Kodista tulee nähtävyys asuntomessuilla - Miltä tuntuu, kun tuhannet ramppaavat olohuoneen läpi?

Kyrkösjärven yllä puhaltaa hyytävä pohjoistuuli. Tummanpuhuvat laineet vyöryvät vastaperustetulle uimarannalle, ja yksinäinen vene keikkuu laiturissa.

Järvi on alun perin tulvasuojelua varten rakennettu tekoallas, minkä tietää kapean rantakaistaleen jälkeen kohoavasta vallista. Tuulesta huolimatta voi kuulla työn äänet vallin takaa: siellä naulataan, porataan ja sirkkelöidään kuin viimeistä päivää.

Oikeastaan toiseksi viimeistä päivää, sillä asuntomessujen lehdistötilaisuuteen on aikaa vajaat kaksi vuorokautta. Kolmen päivän päästä alue avataan yleisölle, ja Seinäjoen Pruukinrannan uuden asuinalueen kapeita teitä talloo kuukauden aikana yli satatuhatta suomalaista.

Viime hetken kiire vetää monella pihalla ilmeen vakavaksi. Peräkärryjä ja pakettiautoja peruutellaan niin, että jalkamies saa olla tarkkana, näytteilleasettajat kilkuttelevat kasaan väliaikaisia rakenteitaan, tavaraa kannetaan sisään ja ulos.

Yhdellä tontilla homma näyttää olevan pahasti levällään. Heti rantavallin takana sijaitsevassa Riihi-nimisessä kohteessa näkyy rakennustelineitä vielä sisälläkin.

Siihen on syynsä: lähes valmis Riihi, kolmihenkisen perheen unelmien hirsitalo, paloi purkukuntoon tulipalossa tammikuun lopulla. Uuden talon rakentaminen aloitettiin lähes välittömästi, mutta aikaa oli jäljellä enää muutama kuukausi.

Riihen pihalla kävelee silmälasipäinen mies kantaen pitkää lautaa. Hän on talon rakennuttaja Niku Peltokangas.

Teillä taitaa olla täällä aika kiire?

”On”, Peltokangas murahtaa.

Typerä kysymys!

Jätetään Peltokangas työmiehineen rauhaan toistaiseksi ja kurkataan Niemelöille. Siellä on melkein valmista jo.

Kullanarvoinen timpuri

Nelivuotias Kerttu tahtoo mummin kanssa poimimaan mustikoita. Anne Niemelä antaa mukaan pahvimukeja keräysastioiksi.

Matka marjaan ei ole pitkä, sillä Niemelöiden takaterassilta on vain muutama askel metsään. Messualueen suunnittelussa on lähdetty siitä, että koskematonta metsäluontoa jää mahdollisimman paljon näkyviin ja pihat sulautuvat luontoon saumattomasti. Takapihoja ei ole saanut aidata.

Sisällä olohuoneen korkeisiin ikkunoihin asennetaan aurinkoverhoja, ja talon sisustuksen suunnitellut Annina Hattula stailaa yhdessä Riitta Kellosaaren kanssa keittiötä. Paikallisella puusepällä teetetylle ruokapöydälle on katettu kauniisti kahviastiasto, mutta ruoanlaittopiste kaipaa vielä viime silausta.

Harri ja Anne Niemelälle messujen alkaminen on helpotus. Takana on kahden vuoden rupeama, jonka aikana hermoja ovat kiristäneet erityisesti aikatauluongelmat ja jatkuva laskujen tippuminen postilaatikosta. Näiltä ongelmilta ei tosin säästy yksikään rakentaja.

Niemelät toteavatkin taloprojektin olleen lopulta varsin sujuva, vaikkei heillä itsellään ole lainkaan kokemusta rakentamisesta.

”Meillä oli ihan kullanarvoinen timpuri”, Harri Niemelä sanoo. ”Lisäksi isäni, joka on eläkkeellä ja on rakentanut paljon, on ollut tärkeä apu.”

Muutkin isovanhemmat ovat tukeneet esimerkiksi Kerttua hoitamalla.

Harri ja Anne työskentelevät kumpikin lääkäreinä Seinäjoen keskussairaalassa, jonne on uudesta kodista matkaa vain kilometrin verran. Tontti Pruukinrannasta alkoikin sijaintinsa vuoksi heti kiinnostaa, kun kollega vinkkasi tulevista asuntomessuista.

Yhteen tasoon

Helsinkiläinen Anne ja kurikkalaislähtöinen Harri tapasivat ensi kerran Seinäjoen keskussairaalassa kymmenisen vuotta sitten suorittaessaan opintoihin kuuluvaa harjoittelua. Se on sikäli hassua, että kumpikin oli opiskellut lääketiedettä Turussa jo vuosia, eri vuosikursseilla tosin.

Valmistuttuaan he erikoistuivat Seinäjoella, ja sitä seuranneiden muutaman Turun vuoden jälkeen alkoivat suunnitella Pohjanmaalle asettumista. Harrille se merkitsi paluumuuttoa tutulle kotiseudulle, mutta eipä se ollut stadilaisellekaan mahdoton ajatus.

”Kyllä arki pyörii Kehä kolmosen ulkopuolellakin”, Anne sanoo.

Hän on aina asunut kerrostalossa, ja Harrikin koko aikuisikänsä lapsuudenkodista muuton jälkeen.

Pruukinrannasta Niemelät valitsivat aluksi toisen tontin, mutta paikalla käynyt arkkitehti Mikko Lindqvist neuvoi hakemaan viereistä tonttia. Niemelät kun halusivat talonsa ehdottomasti yhteen tasoon, ja Lindqvistin ehdottama tontti sopi tarkoitukseen paremmin.

”Yksitasoisuus oli se ratkaiseva juttu. Ei portaita eikä hukkaneliöitä”, Anne sanoo.

Niemelät päätyivät kivitaloon, sillä se viehätti kumpaakin puutaloa enemmän. Ystävien rakennuttamat kivitalot olivat tuntuneet kotoisilta.

Lopputulokseen he ovat varsin tyytyväisiä. Korkea, vinokattoinen olohuone, ruokailualue ja keittiö ovat yhtä avaraa tilaa. Kattoon asennetut akustiikkalevyt vaimentavat kaiun – se oli valosuunnittelijan idea, joka ei olisi rakennuttajille tullut mieleen. Jukka Aspin tekemä valosuunnittelu saa muutenkin asukkailta kiitosta, esimerkiksi makuuhuoneen kattoon tehty valaistu korotus 3D-levyineen on todella kaunis.

Sisustussuunnittelija Annina Hattula on ollut taloprojektissa mukana alusta alkaen. Niemelöiden toiveiden mukaan hän on suunnitellut kolmihenkiselle perheelle kodin, jossa ei ole liikaa tavaraa ja värimaailma on hillitty ja luonnollinen. Kalusteidenkin suhteen Hattula sai aloittaa lähes nollasta, sillä Niemelät eivät tuo vuokra-asunnostaan taloon kuin muutaman huonekalun.

Harri on erityisen tyytyväinen saunaosastoon, josta on käynti takaterassille ja paljuun. Anne taas odottaa jo ensimmäisiä unia korkeassa, houkuttelevaksi somistetussa parisängyssä.

Siihen on vielä kuukausi aikaa, ja sitä ennen Niemelöiden kodin läpi kulkee uteliaiden messuvieraiden virta. Moni on kysynyt, tuntuuko se omituiselta; että tuiki tuntemattomat pällistelevät omaa kotia.

Se ei yllättäen tunnu oikein miltään: talosta ei ole vielä tullut koti. Ehkä hiukan pelottaa se, miltä paikat näyttävät yleisöryntäyksen jälkeen.

”Mutta senhän on tiennyt jo tähän lähtiessä”, Harri huomauttaa.

Pelko on pieni verrattuna siihen suureen etuun, että messutalot ja koko ympäristö tulevat kerralla viimeistä piirtoa myöten valmiiksi. Paikat eivät jää roikkumaan.

Räiskyvä vessaharja

Niemelöiden kivitalo on messukierroksen viimeinen kohde, numero 43. Alueen toiselta laidalta, kierroksen puolivälistä, löytyy Niemelöiden hillitylle kodille täydellinen vastakohta.

Ulkoapäin viattomassa rivitalokaksiossa mikään ei ole hillittyä, ei edes vessaharja, joka on kristallikoristeinen. Olohuonetta hallitsee valtava, kimalteleva kangasvedos Botticellin maalauksesta Venuksen syntymä. Terassilla on kultatassuinen amme.

Täällä asuu drag-kuningatar Zaza, palkitun broadway-musikaalin päähenkilö. Musikaali tulee ensi-iltaan Seinäjoen kaupunginteatterissa syyskuussa. Markkinointitempauksena teatterin puvustajat sisustivat yhden messuasunnoista sellaiseksi kodiksi, jossa Zaza viihtyisi. Rivitalon rakennuttanut Petri Jokiaho antoi teatterilaisille vapaat kädet.

Kaikki Jokiahon rakennuttaman rivi- ja luhtitalon kaksitoista asuntoa on myyty, myös Zazaa varten somistettu. Sen kodikseen hankkinut eläkeläispariskunta oli tosin todennut, ettei heillä taida olla juuri käyttöä teatterilaisten sisustusideoille.

Mukavan kysynnän vuoksi Jokiaho rakentaa nyt toista rivitaloa messutalonsa taakse, heti alueen ulkopuolelle. Siinäkin on enää vain yksi asunto vailla ostajaa.

Kauppa on käynyt muuallakin Pruukinrannassa. Omakotitaloista valtaosalla oli tuleva asukas rakennuttajana alusta lähtien, ja loputkin menivät kaupaksi. Ainoastaan kerrostaloissa on vielä vapaita asuntoja jäljellä.

Yksi vetovoimatekijöistä on ollut sijainti lähellä keskustaa ja vielä lähempänä keskussairaalaa; Niemelät eivät ole Pruukinrannan ainoat lääkärit. He kiittelevät myös alueen turvallisuutta lapsiperheen kannalta. Kylän läpi ei kulje liikennettä muualle kuin omiin pihoihin.

Tavallisen omakotitaloalueen ruutukaava on Pruukinrannassa rikottu niin, että talot muodostavat pieniä, muutaman talon korttelipihoja. Niistä isoin on punaisten pohjalaistalojen kortteli, jonka sisään jää metsäinen nyppylä.

Korttelipihoilla halutaan luoda alueelle pieniä yhteisöjä. Ehkä niistä syntyykin sellaisia; mininaapurustoja, joissa pidetään vähän huolta naapuristakin. Jos vaikka sattuu jotakin.

Riihi tuli valmiiksi

Tammikuun viimeisenä perjantaina aamuseitsemältä Niku Peltokangas oli perheineen juuri herännyt Seinäjoen keskustayksiössä. Kesken puolitoistavuotiaan tyttären vaipanvaihdon ja muiden aamutoimien puhelin soi.

Riihi oli tulessa. Heidän huolella hirsistä laitettu, sisäpintoja ja pientä viilausta vaille valmis unelmatalonsa!

Peltokangas kiiruhti Pruukinrantaan.

”Oli hyvin epätodellinen olo. Paikan päällä näki heti, että talo on mennyttä. Kyllä se oli musertava hetki”, Peltokangas kertoo puhelimitse messujen avajaispäivänä.

Lamaannusta ei kuitenkaan kestänyt kauan. Jo seuraavan tunnin aikana Peltokangas oli sopinut talon toimittaneen Honkatalojen kanssa, että rakentaminen aloitetaan uudestaan heti kun mahdollista.

Palon todettiin syttyneen itsestään eikä johtuneen esimerkiksi huolimattomuudesta. Vakuutusasiat hoituivat juohevasti, ja uudet hirret saapuivat tontille helmi-maaliskuun vaihteessa. Perustukset olivat säilyneet pääosin vahingoitta, ja talo nousi pystyyn nopeasti, kun sen kokoaminen oli kaikilla tuoreessa muistissa.

”Meillä oli loistava pystytysporukka ja muukin porukka. Tehtiinhän me hemmetisti töitä mutta ei mitään ylipitkiä päiviä. Loppupäähän saatiin toki lisävoimia. Paljon jäi yksityiskohtia sisustuksessa toteuttamatta, mutta on se esittelykelpoinen talo.”

Isommin kesken jäi oikeastaan vain sauna, josta puuttui avajaispäivänä vielä lauteet. Sauna pyritään saamaan valmiiksi ensimmäisen messuviikon aikana. Mutta muutoin talo ei juuri erottunut muista kohteista avajaispäivänäkään, istutukset ja huonekalut oli saatu paikoilleen.

Se tuntuu pari päivää ennen messuja Riihen tontilla vierailleesta hiukan uskomattomalta.

”Moni on ihmetellyt mun tyyneyttä, mutta tässä elämän taipaleella on ollut monenlaista myymälän avaamista, jolloin on saattanut olla kaaos vielä tuntia ennen”, Seinäjoella vaateliikettä pitävä Peltokangas sanoo.

”Jos tämän piti tapahtua, niin mieluummin nyt, kun selvittiin pelkällä materialla. Ei ollut vielä sisällä omia tavaroita eikä varsinkaan ihmisiä.”

Seinäjoen asuntomessut ovat avoinna yleisölle 7.8. asti.