Millainen mies Juha Sipilä oikein on? Lähipiiri kertoo

Jaa kaverilleTilaa Seura
Juha Sipilä: ei ihan lestadiolainen, ei enää liikemies, ei vielä poliitikko. Vaan jokamies. © Marjo Tynkkynen/OM-arkisto
Seuran arkistosta: Juha Sipilän lähipiiri antaa puoluejohtajasta kuvan, jossa on kaikkea, muttei kuitenkaan raameja enempää.

”Me valitsemme nyt kansanliikkeen johtajaa emmekä autoliikkeen johtajaa!” julisti Mauri Pekkarinen keskustan puoluekokouksessa 12. kesäkuuta 2012, kun puolueelle valittiin puheenjohtajaa.

Pekkarinen puhui nuoren Tuomo Puumalan puolesta, ja autoliikkeellä hän viittasi tietysti toiseen ehdokkaaseen Juha Sipilään, jolla on tunnetusti liikemiestausta eikä juuri lainkaan kokemusta politiikasta.

Sittemmin Pekkarinen on joutunut nielemään ivansa: keskusta saa olla kiitollinen Juha Sipilälle monen prosenttiyksikön kannatuksennoususta.

Mutta mistä oikein tulee tämä tämmöinen Sipilä? Keitä ovat hänen liikemiestuttunsa, millainen on hänen verkostonsa, jos sitä koettaa hahmotella puhtaalle paperille?

Uskon mies

Sipilä on ensinnäkin lestadiolainen – hän kuuluu Rauhan Sana -järjestöön, vanhoillislestadiolaisuudesta 1930-luvulla erkaantuneeseen uskonsuuntaukseen.

Tosin 2012 keväällä Sipilä jo kerran kielsikin lestadiolaisuutensa.

”Minulle kristillisyys on omantunnon vapautta. Lestadiolaisuudessa ei koeta, että tällainen omantunnon vapaus siihen sisältyy”, Sipilä sanoi Ilta-Sanomissa. Sittemmin hän kyllä sitten taas myönsi olevansa lestadiolainen.

Ihmisen usko on hänen oma asiansa, mutta lestadiolaisuuteen liittyy mielikuva kaiken ylittävästä lojaaliudesta uskonveljiä kohtaan. Tässä kohden ratkaisevaa on kuitenkin ainakin joidenkin asiantuntijoiden mielestä se, että Sipilä ei ole vanhoillislestadiolainen, eivätkä lojaalisuuden siteet ole kaikkein jyrkintä laatua.

Pallomies

Sipilällä on voimakas yhteys jalkapalloon: hänen vaimonsa veli on värikkäänä jalkapallopersoonana tunnettu entinen pelaaja Miika Juntunen.

Sipilä ja Juntunen olivat nostamassa Tampereen Pallo-Veikkoja vuonna 1999 tolpilleen huonolle tolalle päässeen talouden syövereistä. Seura kuitenkin putosi kauden päätteeksi mestaruussarjasta, ja Sipilä ja Juntunen joutuivat hevosmiesten tietotoimiston mukaan lähtemään seurasta oloissa, joita voisi kutsua savustamiseksi.

Juntunen on jatkanut uraansa Oulussa. Hän on ollut sekä Oulun Palloseuran että AC Oulun manageri. Jälkimmäiseltä paikalta hän joutui lähtemään erimielisyyksien vuoksi. Oulun Palloseura pelaa kakkosdivaria. Seuran puheenjohtaja on keskustan europarlamentaarikko Hannu Takkula.

Miljoonamies

Sipilän ura liike-elämässä on pitkä ja moneen suuntaan versova. Samoin hänen verkostonsa.

Juuret ovat Oulun ympäristössä, mihin syntyi viime vuosituhannen loppupuolella korkeaa teknologiaa ja elektronisia sovelluksia valmistavia ja kehittäviä yrityksiä.

Sipilän ura alkoi Lauri Kuokkasen 1985 perustamasta Solitra-yhtiöstä, joka valmisti matkapuhelinverkkojen suurtaajuussuotimia. Sipilä kohosi tuotantopäälliköksi ja lopulta suurimmaksi omistajaksi ja toimitusjohtajaksi vuonna 1995. Perustaja Lauri Kuokkanen myi Solitra-osakkeensa Rautaruukille, jonka kanssa Sipilä teki läheistä yhteistyötä vuosien ajan. Sipilästä tuli ensimmäinen Oulun seudun IT-miljonääri, kun hän myi Solitran osakkeensa amerikkalaisyritykselle 90 miljoonalla markalla (noin 15 miljoonaa euroa) vuonna 1996.

1995 Sipilä perusti oman Fortel Invest -yhtiön, joka rahoittaa teknologiayrityksiä. Fortel Investissä Sipilän keskeisiä kumppaneita ovat olleet hänen serkkunsa, Aalto-yliopiston vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas sekä Ari Haapakoski. Haapakoski on myös muun muassa Ruukin yrityspuiston hallituksen jäsen. Niskakangas puolestaan huolehti 1990-luvun lopussa oman Kapitum-yhtiönsä ohella Sipilän Fortel Invest-sijoitusyhtiön salkusta. Vuonna 2002 Niskakangas sai syytteen veropetoksesta Sipilän Arctos-yhtiön osakkeilla saamistaan myyntivoitoista. Korkein oikeus totesi Niskakankaan syyttömäksi.

Kiintoisa sivujuonne Sipilän verkostoja peratessa on Demissio-konsulttiyhtiö, jonka hallituksessa Sipilän serkku ja yrityskumppani Niskakangas istuu yhdessä suurlähettiläs Alpo Rusin, varatuomari Risto Ikäheimon ja Radiolinja-teleoperaattoriyhtiön perustajan Pertti Malvan kanssa. Edelleen, Malva puolestaan kuuluu samaan Valuecode-yhtiön hallitukseen muun muassa Talvivaara-kaivosyhtiön varatoimitusjohtajan Saila Miettinen-Lähteen kanssa. Valuecode myy terveydenhuollon palveluohjelmistoja.

Kopterimies

Vuosina 2002–2005 Sipilä jätti muutamaksi vuodeksi oman Fortel-yhtiönsä johtamisen ja siirtyi toimitusjohtajaksi Elektrobit-yhtiöön.

Tämä oululaisen Juha Hulkon perustama yhtiö kehittää langattomia tietoliikennejärjestelmiä sekä nykyään myös auto-ohjelmistoja. Elektrobitin liikevaihto on yli 185 miljoonaa euroa, ja se toimii seitsemässä maassa.

Hulkko istuu Elektrobitin hallituksen lisäksi Sipilän perustaman Fortel Kiinteistöjen sekä Gamga-yhtiön hallituksessa. Gamga kehittää elektroniikkaa ja sähkötekniikkaa.

Sipilä on kuulunut Hulkon perustaman Elektrobitin suurimpiin omistajiin, mutta hän myi omistuksensa syksyllä 2013 vedoten siihen, että hän ei halua suuren puolueen puheenjohtajana omistaa mitään yhtiötä. Sipilä tienasi Elektrobit-osakkeilla kuusi miljoonaa euroa.

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin rekisteritietojen mukaan Sipilä omistaa yhdessä Elektrobitin Hulkon sekä talopaketteja myyvän Deko-Talo-yhtiön Kimmo Kurkelan kanssa helikopterin, tyyppi on Eurocopter EC 120 B.

Kurkela on Oulunsalon vahvoja vaikuttajia, ja hänellä on puolestaan läheiset välit Suomen ympäristösijoitus -yhtiön hallituksen kautta Matti Koskeloon, oululaisen ulkoiluvarusteliike Erätukun entiseen omistajaan. Matti Koskelon vaimo Maarit Koskelo oli joitain vuosia sitten koko maan pääomatulolistan kärkisijoilla myytyään omistuksensa Erätukussa. Matti Koskelo myi omistuksensa Erätukussa vuonna 2011.

Rockmies

Kun Sipilä siirtyi muutamaksi vuodeksi sivuun Fortel Invest -yhtiönsä johdosta, hänen tilalleen palkattiin toimitusjohtajaksi Hannu Säynäjäkangas.

Säynäjäkangas on Sipilän lähimpiä liikekumppaneita. Hän on toiminut vuosia Sipilän kanssa Green Rock -yhtiön hallituksessa. Green Rock, välillä nimellä GIN Aqua tunnettu yhtiö, valmistaa pienvedenpuhdistamoja.

Green Rockin kehittämät pienpuhdistamot liittyvät niin sanottuun ”paskalakiin”, eli uuteen asetukseen jätevesien puhdistamisesta sekä siihen liittyvään ympäristönsuojelulain muutokseen.

Lainmuutosten seurauksena vuodesta 2011 lähtien kesämökeille ja haja-asutusalueille on asennettu kymmeniä tuhansia jäteveden pienpuhdistamoita. Green Rock myy tällaisia pienpuhdistamoita.

Aikoinaan, lakimuutoksen tultua voimaan, Sipilän puoluetoveri, silloinen ympäristöministeri Paula Lehtomäki sai lunta tupaan uudesta jätevesilaista. Sen sijaan Sen sijaan Green Rock, jonka hallituksessa tuore kansanedustaja Sipilä istui, jäi huomiotta.

Iltalehti kuumotti Sipilää taannoin asiasta kysymällä, kuinka tämä suhtautuu kansalaisten kiukkuun, kun hänen edustamansa yritys on myynyt juuri tuon lakimuutoksen vuoksi suuria määriä pienpuhdistamoita. Sipilä totesi Green Rockin laitteiden toimivan hyvin.

Sitä hän ei maininnut, että itse asiassa lainmuutokset eivät ole taanneet Green Rockille hyvää bisnestä: Green Rock on tilinpäätöstensä mukaan tehnyt viime vuosina kaikkiaan neljä miljoonaa euroa tappiota.

Riskimies

Heikosti on pyyhkinyt monilla muillakin niistä yhtiöistä, joiden hallituksissa Sipilä vielä pari vuotta sitten istui.

CCM-Power-yhtiön hakekuivurit tuottivat 100 000 euroa tappiota vuonna 2012, jonka jälkeen Sipilä jätti yhtiön. Painotalo Tekniserin hallituksen Sipilä taas jätti 2010. Edellisenä vuonna 2009 yrityksen voitto oli supistunut 800 000:sta 180 000:een euroon.

Fortel-konserniin kuuluva Fortel Management -yhtiö tuotti vuonna 2012 tappiota 650 000 euroa ja vuotta aiemmin 400 000 euroa. Hienoista voittoa ovat tehneet Kiinteistö-osakeyhtiö Pääpaino (40 000 euroa vuoden 2012 tilinpäätöksen mukaan) ja muun muassa porojen GPS-pantoja tekevä Ultracom (98 000 euroa vuonna 2010), ennen Sipilän lähtöä näiden yhtiöiden hallituksista.

Sipilästä piirtyy kuva miehenä, joka viihtyy siellä, missä synnytetään jotain uutta. Uuden synnyttämiseen puolestaan liittyvät riskit, eikä voittojen kotiuttaminen ole itsestäänselvyys uusille yrityksille.

Kokonaisuutenakaan Sipilän toiminta uusien yritysten parissa ei ole ollut voitollista. Hänen Fortel Invest -sijoitusyhtiönsä on tuottanut Kauppalehden mukaan 2000-luvulla vain neljänä vuonna voittoa. Tappiota tuli 2012 lähes 3 miljoonaa euroa.

Rahapulasta Sipilä ei toki ole politiikkaan lähtenyt, mutta jokin vaikutus päätökseen varmasti on IT-sektorin jäähtymisellä ja vuoden 2008 finanssikriisillä, jonka jälkeen yhä useamman yrityksen pyörittäminen on käynyt aiempaa tuskaisemmaksi.

Sipilä on riisunut kaikki luottamustoimet yhtiöiden hallituksissa tultuaan puheenjohtajaksi. Vain yhden hän jätti: kaiuttimia valmistavan, iisalmelaisen Genelecin hallituksen jäsen Sipilä on edelleen. Kotisivuillaan Sipilä perustelee tätä sillä, että hän haluaa pysyä kiinni pienten ja keskisuurten yritysten arjessa.

Genelec myös tuottaa huomattavaa voittoa: vuodesta 2007 alkaen yli 10 miljoonaa euroa.

Genelecin kautta Sipilällä on luonteva yhteys keskelle Savon elinkeinoelämää: Genelecin hallituksen puheenjohtaja Kyösti Martikainen on myös Mega Elektroniikka -yhtiön hallituksen jäsen. Saman yhtiön hallituksessa istuu vaikutusvaltainen Kari Kuparinen, joka on sekä Itä-Suomen rahaston että Uudenmaan pääomarahaston ja Ylä-Savon pääomarahaston toimitusjohtaja. Kyösti Martikainen puolestaan toimi vuoteen 2012 saakka Ylä-Savon pääomarahaston hallituksen puheenjohtajana.

Kakkaramies

Sipilä on siis pesunkestävä liikemies, jolla lienee liikemiestuttu jokaisessa pitäjässä ainakin Oulun ja Pohjois-Savon seuduilla.

Sipilä ei ole ollut ennen vuotta 2011 millään muotoa poliittinen henkilö, luonnehtii häntä eräs veteraanipoliitikko, joka tuntee Sipilän vuosien takaa liikemiehenä.

Sipilä ei ole ollut mukana kunnallispolitiikassa kotikunnassaan Kempeleessä tai Oulussa. Häntä ei liioin tunneta yritysjohtajana, joka olisi halunnut käyttää asemaansa yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseen.

Sipilän lähtö politiikkaan tuli siksi monille suurena yllätyksenä. Vaalikampanjassaan hän hyödynsi rahallisesti myös yrityskontaktejaan: vuoden 2011 eduskuntavaalien ilmoituksen mukaan hän sai yrityksiltä 36 000 euroa vaalitukea. Mitä nämä yhtiöt ovat, sitä ei ilmoitus kerro, koska lahjoitukset ovat olleet suuruudeltaan alle 1 500 euroa kappale.

Aivan puskista Sipilä ei toki keskustan kelkkaa hypännyt työntämään.

Sipilän isä Pentti oli Puolangan kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja kirkkovaltuuston puheenjohtaja sekä tiettävästi keskustan puoluevaltuuskunnan jäsen.

Luontaisesti läheiset suhteet Sipilällä on myös keskustaa lähellä oleviin lehtiin.

Tämä linkki on Seppo Laine, Elektrobitin hallituksen puheenjohtaja ja Sipilän läheinen bisneskumppani. Laine sattuu näet olemaan myös Joutsen median hallituksen puheenjohtaja. Joutsen media on keskustaa lähellä oleva lehtitalo, joka julkaisee muun muassa keskustan pää-äänenkannattajaa Suomenmaata, sekä liutaa muita lehtiä, kuten Koillissanomia, Oulu-lehteä ja Iijokiseutua.

Laine on myös Suomenmaan kustannuksen hallituksen puheenjohtaja ja kaiken kaikkiaan huomattava keskustan taustavaikuttaja.

Kääriäismies

Sipilä valittiin eduskuntaan ensi yrittämällä 2011 huhtikuussa, tarkalleen kolme vuotta sitten. Jo vuoden päästä, kesäkuussa 2012, hänet valittiin keskustan puheenjohtajaksi.

Valinnan takuumiehenä pidetään keskustan pitkän linjan poliitikkoa Seppo Kääriäistä, joka asettui näkyvästi myös julkisesti tukemaan Sipilän valintaa puheenjohtajaksi.

Sittemminkin Kääriäinen on ilmaissut tukensa Sipilälle silmiinpistävän selvästi.

Toki Sipilä tukea tarvitsikin puheenjohtajauransa alussa, sillä keskustan kannatus kynti alhaalla koko vuoden 2012. Vasta viime vuonna kannatus lähti rakettimaiseen nousuun saavuttaen Ylen mielipidemittauksissa jopa 24 prosentin rajan. Sipilää on juhlittu sankarina ja pelastajana. Hän on ilmiselvästi jotain todellista kansan syvästi halveksumien perinteisten poliitikkojen sijaan.

Juuri nyt keskustan kasvu on taittunut, ja keskusta ja kokoomus ovat vain muutaman prosenttiyksikön kymmenyksen päässä toisistaan 20–21 prosentin välissä. Tuleva eduskuntavaaleja edeltävä vuosi on mielenkiintoinen.

Tsemppi on kova. Sitä on pitänyt yllä Kääriäinen. Sipilän toipuessa uusiutuneista veritulpan oireista Kääriäinen kiritti häntä Suomenmaan kolumnissaan:

”Voittakoon se, joka esittää uskottavimman talous-, yrittäjyys-, ja työllisyysohjelman.”

Tammikuun 14. päivän Suomenmaan blogikirjoituksessa Kääriäinen vertasi Sipilää Mauno Koivistoon, Iiro Viinaseen ja Sauli Niinistöön.

Sipilästä on ehditty jo suurin kirjaimin tehdä maan seuraavaa pääministeriä. Tämä koittaisi siis 2015 eduskuntavaalien jälkeen. Joidenkin mielestä tämä tulee liian nopeasti, eikä keltanokka-Sipilä ehdi oppia politiikan jippoja noustakseen politiikan valtiomiestasolle.

Ja pientä kompurointia esiintyy Sipilän kotisivuillakin paikoin. Kohdassa, jossa vierailijan pitäisi päästä lukemaan Seppo Kääriäisen Sipilä-suitsutusta, keskelle sivua ilmestyykin teksti ”Hakemaasi sivua ei löytynyt!”

Jokamies

Kun lukee Sipilän suurta elämän kirjaa, monia muitakaan sivuja ei löydy.

Sipilä on lestadiolainen, mutta ei omasta mielestään ihan oikeasti lestadiolainen. Sipilä on liikemies, mutta hän on virallisesti luopunut lähes kaikista sidoksistaan.

Hän on poliitikko, mutta ei kuitenkaan ihan oikeasti poliitikko, koska hänellä ei ole taustaa politiikan piirissä.

Joku voisi sanoa, että Sipilä on pliisu tai hajuton ja mauton, mutta hänen menestyksensä politiikassa perustuu siihen, että hän on tyhjä taulu, johon äänestäjä saa itse hahmotella haluamansa kuvan. Kehyksenä taululle on Sipilän äärimmäisen vakuuttava ja rehellisen oloinen ulkoinen olemus ja esiintymistapa.

Keskustan Sipilän aikana kokemasta satumaisesta liidosta päätellen juuri tällaisella profiililla menestyy juuri tällaisena aikana juuri tässä maassa parhaiten.

 

Juttu on julkaistu alun perin Seurassa 15/2014.

X