Pelaaminen voi sairastuttaa - Riippuvuus digitaalisista peleistä kansainväliseen tautiluokitukseen
WHO:n mukaan ongelmapelaamisen lisääminen tautiluokitukseen helpottaa peliriippuvuuden tunnistamista ja ehkäisyä, sekä tukipalveluiden saatavuutta.
Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi kesäkuussa luonnoksen uudesta tautiluokituksesta. Siinä riippuvuus digitaalisesta pelaamisesta on ensimmäistä kertaa luokiteltu sairaudeksi.
Riippuvuus uhkapeleistä on jo aiemmin ollut tautiluokituksessa. Suomenkielisessä ICD-10 luokituksessa diagnoosi on ollut nimeltään pelihimo. Häiriöstä kärsivällä on usein toistuvia uhkapelijaksoja, jotka hallitsevat henkilön elämää.
Uudessa tautiluokituksessa on määritelty erikseen gambling disorder, eli rahapeliriippuvuus ja gaming disorder, jolla tarkoitetaan riippuvuutta digitaalisista peleistä.
WHO:n mukaan pelaaminen voidaan todeta häiriöksi, jos pelaaminen aiheuttaa huomattavaa ahdistusta tai siitä on merkittävää haittaa henkilön yksityiselämään, sosiaalisiin suhteisiin, opintoihin tai työhön.
Luonnos kansainvälisestä ICD-11 tautiluokituksesta on parhaillaan jäsenmaiden käsittelyssä. Se on tarkoitus vahvistaa ensi vuonna ja ottaa käyttöön terveydenhuollossa vuonna 2022.
Suomessa asiasta uutisoi ensimmäisenä Tekniikka & Talous.
Vain pieni osa harrastajista on riippuvaisia
Digitaalisella pelaamisella tarkoitetaan pelaamista tietokoneilla, pelikonsoleilla, älypuhelimilla ja tableteilla tai muilla digitaalisilla laitteilla.
Vuoden 2015 pelaajabarometrin mukaan yli puolet 11–19-vuotiaista pelaa päivittäin digitaalisia pelejä. Vain 1,5 prosenttia tästä ikäluokasta ilmoitti, ettei pelaa lainkaan.
Vaikka nuoret ovat aktiivisimpia peliharrastajia, myös moni aikuinen pelaa vapaa-ajallaan. Kaikista suomalaisista aktiivisesti digitaalisia pelejä harrastaa noin 60 prosenttia.
Pelaaminen on nopeasti yleistynyt harrastus. Vuonna 2013 tehdyssä tutkimuksessa aktiivisia pelaajia oli 52,3 prosenttia.
Miehet pelaavat keskimäärin enemmän kuin naiset, mutta tyttöjen ja naisten pelaaminen on yleistynyt.
Peliharrastuksen yleisyydestä huolimatta se on hyvin harvalle ongelma. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) arvioi, että pelaamisesta tulee ongelma tai häiriö noin 1–5 prosentille pelaajista.
Usein ongelmapelaamisen taustalla on muuhun elämään liittyvät huolet, joita yritetään paeta pelaamalla.
Miten ongelmapelaamista hoidetaan?
Riippuvuutta digitaalisista peleistä on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin rahapeliriippuvuutta. Haittojen sijaan tutkimus on keskittynyt pelaamisen hyviin puoliin.
Toistaiseksi Suomen terveydenhuollossa ei ole digipelaamiseen ongelmiin erikoistuneita tuki- tai hoitopalveluita.
Ongelmapelaamista hoidetaan Suomessa yleensä päihde- ja mielenterveyspalveluissa sekä joissakin erityisesti ongelmapelaajille suunnatuissa kolmannen sektorin palveluissa.
Esimerkiksi Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry tarjoaa tietoa ja tukea pelaamisen ongelmista kärsiville.
WHO:n mukaan peliriippuvuuden lisääminen tautiluokitukseen edistää hoitopalveluiden saatavuutta, sekä auttaa tunnistamaan ja ehkäisemään peliongelmia paremmin.
Vaikka moni rahapelikin on nykyään verkossa, THL on nuorten pelaamista käsittelevässä julkaisussa tehnyt eron digitaalisen pelaamisen ja rahapelaamisen välille.
EHYT ry:n ylläpitämällä verkkosivulla kerrotaan, että rajanveto on kuitenkin entistä hankalampaa, sillä mitä tahansa voi pelata rahasta, jos pelaajat sopivat siitä keskenään.
Pelaajat voivat esimerkiksi lyödä vetoa siitä, kuka saa parhaan tuloksen.
Samaan aikaan rahapeleissä hyödynnetään entistä enemmän digitaalisten pelien ominaisuuksia, kuten tarinallisuutta ja sosiaalista vuorovaikutusta.