Poikien huono peruslukutaito huolestuttaa: Auttaako siihen räppi?

Neljä oppilasta on myöhässä tunnilta, mutta aloitetaan silti.

Kasperi Mesimäki, 16, istuu eturivissä ammattiopisto Varian ahtaassa luokassa yhdeksän sähkötekniikkaa opiskelevan kaverinsa kanssa. Yhtään tyttöä ei ole mukana.

”Luettekste kirjoja?” muusikko Mikko Sarjanen kysyy ja katsoo odottavasti sähkölinjalaisiin.

Kukaan ei nosta kättä.

”Kuunteletteko räppiä?”

Ikkunasta näkyy sateenpieksämä punainen tiiliseinä. Muutama käsi nousee.

”Ehkä perjantaina, jos subbarit paukkuu ja perse heiluu Hiekkaharjun keskustassa, sanat ei ole ekana mielessä”, lippispäinen rap-artisti Sarjanen sanoo.

Luokka seuraa huvittuneena artistin läpänheittoa.

Kun kysytään, kuinka moni kuuntelee musiikkia ylipäätään, melkein kaikki kädet nousevat.

Monille oppilaille, kuten koivukyläläiselle Yaxye Abdullahille (oik.) tunnilla käsitellyt rap-lyriikat ovat entuudestaan tuttuja. © TOMMI TUOMI/OTAVAMEDIA

Räpillä kiinni

Suomi on tähään saakka ylvästellyt sillä, että meillä on maailman paras lukutaito. Yhtäkkiä on kuitenkin havahduttu, että kyse on mekaanisesta taidosta – ei välttämättä kyvystä ymmärtää luettua saati tuottaa kirjoitusta.

Varsinkin nuoret miehet nykyaikaisine älylaitteineen ovat pudonneet lukemattomuuden kuoppaan. Peruskoulun päättävien poikien tekstitaidot voivat olla viidesluokkalaisen tasolla, eikä motivaatiota oppimiseen ole. Pisa-tulosten mukaan ero tyttöjen ja poikien tekstitaidoissa on suurimpia maailmassa juuri Suomessa.

Yleistäen voi sanoa, että niillä, joilla on huono peruslukutaito, ontuvat myös nykyisin tarpeelliset nettilukutaidot. Heikoimmat taidot on niillä pojilla, jotka tulevat ”alimmista sosioekonomisista ryhmistä”, köyhimmistä perheistä.

”Sukupuolieroa selittävät tekijät liittyvät sosiaalisiin, yhteisöllisiin tekijöihin”, lukutaitotutkija Sari Sulkunen Jyväskylän yliopistosta sanoo.

Jotenkin nämä pudokkaat olisi saatava kiinni ja lukemaan.

Vaikka räpillä.

Sarjanen silmäilee porukkaa. Hänet tunnettiin aiemmin yhtyeestä Notkea Rotta. Sanoittaja Sarjanen on avannut lauluissaan lähiöelämän karua todellisuutta.

Vitun kytät on aina mun perässä. / Kun mä posotan pöllityllä Pösöllä Itäväylää / ei jaksa tsiigaa sireenii / Kun on vetäny vitusti virénii. / Kontulasta pöhistiin rauhassa.

Sanojen taju

Räp-iskun idea vantaalaisessa ammattikoulussa on motivoida pojat huomaamaan, että lukutaito ei ole vain kouluun rajoittuva asia. Se on osa elämää siinä missä nukkuminen, syöminen ja hengittäminen.

Tänään, kuten edellisissäkin pajoissa Sarjanen muistuttaa yleisölleen, että sanoilla on merkitystä. Oli kyse Timo Soinista tai räpistä, yleisöön halutaan vaikuttaa.

”En ollut itse mikään autovaras, vaikka tuli pyörittyä erikoisjoukkojen kanssa,” Sarjanen sanoo.

Sarjasen Pöhinää-kappaleen myötä lähiönuorten käyttämästä ilmauksesta tuli valtavirtaa. Poliitikot ja bisnesmiehetkin alkoivat puhua pöhinästä.

Ylen äänestyksessä 2013 pöhinä valittiin vuoden sanaksi.

Sähkömiehenalut istuvat kuuliaisena penkeillään, kun parivaljakon toinen osapuoli esittäytyy.

”Mun nimi on Aleksis Salusjärvi ja teen juttuja telkkariin ja lehtiin”, toimittaja ja kirjallisuuskriitikko Aleksis Salusjärvi sanoo. Hän jättää sanomatta, että hän johtaa puhetta lautakunnassa, joka valitsee kuusi ehdokasta kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajiksi.

Nuoren kuulijakunnan haltuunotto on rutinoitunutta. Opetusmetodiaan kaksikko kutsuu Troijan hevoseksi ja väärän kuninkaan päiväksi. Tarkoitus on tietoisesti poiketa totutusta kaavasta. Ei-koulumaiset sisällöt on määrä kuin varkain tuoda lähelle oppilaan maailmaa. Räppärin läsnäolon työpajassa, yhteisen kielen ja puhetyylin ajatellaan rentouttavan ilmapiiriä. Pajoja kaksikolla on takana satakunta.

Tiukka sanoma

Kaksi poikaa saapuu luokkaan myöhässä. He asettuvat paikoilleen.

Sarjanen ja Salusjärvi jakavat opetuslapsilleen päivän sanaa. Kaksipuolisen monisteen ensimmäisellä puolella on Sairas T:n kappaleen sanat. Nettokävely kertoo nuoren, noin 25-vuotiaan miehen rahattomuudesta ja alkoholismista.

Ikuisesti persaukinen Sairas T / nettokävely ainut duuni jota suostun tekee / ei nappaa lapioida paskaa ku Babylonin rattaat / vaa pyörii ja viisarit hakkaa.

Sanat kaikuvat luokkahuoneen stereojärjestelmästä.

Kuka on kappaleen puhuja? Leevi Kaijala rohkaistuu vastaamaan: Kyseessä on henkilö, jolla ei ole elämä oikein hyvin.

Salusjärvi nyökyttelee.

”Voi päätellä, että alkoholiongelma on, se hoitaa ongelmat ryyppäämällä maksimaalisen paljon”, hän sanoo.

Veikataan, että laulun puhujalla on alkanut elämässään huono kierre. Toinen toteaa, että hän tuo mieleen spurgun. Sen jälkeen mietitään asuinpaikkaa. Koivukylä. Hakunila. Kontula. Vetäjät pyytävät kertomaan, mitä he ajattelevat yleisöstä.

”Voisiko näin puhua lapselle?” Salusjärvi kysyy.

”Tai mummolle?” heittää Sarjanen.

”En usko”, kuuluu vastaus luokasta.

Miksi koko kappale on tehty? Onko taustalla halu vaikuttaa yleisöön?

Joku oppilaista toteaa hetken mietittyään, että ”ehkä se haluaa parantaa, jos on menossa tuohon kierteeseen”.

Aleksis Salusjärvi (vas.) ja Mikko Sarjanen tuulettavat oppilaiden onnistumista. Kaksikko on huomannut, että oppilailla on taitoja, joita ei aina tunnisteta. © TOMMI TUOMI/OTAVAMEDIA

Leikattua äidinkieltä

Luokka on täynnä. Se on harvinaista aikana, jolloin monet jättävät ammattiopintonsa kesken ja opiskelijoiden motivaatiota koetellaan leikkauksilla.

Vantaalla toimivassa Variassakin on vähennetty ja karsittu lähiopetusta, tänä vuonna myös äidinkielen opetusta.

Äidinkielen lehtori Elise Tarkoma istuu luokan perällä seuraamassa tunnin kulkua. Tarkoma on itse ollut aktiivinen nuorten miesten lukemiseen kannustaja. Äidinkielen opettajien liitto valitsi hänet pari vuotta sitten vuoden äidinkielen opettajaksi. Tarkoman mukaan amislaisiin ja äidinkielen opetukseen ammattikoulussa suhtaudutaan asenteellisesti.

”Eivät nämä ole mitään mopopoikia,” Tarkoma sanoo.

Tarkoman mukaan viestintätaidot ovat ammattiin opiskeleville tärkeitä.

”Kun autokorjaamon mekaanikko neuvottelee asiakkaan kanssa autonhuollosta, tietokoneliikkeen myyjä esittelee uusia atk-laitteita tai hoitaja kertoo potilaalle tämän sairaudesta, on tärkeää, että asiakasta palvellaan sellaisella kielellä, jota tämä ymmärtää”, Tarkoma kirjoittaa laatimassaan ammattikoulun oppikirjassa Tehtävänä äidinkieli, joka on avonaisena luokan pöydällä.

Kun julkista opetusta leikataan, tulee onneksi yksityinen rahoitus apuun. Tämän räp-miesten vierailun ja koko projektin maksaa suomalainen metsäteollisuusyhtiö UPM, joka haluaa varmistaa työvoiman saannin jatkossakin ja satsata teknisiä aloja opiskeleviin poikiin. Yritys kuitenkin pysyttelee hankkeessa taka-alalla eikä mainosta itseään sen yhteydessä.

Puhuja esiin

Sarjanen kirjoittaa slangisanoja viljellen tussilla tauluun tunnin tärkeimmän kysymyksen: KUKA PUHUU?

Oli teksti mikä hyvänsä kaikkien tekstien ymmärtämisen kannalta tämä on tärkeintä, kaksikko teroittaa.

”Me olemme kuin murharyhmä selvittämässä murhaa,” Salusjärvi sanoo.

”Koko homman idea on lukutaito, mutta kukaan ei ikinä kerro, miksi pitäisi oppia lukemaan! Mistä siinä on käytännössä kysymys?” Salusjärvi kysyy retorisesti.

Lukutaito pyritään nykyään mukaan määrittelemään laajasti.

Se ei enää merkitse sanojen tankkaamista kuten Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä. Tärkeintä on herättää kieleen kohdistuvaa innostusta, puuttuvaa motivaatiota.

Projektipäällikkö Emmi Jäkkö Lukukeskuksesta kertoo, että tarkoitus on myös auttaa nuoria tunnistamaan eri tekstityyppejä. Nykyään on tavallista, ettei välttämättä tunnisteta eroa mainoksen ja uutisen välillä. Huono lukutaito mahdollistaa Jäkkön mukaan trollaamisen, mielipidevaikuttamisen eri tarkoituksiin.

Salusjärvi ja Sarjanen teroittavatkin nyt, että räppiä on kahdenlaista: sellaista, missä puhuja kertoo itsestään ja sellaista, jossa joku kertoo mitä näkee. Jälkimmäisestä, yhteiskunnallisemmasta tyylistä kuunnellaan Matti Salon eli Asan kappale Hidastaa:

Rotat hyppää veteen, laivan kansi palaa / Kaikki ei tuu saamaan leivästämme kansipalaa. / Pullanmurusista me synnytettiin pomo / Työttömille tietäjille pystytettiin jono

Toisto luo uskoa

Kasperi Mesimäki sanoo, että Asan laulun puhuja on kriittinen.

”Se ei tykkää yhteiskunnasta. Se sanoo: ota hitaammin. Että yhteiskunta pitää meitä rahan pauloissa”, Mesimäki arvelee.

”Timo Soini ei välttämättä sanoisi puhujapöntössä, että Vantaan talouslukemat ovat huonot, vaan käyttäisi vertauskuvia, kuten Asa. ’Tuli jytky’ kuulostaa hyvältä, vaikka kukaan ei tiedä mitä se tarkoittaa”, heittää Sarjanen.

Salusjärvi muistuttaa, että ennen vanhaan propagandaministerin tehtävä oli kertoa virallista totuutta.

”Propagandan kiusallinen piirre on, että kun sitä toistetaan riittävästi, kaikki alkavat uskoa”, Salusjärvi sanoo.

Klikki myy

Räppilyriikoiden tulkinnasta opittua sovelletaan lopuksi päivän otsikoihin.

Sarjanen vetää alas valkokankaan, jolle heijastetaan Ilta-Sanomien etusivu.

”Tässä on luetuimmat uutiset. Me tiedetään, että räpissä kieli ei ole neutraalia ja sanat sisältävät asenteita. Mutta jos katsotaan uutisotsikoita, niiden pitäisi kertoa asiasta mahdollisimman objektiivisesti”, Salusjärvi sanoo.

Päivän ykkösaihe on juttu kimpaantuneesta huutokauppakeisarista. Huutokauppakeisari kimpaantuu päättäväiselle myyjälle – lähtee lopulta lätkimään: ”Pakkaa tavarasi, heipparallaa!”

Salusjärvi kysyy onko otsikko neutraali. Oppilaat eivät ole varmoja.

Otsikon sanavalinnoilla on luotu jännitteitä. Kyseessä on Salusjärven mukaan klikkiotsikko, jossa uutisen ydintä ei heti paljasteta.

Sarjanen muistuttaa, että ohjelmaa esitetään kanavalla, joka on samaa konsernia kuin lehti, joka on tehnyt sitä koskevan jutun.

Lehti siis mainostaa omaa tuotettaan.

Tulkinnan tulkinta

Kaksoistunnin loputtua Kasperi Mesimäki on kokenut saaneensa oivalluksia aamun aikana.

”Olihan tästä apua. Alkaa miettiä niitä tekstejä, että siinä on joku tarkoitus oikeasti.”

Salusjärven ja Sarjasen urakka on kuitenkin vasta puolivälissä. Kun 15 syksyllä aloittanutta putkiasentajalinjan oppilasta on istuutunut paikoilleen, tuttu kuvio alkaa alusta. Salusjärvi havainnollistaa vertauskuvan käyttöä, kun puheella yritetään vaikuttaa.

”Jos olen rakastunut Mikko Sarjaseen, kirjoitan viestin, Mikko olet kuin sähköpatteri, haluan olla lämmössäsi.”

Luokka hörähtää.

”Nyt onnistuu, täytyy miettiä suuntautumista,” sanoo Sarjanen.

Parivaljakko pyytää oppilaita kirjoittamaan paperille mieleisiään laineja, rivejä sanoituksista. Kun kynät ovat lakanneet suhisemasta, Salusjärvi lukee luokassa ääneen Ollie Ballantinen paperille kirjoittamat sanat: Kolme raitaa pöydäl täpinöis.

”Minkälainen ihminen sanoo näin?” Salusjärvi kysyy.

Luokassa on hetken hiljaista.

”Sekakäyttäjä”, joku heittää.

”Sano toi Pihtiputaan mummolle, se luulee, että puhut pannunalusesta. Kyllä mullekin tulee mieleen jonkun näköiset nokat”, Sarjanen toteaa.

Samalla hän nostaa jalkansa pöydälle. Kengät – kolme raitaa räp-lyriikassa viittaa Adidas-tuotemerkkiin. Esimerkki havainnollistaa, että tulkinnoissa on monia tasoja, jotka pitää osata erottaa.

Sitä on lukeminen.

”Jutut kännyköissä”

Salusjärvi muistuttaa, että räpin kieli on tunnepitoista. Ääripää on neutraali kieli, uutissähke.

”Pyritään sanomaan asia niin kuin se on: Lentokone putosi.”

Koivukylästä kotoisin oleva Yaxye Abdullahia on erityisesti kiinnostanut puhe propagandasta ja mainosten pyrkimyksistä vaikuttaa yleisöönsä.

Sarjanen ja Salusjärvi eivät tavallisesti suosittele pajoissa kirjoja. Kaksikko on tajunnut kantapään kautta, että runokirjat ja romaanit usein jäykistävät tunnelman luokassa. Nyt Sarjanen kuitenkin vilauttaa Abdullahille kirjaa graffitikulttuurista.

Abdullahi sanoo käyttävänsä kirjaston palveluja. Tänä vuonna hän on lukenut ainakin Zlatan Ibrahimovicin omaelämäkerran. Syyksi ikätovereidensa lukemattomuuteen hän näkee älypuhelimen.

”Kaikki jutut on kännyköissä. Ei ole aikaa lukea. Viikonloput menee syödessä”, hän toteaa.

Aulassa Abdullahi ja pari muuta kaveria poseeraavat yhdessä kameralle. Joku ehdottaa, että Sarjanen ja Abdullahi tekisivät nyrkkitervehdyksen. Sarjasen mielestä poliitikot ovat omineet tavan itselleen eikä halua tervehtiä niin.

Salamavalon välähtäessä kaksikko sen sijaan katsoo toisiaan silmiin.

Lue myös:

Seuran pääkirjoitus: Kyllä poika lukee, kun kirjat löytyvät kännykästä