen sijoitettu. Ilmoituksesta kävi ilmi ainoastaan, että pääministerillä on ”merkittävä rahoitusomaisuus” talletettuna erilaisiin sijoitusvakuutuksiin sekä säästötilille.

Sipilä ilmoitti sijoittaneensa säästötilin lisäksi rahojaan Nordean Eläkesijoitukseen, kahteen Nordean säästöhenkivakuutukseen sekä Nordea Capital -nimiseen kapitalisaatiosopimukseen.

Vakuutuskuoret

Sipilän ilmoitukseensa listaamia sopimuksia kutsutaan vakuutuskuoriksi. Näiden kuorien sisällä sijoitustoimintaa voidaan harjoittaa, mutta salaisuusverhon suojissa ja verojen maksua lykäten.

Monessa suhteessa vakuutuskuoret toimivat kuin holdingyhtiöt, mutta verovapaus on vielä laajempaa. Esimerkiksi kaikki osingot sekä myyntivoitot ovat verovapaita. Veroja maksetaan vasta, kun rahaa otetaan kuoresta ulos.

Säästöhenkivakuutus on vakuutusyhtiöiden rakentama sijoitustuote. Sen ideana on, että sijoittaja saa valita sijoituskohteet, johon vakuutukseen liitetty säästösumma sijoitetaan. Teknisesti ottaen sijoitukset omistaa vakuutusyhtiö, mutta vakuutuksen säästösumma on sidottu sijoitusten arvonkehitykseen.

Vakuutusyhtiö ottaa välistä palkkionsa, mutta verottaja ei sijoitusten tuottoihin kajoa, joten välikäsi saattaa hyvinkin tulla edullisemmaksi.

Säästöhenkivakuutuksessa on usein ehto, jonka mukaan säästösumma maksetaan, mikäli vakuutettu on elossa tiettynä ajankohtana. Tätä kutsutaan elämänvaravakuutukseksi. Lisäksi sopimuksiin liitetään usein kuolemanvaravakuutus, jolloin vakuutuksenottajan kuollessa säästösumma ja mahdollinen erillinen vakuutuskorvaus maksetaan määrätyille edunsaajille.

Säästösummasta 35 000 euroa on lähiomaisille verovapaata tuloa ja kokonaan perintöverotuksen ulkopuolella.

Vakuutukseton vakuutus

Kapitalisaatiosopimus on sijoitusvakuutuksista maallikolle käsittämättömin. Se on vakuutus, jossa ei ole edunsaajaa, eikä mitään vakuutettua riskiä. Vakuutuksen veroedut sillä kuitenkin on.

Sipilän Nordeasta ottaman kapitalisaatiosopimuksen sisään on mahdollista saada esimerkiksi aivan tavallinen arvo-osuustili, jolla voi käydä osakekauppaa, kuten kuka tahansa. Ainoa ero on, että omistukset ovat salaisia ja tulot verottomia.

Kun sijoittaja ostaa kapitalisaatiosopimuksen suojin salkkuunsa osakkeita, ilmestyy yhtiön omistajaluetteloon Nordea Henkivakuutus Suomi Oy, eikä suinkaan todellinen edunsaaja.

Tämä on vielä paksumpi salaisuuden verho kuin osakkeiden hallintarekisteröinti, jota työnantajien ja sijoittajien etujärjestöt ovat vaatineet ja valtiovarainministeriö toistuvasti esittänyt. Vielä toistaiseksi se on aina jämähtänyt median, syyttäjän, poliisin ja verottajan vastarintaan ja varoituksiin valvonnan vaikeutumisesta.

Sipilän esikunnasta kuitenkin käytiin Sipilän vakuutussijoitukset läpi apulaisoikeuskansleri Risto Hiekkataipaleen kanssa. Hän kertoo saaneensa Sipilän avustajan puhelimitse antamasta selvityksestä sen käsityksen, että Sipilä ei itse tee arvopaperikohtaisia sijoituspäätöksiä. Näin ollen ei ole tarpeen eritellä, mihin varainhoitajat ovat hänen varansa sopimusten suojissa sijoittaneet tai kuinka paljon on ”merkittävä rahoitusomaisuus” euroina.

Kapitalisaatiosopimukset ovat kasvattaneet suosiotaan räjähdysmäisesti. Sipilän järjestelyn kaltaisiin kapitalisaatiosopimuksiin oli kesäkuussa sijoitettuna jo lähes seitsemän miljardia euroa yksityishenkilöiden varallisuutta. Finanssialan keskusliiton tilastojen mukaan summa on kymmenkertaistunut vuoden 2008 keväästä. Vaikka sopimus tuo sijoittajalle ylimääräisiä kuluja, on osinkojen ja myyntivoittojen verottomuus hyvä houkutin.

”Kyllä nämä veroedut ovat keskeisin syy, että yksityishenkilöt sijoittavat kapitalisaatiosopimukseen”, sanoo ylitarkastaja Janne Myllymäki verohallinosta.

Keskiluokka maksaa

Julkisessa keskustelussa huomio kiinnittyy usein nimellisiin veroprosentteihin.

Vähemmälle huomiolle jää se, mikä yleensä on verotuksen piirissä ja mikä ei. Maksettiinpa solidaarisuusveroa yli 100 000 euron tai yli 90 000 euron vuosipalkasta tai olipa ylempi pääomaveroprosentti 33 tai 32, se ei vaikuta Holding Manutasiin maksettaviin osinkoihin eikä pääministeri Sipilän vakuutuskuoriin kertyviin tuottoihin.

Verolainsäädännössä olevat helpotukset kaikkein rikkaimmille suomalaisille ovat ihmetyksen aihe monille tutkijoillekin. Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomala on tutkinut kansalaisten varallisuuden kehitystä jo pitkään. Hänen mielestään perimmäinen virhe tehtiin vuonna 1993, kun palkkatulojen ja pääomatulojen verotus eriytettiin toisistaan ja niitä alettiin verottaa eri perustein.

”Minä ja moni muukin olemme ihmetelleet jo pitkään sitä, miksei tätä systeemiä saada korjattua”, Tuomala sanoo suurien pääomatulojen huomattavasti ansiotuloja kevyemmästä verotuksesta.

Monet rikkaimmista suomalaisista maksavat tuloistaan veroja pienemmällä prosentilla kuin keskituloinen palkansaaja. Tämä johtuu siitä, että varakkaimmilla lähes kaikki tulot ovat pääomatuloja, joiden verotus ei kiristy juuri ollenkaan tulojen kasvaessa miljoonaluokkaan.

”Nämä holdingyhtiöt ovat juuri yksi merkittävä tekijä suurten tulojen kevyessä verotuksessa”, Tuomala arvioi.

Tuomala ei tiedä, onko superrikkaiden veroalen selitys siinä, että pieneen joukkoon Suomen superrikkaita ei verolakeja säädettäessä kiinnitetä huomiota, koska joukko on niin häviävän pieni suhteessa keskiluokkaan.

Poliittista hyväksyntää

Keskustelunaiheena erilainen verokohtelu pyyhkäistään usein sivuun kateutena, vaikka kysymys on oikeudenmukaisuudesta.

”Olen miettinyt, onko vaalirahoittajilla tässä niin tärkeä asema. Viime vaaleissakaan tästä asiasta ei juuri puhuttu”, Tuomala kummastelee.

Tuomala sanoo, että nyt perussuomalaisten noustua hallitukseen ”kaikki puolueet” ovat olleet siunaamassa suurien pääomatulojen kevyen verotuksen. Tuomala uskoo, että kansalaiset eivät ehkä täysin ymmärrä, millainen verojärjestelmä Suomessa on.

”Ehkä joku ajattelee niinkin, että hän pääsee jonain päivänä hyötymään tästä, eikä siksi halua muutosta”, Tuomala sanoo.

Jo kymmenen vuotta sitten Tuomala julkaisi tutkijakollegoidensa kanssa tutkimuksen, jonka mukaan vuosina 1966–1990 alempien tuloluokkien käytettävissä olevat tulot kasvoivat varakkainta kymmenystä nopeammin. Vuosina 1990–2011 kehitys kääntyi päinvastaiseksi.

Nopeinta tulojen kehitys on suurituloistenkin joukossa ollut kaikkein suurituloisimmilla.

Kehitykseen voitaisiin puuttua verotuksella, Tuomala sanoo, mutta arvioi lobbauksen sitä vastaan olevan varmasti kovaa.

Ketkä suurituloisimpien veroja vastaan sitten lobbaavat?

”No eivätköhän ne ole nämä suurituloisimmat itse.”

 

Toistuvista yrityksistä huolimatta pääministeri Juha Sipilä ei vastannut haastattelupyyntöihin.

 Artikkeli on ilmestynyt Seurassa 35/2015

X