Pitääkö äidille antaa aina anteeksi? Ei psykologinkaan mielestä, mutta käsittelemätön taakka on painolasti elämässä: ”Eteenpäin pääseminen vaatii asioiden työstämisen”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Omalle äidille anteeksiantaminen voi olla vaikeaa aikuisena.
© iStock
Anteeksianto herättää tunteita ja kysymyksiä varsinkin, kun kyse on perhesuhteista. Äidinkin loukkaavat sanat tai teot voivat tuntua anteeksiantamattomilta.

Äitiyteen liittyy monenlaisia myyttejä. Äiti ei kuitenkaan ole aina täydellisen erehtymätön, vaan riidat äidin ja lasten välillä voivat pahimmillaan venyä vuosien välirikoksi.

Paineet antaa anteeksi voivat olla kovat varsinkin, jos muiden perhesuhteiden kärsiminen pelottaa.

Onko äitienpäivänä siis pakko mennä hymyssä suin iltapäiväkahveille kukkakimppu kainalossa, vaikka tuntisi itsensä pahasti loukatuksi?

Käsittelemättömät asiat kasaantuvat taakaksi

Yksiselitteistä vastausta ei ole, mutta yksi nyrkkisääntö anteeksi antamiseen psykologi Suvi Larulla on.

”Kannattaa miettiä, voiko asian kanssa elää ilman, että antaa anteeksi. Vai voiko ajatuksissaan antaa anteeksi, vaikkei pystyisi sitä koskaan sanottamaan – vai onko mahdollista sopia asia ihan selkeästi kahden kesken. On hyvin monenlaisia tapoja antaa anteeksi.”

Vaikka välit eivät koskaan palautuisikaan, muodollinen anteeksianto voi olla itselle tärkeä prosessi, jossa taakasta luovutaan.

”Usein eteenpäin pääseminen vaatii sen, että työstää asioita itse mielessään, vaikkei aina voi antaa anteeksi. Omalle hyvinvoinnille työstäminen on usein ensisijaisen tärkeää. Täytyy pystyä menemään eteenpäin, koska muuten käsittelemättömät asiat jäävät meille mielen taakaksi, voivat estää elämästä täysipainoista elämää tai ilmenevät jopa kehollisina tuntemuksina”, Laru kiteyttää.

Täytyykö kaikkea sietää?

Riidat sukupolvien välillä aiheuttavat närää perhetapahtumissa ja muissa kohtaamisissa, joita tulee väistämättäkin eteen.

”Riitaisuus voi aiheuttaa aika paljon turhaakin surua, huolta ja pulmia”, psykologi summaa.

Jos riitojen taustalla ei ole syviä traumoja, vaan tavanomaisia erimielisyyksiä juhlien ruokavalinnoista lomajärjestelyihin, olisi keskusteluyhteyden avaaminen tärkeää.

”Kannustan aina ihmisiä löytämään yhteyttä toisiinsa eri tilanteissa. Tavanomaiset riitatilanteet liittyvät usein perhekuvioihin ja totuttuihin tapoihin. Usein vanhemmat saattavat olettaa lastensa käyttäytyvän tietyllä tavalla. Tämä voi aiheuttaa molemmille osapuolille haasteita sopeutua. Niissä tilanteissa suosittelisin ihmisiä etsimään keskusteluyhteyden.”

Suvi Larun mukaan nuoret ja aikuiset pohtivat yhä enemmän sitä, pitääkö omilta vanhemmilta sietää kaikenlaista käytöstä ja voiko aina edes antaa anteeksi.

Kyse on myös kulttuurimuutoksesta.

”Voidaan ajatella, että ilman muuta täytyy antaa kaikki asiat anteeksi, mutta lähtökohtaisesti on hyvin henkilökohtaista, miten kukakin pystyy.”

On tärkeää miettiä, onko anteeksianto mahdollinen

Joskus teko tai sanat voivat olla tai tuntua ihmisarvoa loukkaavilta. Silloin on ymmärrettävää, jos välirikko venyy.

”Jokainen ihminen kokee asiat hyvin eri tavalla. Ei ole olemassa yhtä pätevää vastausta, mitä et voi tai saa antaa anteeksi. Jokaisen täytyy käydä asiat läpi sen pohjalta, mitkä asiat ovat itselle merkittäviä siinä mittakaavassa, että ne estävät omaa elämistä ja ihan normaalia arkea. Voi miettiä, onko mahdollisuuksia antaa ikinä anteeksi.”

Jos välirikon syynä on lapsuudentraumat kaltoinkohtelusta tai laiminlyönnistä, voi anteeksiantaminen ja asian käsittely olla erityisen vaikeaa, vaikka asiat olisivat tapahtuneet kauan sitten.

”Jos on lapsena joutunut jollakin tavalla kaltoin kohdelluksi, voi olla sellainen tunne, ettei voi antaa anteeksi eikä välttämättä tarvitsekaan. Asioiden kanssa voi kuitenkin elää”, Suvi Laru sanoo.

Hänen mukaansa anteeksiantamisen pohtimiseen tarvitsee usein myös ulkopuolisen ihmisen apua, sillä omia prioriteettejaan ja merkityksiä elämälleen joutuu pohtimaan laajasti.

Ulkopuolinen näkökulma ja ammattiauttaja usein helpottavat vaikeiden asioiden käsittelyä.

”Voi pohtia, voiko antaa anteeksi”

Jotkut ihmiset ottavat virheistään opikseen ja muuttavat käyttäytymistään. Toiset eivät välttämättä voi ymmärtää lainkaan, että ovat joskus käyttäytyneet tietyllä anteeksiantamattomalla tavalla.

”Toki se on aina toivottavaa, että jollakin tavalla pystyttäisiin löytämään yhteys puolin ja toisin. Jos on tapahtunut isoja asioita, voitaisiin keskustella ja tuoda asia näkyville, että näin on tapahtunut ja on anteeksipyynnön paikka. Aina näin ei valitettavasti tapahdu”, Suvi Laru kertoo.

Se, että äiti ottaa vastuun omasta väärästä käyttäytymisestään ja pyytää aidosti anteeksi, voi olla kuitenkin hyvin tärkeää.

”Sitten voi pohtia, voiko antaa anteeksi.”

Saat päättää itse, mitä hyväksyt

Kaunat omien vanhempien kanssa nousevat pintaan usein myöhemmin aikuisuudessa.

Kun aikaa on kulunut, voi olla helpompi ymmärtää tai käsittää, millaista elämä on tapahtumien aikaan ollut.

”On syytä pohtia, mikä on tässä elämäntilanteessa juuri se olennainen asia, mikä on merkittävää ja minkä yli en kerta kaikkiaan pysty pääsemään. Kun aikaa on kulunut ja elämä on mennyt eteenpäin, voi katsoa asioita eri näkökulmasta ja yrittää päästä niistä yli. Tämä on mahdollista.”

Isovanhempien ja lastenlasten välit kärsivät – Lapsi ei ymmärrä riitojen syitä, mutta voi toimia kuten vanhempansa

Huonot välit vanhempiin voivat periytyä jopa usean sukupolven ajan.

Jos äidin ja isoäidin välillä on pahaa henkeä, voi lapsen suhtautuminen omaan äitiinsä muuttua ajan kanssa samankaltaiseksi.

”Opimme paljon mallista ja myös vuorovaikutussuhteissa käytämme usein malleja, joita olemme omaksuneet ympäriltämme”, Suvi Laru kertoo.

Huonoista väleistä kärsivät yleensä ainakin lapset, jotka eivät voi ymmärtää vanhempiensa ja isovanhempiensa välisiä kiistoja.

”Jos on isoja käsittelemättömiä asioita, se voi estää isovanhempien ja lastenlasten välistä suhdetta kehittymästä. Se on tietysti surullista lastenlasten kannalta, jotka ovat usein tietämättömiä asioista vanhempiensa ja isovanhempiensa välillä.”

Myös isovanhemmat tuntevat yleensä surua siitä, jos heillä ei ole yhteyttä omiin lapsiinsa tai lapsenlapsiinsa.

Joissakin tilanteissa tietenkin isovanhemmat ovat voineet käyttäytyä huonosti tai kohdella kaltoin mahdollisesti myös lapsenlapsiaan ja silloin on ymmärrettävää, jos vanhemmat harkitsevat yhteydenpitoa.

Aikuisten riidat vaikuttavat myös lasten ihmissuhteisiin.

Lapsi voi joutua ikävään tilanteeseen, jos äiti ja isoäiti eivät tule toimeen keskenään. © iStock

Riidat voivat jäädä elämään vielä äidin kuolemankin jälkeen

Jos välit omaan äitiin ovat olleet pitkään kylmät ja riitaisat, voi äidin menehtyminen aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia ja hämmennystä.

”Se, että pystyisi pääsemään itse aikuisena ihmisenä eteenpäin ja hyväksymään tai antamaan anteeksi joitakin asioita, voisi helpottaa omaa oloa jopa siinä tilanteessa, kun äiti menehtyy. Jos välirikon syitä ei ole pystynyt käsittelemään mielessään, voi äidin kuolema olla itselle melko hankalakin vaihe.”

Vanhemmuus yhdistää ja erottaa sukupolvia

Ajat ja tavat ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana paljon. Siksi pienet ja arkisetkin asiat voivat aiheuttaa ristiriitoja sukupolvien välille.

Varsinkin vuorovaikutustavat ovat olleet hyvin erilaisia, mikä voi näkyä vahvasti sukupolvien välillä.

”On upeaa, että vanhemmat pohtivat sitä, minkälaista vuorovaikutusta haluamme ja sallimme lapsiamme kohtaan ja minkälaista emme hyväksy. Elämää eletään nykyään vähän eri tavalla kuin ennen. Voi olla kuitenkin vaikeaa sanoittaa sitä toisille ja tuoda esiin omaa näkökulmaansa.”

Ennemmin tai myöhemmin moni joutuu miettimään myös omaa vanhemmuuttaan, mikä voi auttaa antamaan anteeksi myös omien vanhempiensa kömmähdyksiä.

”Vanhemmuus haastaa meitä pohtimaan, onko asioita, mitä pystyisi antamaan anteeksi lapsilleen, koska lapset ja nuoret ja aikuisetkin tekevät aina virheitä niin, voiko niistä kuitenkin päästä eteenpäin.”

”Lapsi ei koskaan saa olla vanhempiensa terapeutti”

Lapsen ei tarvitse aikuisenakaan jäädä välikapulaksi riitaantuneen isoäitinsä ja äitinsä välille.

”Lapsi tai nuori ei koskaan saisi olla vanhempiensa terapeutti – ei minkäänlaisessa vuorovaikutuksessa. Aikuiset hoitavat omat asiansa. Aikuisten tehtävänä on olla tukena lapsille ja nuorille, ei toisinpäin”, psykologi Suvi Laru muistuttaa.

Hän kehottaa kertomaan tuntemuksistaan suoraan sekä äidilleen että isoäidilleen.

”Voi kertoa, kuinka tärkeää yhteydenpito itselle on ja, että toivoisi heidän löytävän yhteisen sävelen.”

Vaikka suhde molempiin on tärkeä, ei sille voi sivullisena mitään, jos kaksi aikuista ei tule keskenään toimeen.

”Jokainen meistä saa laittaa omia rajoja ja kunnioittaa omia periaatteitaan, jotka ovat itselle tärkeitä. Samalla voi näyttää mallia omille vanhemmilleen, että nykypäivänä uskalletaan ja on myös tärkeää sanoa asioita suoraan ja asioista voidaan sopia.”

Lapsi omaksuu vuorovaikutustaidot ympäriltään

Vuorovaikutustaidot ja -tavat opitaan jo lapsena.

Jos hyvät keskustelutaidot on opittu jo pienestä pitäen, on mahdollisista ristiriidoista huolimatta helpompi pitää vielä aikuisenakin hyvät välit vanhempiinsa ja omiin lapsiinsa.

”Kannustan perheitä keskustelemaan lasten ja nuorten kanssa ihan pienestä pitäen monista asioista ja tuomaan esiin juuri sen, että aina tulee ristiriitoja – se on normaalia ja tavallista. Olennaista on se, että niistä voi jutella ja asioita voi selvittää. Toivon sellaista kulttuuria perheisiin, että asioista puhutaan. Saa yhdessä ihmetellä ja voi olla asioista eri mieltä.”

Normaaliin kanssakäymiseen ja vuorovaikutukseen kuuluu myös ajoittain erimielisyyksiä ja ristiriitoja.

”Keskustelkaa lasten kanssa kaikista mahdollisista asioista ja kertokaa, jos olette eri mieltä lasten kanssa. Saat sanoa aikuisen mielipiteen, mutta sitten kuunnellaan myös lapsen tai nuoren mielipide.”

X