Rotanmyrkky tappaa koiria ympäri Suomen - yksi uhreista oli pieni pentu Waldo

Kolme tuhisevaa kuonoa nuuskii pientareita.

Labradorinnoutajat Aune, Ninni ja Ellu ovat päivälenkillä Kotkan Karhulan kaupunginosassa. Koirat kiskovat hihnoja kireiksi, tassuttelevat jalkakäytävän reunassa ja pujahtelevat ojanpenkereille nuuskimaan.

”Jos maasta löytyisi jotakin syötäväksi kelpaavaa, niin se katoaisi hetkessä parempiin suihin”, sanoo koirien omistaja, haminalainen koirien kasvattaja Anni Kaaro.

Hänen kanssaan koiria ulkoiluttavalle kotkalaiselle Nadja Viljakaiselle Kalevan- ja Kyminlinnantien maisemat ovat tuttuakin tutumpia. Vielä tammikuun alussa Viljakainen ulkoilutti omaa labradorinnoutajaansa Wandaa ja mäyräkoiraansa Waldoa samalla reitillä.

”Wanda on astutettavana Kouvolassa ja tulee parin päivän kuluttua kotiin”, Viljakainen kertoo.

Sen sijaan pieni, karkeakarvainen mäyräkoira ei enää palaa emäntänsä luokse.

Waldoa ei enää ole.

Lapsen lemmikki

Waldo oli Anni Kaaron kennelissä syntynyt mäyräkoira.

Kahdeksan viikon ikäisenä Waldo muutti uuden omistajansa Nadja Viljakaisen luokse Kotkan Karhulaan.

Waldo ei koskaan ehtinyt varttua pennusta täysikasvuiseksi mäyräkoiraksi.

Sen elämä jäi kymmenen kuukauden pituiseksi.

”Waldo oli iloinen ja reipas pentu. Se ei arkaillut uudessa kodissaan, vaan se oli heti perheenjäsen”, Viljakainen muistelee.

Mäyräkoirasta tuli hänen tyttärensä 5-vuotiaan Emilia Malinin lemmikki.

”Lenkillä minä talutin labradorinnoutaja Wandaa ja Emilia Waldoa.”

Ulkoilun jälkeen Waldo söi omasta kupistaan, mutta sukkela pentu saattoi myös käydä hieman haukkaamassa labradorinnoutajan kupista ennen kuin kaivautui oman vilttinsä alle päiväunille. Waldo oli terve ja hyvärakenteinen pentu. Siitä piti tulla näyttely- ja harrastekoira.

Kun Waldo oli tammikuun alussa muutaman päivän ajan hoidossa Viljakaisen ystävän luona Kouvolassa, niin iloinen pentu muuttui vaisuksi ja alakuloiseksi.

Sairastuneelle Waldolle ei ruokakaan maistunut.

Koiranpennulla oli kipuja ja se alkoi virtsata verta.

Rikollista käyttöä

Kotkan seudulla on liikkunut kuulopuheita koiranmyrkyttäjistä jo usean vuoden ajan. Huhujen mukaan ulkoilureittien varsille on siroteltu lihapullia ja makkaranpaloja, joiden sisälle on laitettu jyrsijä- eli rotanmyrkkyä. Syöttipaloista on kerrottu löytyneen myös neuloja ja ongenkoukkuja.

Suomessa jyrsijämyrkkyjä saa käyttää vain syöttilaatikoissa, jotka on valmistettu niin kovasta materiaalista, että koira ei saa purtua laatikkoa rikki.

”Koira tai kissa ei myöskään pysty saamaan laatikon pienestä kolosta laatikon sisältöä suuhunsa”, kertoo ylitarkastaja Sanna Koivisto Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta Tukesista. ”Myrkyn levittäminen muutoin kuin laatikoissa on lain vastaista. Se, miten kuuliaisesti lakia noudatetaan, onkin sitten toinen juttu.”

Myös Tukesiin on kantautunut tietoja jyrsijämyrkkyyn menehtyneistä koirista.

”Myrkkysyötit ovat myrkyn rikollista käyttöä. Jos syöttejä havaitaan, niin niistä on ilmoitettava poliisille.”

Kun mäyräkoira Waldo palasi hoitopaikastaan kotiin, niin se vaikutti jo toipuneen vaivoistaan. Veren virtsaaminen oli diagnosoitu virtsatieinfektioksi, ja koira oli saanut antibioottikuurin.

Nadja Viljakaisen oli tarkoitus viedä Waldo vielä jälkitarkastukseen eläinlääkärille, mutta lähtöpäivän aamuna mäyräkoira ei noussut pesästään peiton alta.

Koira oli tehnyt alleen ja sen hengitys oli katkonaista ja raskasta. Ruskeat pyöreät silmät eivät avautuneet.

Waldo oli veltto ja tajuton.

Hajujen maailmassa

Noutajakolmikon vauhti ei hidastu. Koirat viipottavat jalkakäytävältä pientareille, ja kuonot nuuskivat maata.

”Koira elää hajujen maailmassa. Nuuskiminen on koiralle luontainen tapa tutkia ympäristöään”, Anni Kaaro kertoo.

Labradorinnoutajat ovat erittäin persoja ruoalle. Lenkkipolun varrelta niiden suuhun voi päätyä kaikkea, mikä vähänkin tuoksuu ruoalta. Ahneina koirina ne nielevät löytönsä niin nopeasti, ettei omistaja ehdi ottaa sitä niiden suusta pois.

Mäyräkoirat ovat yhtä ahneita.

Myös pieni Waldo oli hanakka syömään.

”Koiria voidaan estää syömästä maastosta ainoastaan pukemalla niille kuonokoppa”, Kaaro toteaa.

”Kuonokoppaa on kuitenkin ikävä käyttää, sillä se antaa koirasta väärän signaalin. Ihmiset mieltävät usein kuonokoppaa kantavan koiran vihaiseksi.”

Eläinlääkäri Anne Bruce Eläinklinikka Tassulasta kertoo, että koirien myrkytystapaukset ovat hankalia, koska oireet ilmenevät useimmiten viiveellä, jopa vasta viikon kuluttua myrkyn saamisesta.

”Jos koiran tai kissan epäillään syöneen myrkkyä, se on syytä toimittaa mahdollisimman nopeasti eläinlääkärille kokeisiin, joiden avulla mahdollinen myrkytys voidaan pyrkiä todentamaan.”

Aavistus pahimmasta

Kun Nadja Viljakainen nosti tiedottoman Waldon viltin alta ja vei sen pesulle, mäyräkoira hieman piristyi ja avasi vähän silmänsä. Koira oli kuitenkin heikko, se vikisi ja pian sen silmät painuivat taas kiinni.

Viljakaiselle heräisi epäilys myrkytyksestä. Hän otti kummatkin koirat mukaansa ja vei ne päivystävälle eläinlääkärille, mistä saatiin lähete helsinkiläiselle eläinklinikalle.

”Waldo makasi koko ajomatkan Kotkasta Helsinkiin tiedottomana polvillani ja rääkyi. Koiran tuska tuntui raastavalta”, Viljakainen muistelee.

Jos koira on syönyt jyrsijämyrkkyä, niin ensin havaittavia oireita ovat vaisuus, väsymys ja hengitysvaikeudet. Koiran iholle voi ilmestyä pieniä, tummia verenpurkaumia. Koira saattaa oksennella, ripuloida, ja sen kuonosta voi valua verta.

”Myrkky lisää verenvuototaipumusta ja aiheuttaa sisäisiä vuotoja. Veri voi kerääntyä koiran vatsaonteloon ja keuhkoihin”, eläinlääkäri Anne Bruce kertoo.

Ensiapuna myrkytykseen on koiran oksetus ja sille voidaan syöttää lääkehiiltä ja veren hyytymistä nopeuttavaa K-vitamiinia. Vakavammissa myrkytyksissä koiralle joudutaan antamaan lisähappea, nesteytystä ja tekemään tarvittaessa verensiirtoja.

”Pentuihin myrkky voi vaikuttaa voimakkaammin, koska ne ovat kooltaan pienempiä ja niillä on täysikasvuisia koiria nopeampi aineenvaihdunta.”

Waldo oli pentu ja pienikokoinen mäyräkoira.

Waldon myrkytys oli vakava.

Kun Viljakainen lähti eläinklinikalta, yhä tajuton mäyräkoira oli kytketty hengityskoneeseen ja sille tehtiin verensiirtoja.

”Aavistin jo pahinta, mutta totta kai toivoin yhä, että Waldo selviytyisi hengissä.”

Viaton uhri

Eduskunnan eläinsuojeluryhmä on saanut useita ilmoituksia menehtyneistä koirista. Myrkytyksistä on raportoitu useilta eri paikkakunnilta ja teoista on myös jätetty rikosilmoituksia.

Poliisin resurssit eivät kuitenkaan tätä nykyä riitä koirien myrkytystapausten tutkintaan.

Waldosta tuli yksi myrkytyksen uhreista.

Kun Nadja Viljakainen oli palaamassa iltapäivällä puoli kolmen aikoihin kotiinsa, hän sai puhelun eläinklinikalta.

”Waldon keuhkot olivat olleet puolillaan verta eikä pentu sitä kestänyt. Sisäisen verenvuodon oli aiheuttanut jyrsijämyrkky.”

Myös Viljakainen jätti Waldon myrkyttämisestä rikosilmoituksen poliisille. Koiranpennun myrkyttäjää ei kuitenkaan ole vielä tavoitettu.

Kaakkois-Suomen poliisipiirin alueella selvitettiin vuonna 2015 viisi koiranmyrkyttämistapausta.

”Myrkkysyöttien levittäjät syyllistyvät eläinsuojelurikokseen ja yleiseen vaaran aiheuttamiseen”, kertoo rikoskomisario Freddie Cederlund Kaakkois-Suomen poliisista.

”Rangaistus teosta on sen vakavuuden mukaan joko sakkoja tai rikos siirtyy poliisilta oikeuden käsiteltäväksi.”

Waldon hoito eläinklinikalla tuli maksamaan kaikkiaan 3500 euroa. Vakuutuksesta huolimatta Viljakaiselle jäi itselleen maksettavaksi noin 900 euron lasku.

”Rahan menetys ei minua harmita, mutta Waldon mukana minulta vietiin lemmikki ja ystävä. Miten joku voi vahingoittaa eläintä, joka ei ole tehnyt kennelkään pahaa?

Kysymys uurnalle

Labradorinnoutajien päivälenkki on tehty ja koirat loikkaavat punaisen pakettiauton takakonttiin. Liikunta ja raitis ilma ovat tehneet tehtävänsä. Raukeat noutajat eivät hauku, vaan asettuvat makuulle.

Koirien kasvattaja Anni Kaaro myöntää, että Waldon menehtymisen jälkeen hänestä on tullut koiria ulkoiluttaessaan varovaisempi, joskus jopa hysteerisen tarkka.

”Kun tiedetään, että koira on myrkytetty, mutta myrkyttäjää ei ole saatu kiinni, niin pahimmassa tapauksessa syyllinen jatkaa myrkkysyöttien levittämistä.”

Nadja Viljakainen ei osaa varmuudella sanoa, milloin Waldo söi myrkkysyötin. Koira sai sen kuitenkin suuhunsa Kotkan Karhulasta, sillä muualla Waldo ei juuri ulkoillut.

Menehtyneen Waldon tuhkauurna on Viljakaisen kotona kirjahyllyssä.

”Kun 5-vuotias Emilia näki uurnan ensimmäisen kerran, hän kysyi siltä: miksi sinun piti mennä syömään ulkona?”

Anni Kaaron ja Nadja Viljakaisen ovat tehneet kansalaisaloitteen rotanmyrkyn kieltämiseksi ruokakaupoista.