Koti nousi pommituksen raunioihin – Näin elämä on jatkunut ukrainalaiskylässä sodan varjostaessa arkea: ”Emme itke ja valita, vaan jälleenrakennamme”
Venäläisten pommitus tuhosi Osypenkon perheen kodin hyökkäyssodan alussa Novoselivkan kylässä Pohjois-Ukrainassa. Nyt he ovat palanneet jälleenrakennettuun kotiinsa. Vankkumaton asenne julman kohtalon myötä yhdistää lukemattomia ukrainalaisia.
Kohtaaminen on tulvillaan tunteita. Tapasimme Svitlana Osypenkon elokuussa 2022, jolloin koti oli rauniona. Venäläisten pommi-iskussa haavoittunut aviopuoliso Valentyn Osypenko oli tuolloin sairaalassa eikä ollut varmuutta, käveleekö hän enää koskaan.
Reilua vuotta myöhemmin, lokakuun lopussa 2023 kilistämme maljat Osypenkojen jälleenrakennetussa, tosin yhä keskeneräisessä kodissa.
”Emme ole istuneet kädet ristissä odottamassa, vaan tehneet töitä, koska meidän on rakennettava elämämme uudelleen jollain tavalla. Emme luovuta emmekä anna periksi”, sanoo Svitlana Osypenko.
Valentyn oli jo elämän ja kuoleman välimaastossa
Pohjoisukrainalainen Novoselivkan kylä oli lähiö, jossa asui 800 siviiliä, eikä sen olisi pitänyt olla minkäänlaisen sotilaallisen hyökkäyksen kohde. Siitä huolimatta venäläiset pudottivat sinne kolme pommia 15. maaliskuuta 2022.
Yksi pommeista osui Svitlana ja Valentyn Osypenkon naapuriin ja tuhosi myös heidän kotinsa.
Pihalla olleet Svitlana ja Valentyn suojelivat tuolloin 17-vuotiasta poikaansa, Ruslania, kehoillaan ja tämä säilyikin vahingoittumattomana. Vanhemmat sen sijaan haavoittuivat, Valentyn vakavasti. Hän menetti paljon verta. Ruslan auttoi pelastamaan isänsä hengen laittamalla kiristyssiteet tämän jalkoihin.
”Olin jo jossain elämän ja kuoleman välimaastossa. Näin paljon puhutun käytävän ja valkoisen valon”, Valentyn kertoo.
Hän kuuli poikansa huutavan: ”Isä, älä kuole, älä jätä meitä.”
”Yritin pysyä kasassa ja olla vahva, koska en halunnut pelästyttää vaimoani ja poikaani”, kertoo Valentyn.
Häntä hoidettiin sairaalassa kahdeksan kuukauden ajan ja leikattiin viisi kertaa. Pitkään aikaan ei tiedetty, kävelisikö hän enää koskaan. Nyt pyörätuoli on kasaan taitettuna kodin keittiön nurkassa. Valentynin jaloissa on yhä sirpaleita ja edessä leikkauksia, mutta hän on jo kyennyt osallistumaan kodin rakentamiseen.
Koti nousi raunioista – Säästöt yliopisto-opintoihin käytettiin jälleenrakentamiseen
Myös Svitlana haavoittui pommituksessa ja joutui olemaan jonkin aikaa sairaalassa. Järkyttävistä tapahtumista huolimatta hän tiesi heti, että haluaa rakentaa kotinsa uudelleen ja palata Novoselivkaan.
Svitlana sanoo, että sama asenne on lukemattomilla muillakin kotinsa menettäneillä ukrainalaisilla.
”Emme itke ja valita, vaan jälleenrakennamme.”
Kulunut vuosi ei ole ollut helppo.
Tavatessamme elokuussa 2022 Osypenkojen talosta puuttui osa ulkoseinistä, sadevesi tippui sisään ja sähköjohdot roikkuivat irrallisina. Syyskuussa apuun tulivat vapaaehtoiset ja työt pääsivät alkuun.
”Oli tärkeää päästä tekemään odottamisen sijaan”, kertoo Svitlana.
Osypenkot saivat Tsernihivin kaupungilta rakennusmateriaaleja ja 40 000 hryvnian eli noin tuhannen euron avustuksen.
”Onneksi meillä oli myös Ruslanin yliopisto-opintoihin keräämiä säästöjä yli 400 000 hryvniaa (noin 10 000 euroa), jotka käytimme jälleenrakentamiseen”, kertoo Svitlana.
Ruslan ei joutunut luopumaan ammattihaaveestaan, vaan opiskelee parhaillaan yliopistossa tietotekniikkaa.
”Hän pärjäsi pääsykokeissa niin hyvin, että sai vapaaoppilaspaikan.”
Ulkopuolisten rakentajien avulla taloon saatiin katto, ulkoseinät ja kaasulla toimiva lämmitysjärjestelmä. Sisätöitä Osypenkon perhe on tehnyt itse.
Palaneella Chevroletilla rahoitettiin portaat
Ikkunalla on kolme orkideaa. Aiemmin Svitlanalla oli niitä kymmenen, mutta ne tuhoutuivat pommituksessa.
”Nämä ovat uuden kokoelmani alku.”
Kun tapaamme, Osypenkot ovat ehtineet asua jälleenrakennetussa kodissaan pari viikkoa. Ensimmäinen yö oli ollut uneton.
”Asuimme vuoden aikana kolmessa vuokra-asunnossa ja olin niin onnellinen päästessäni takaisin kotiin”, sanoo Svitlana.
Pommi-iskun jälkeen Svitlana halusi viedä poikansa turvaan ulkomaille. Ruslan kieltäytyi lähtemästä, koska ei halunnut jättää isäänsä.
”Olemme osallistuneet yhdessä kodin kunnostukseen rakentajien kanssa”, sanoo Svitlana.
Hän esittelee kodin toiseen kerrokseen vieviä väliaikaisia, rautarakenteisia portaita. Niiden rungon Ruslan ja sairaalasta kotiutunut Valentyn hitsasivat yhdessä.
Elokuussa 2022 tuhoutuneen kodin pihalla oli palanut Chevrolet Aveo 2013. Auto oli Valentynin silmäterä, jonka hankkimiseen perhe säästi rahaa kymmenen vuotta. Se ehti olla käytössä vain pari vuotta ennen pommi-iskua.
”Myimme palaneen raadon romuksi ja siitä saaduilla rahoilla ostimme materiaalin portaiden runkoon”, kertoo Svitlana.
Parhaillaan rakennetaan kylpyhuonetta, eristetään ulkoseiniä sekä maalataan ja tapetoidaan sisäseiniä. Keittiökin on vielä keskeneräinen, mutta sitä voi jo käyttää.
”Etenemme askel askeleelta, koska kaikkeen tarvitaan paljon rahaa ja työtä. Tärkeintä on kuitenkin se, että olemme elossa ja kotona.”
Jumala varjelkoon muita
Venäläisten pommi-iskussa kuoli Osypenkojen naapuri, Sergii Hrynko. Svitlana siteeraa hänen vaimonsa Maryna Hrynkoa: ”Voit jälleenrakentaa talon ja ostaa auton, mutta et palauttaa elämää.”
”Olemme eläneet erittäin vaikeita aikoja, mutta olemme onnellisia, sillä meillä on yhä toisemme”, sanoo Svitlana.
Se ei poista pelkoa siitä, että kaikki voi tapahtua uudelleen.
”Meidän on jatkettava elämää pelosta huolimatta.”
Svitlana ja Valentyn toivovat, että vuoden kuluttua koti on valmis ja Ukrainassa rauha.
He vaikenevat hetken.
”Jumala varjelkoon ketään kokemasta samaa kuin me”, Svitlana lisää.
