Syysflunssa iski, mistä apu? – Miesflunssa ei ole sen kummempi kuin naisflunssakaan

Jaa artikkeliTilaa Seura
Seuran tuottaja Liina Putkonen
© Pekka Nieminen / Otavamedia
"Miesflunssaa on naureskeltu jo pitkään, mutta jos rehellisesti katson itseäni peiliin, ei se ole kummempi naisflunssakaan", Seuran tuottaja Liina Putkonen kirjoittaa.

Sen tunsi ensimmäisenä kurkussa. Sitä kirveli ja kutitti. Aamulla se jo nipisteli nenää ja iltapäivällä koko vartaloa. Käsiä jomotti, jalkoja heikotti ja pää painoi kymmenen kiloa. Syysflunssa oli vallannut elimistön.

Vaikka tiedän, että yhtä varmasti kuin ihminen syntyy ja kuolee, se sairastuu flunssaan, tauti tuntuu joka kerta epäonniselta sattumalta.

Miksi minä? Miksi juuri nyt? Miksi näin kipeänä?

Miesflunssaa on naureskeltu jo pitkään, mutta jos rehellisesti katson itseäni peiliin, ei se ole kummempi naisflunssakaan. Voivottelua ja ankeilua loppujen lopuksi aika pienestä.

Pienestä toki, mutta silti olo on kamala ja sen myötä mieli matalalla. Siinä on ihan turha miettiä, että maailmassa on tauteja, jotka raastavat ja rääkkäävät ja lopulta jopa tappavat. Ei se vähennä melankoliaa.

Ei liisteriksi vatkattu, suolaton perunamuusikaan saa makua, vaikka ajattelisi, että maailmassa nähdään nälkää. Suhteellistaminen on monesti hyvä asia, mutta aina se ei toimi. Flunssa on ankea tila.

Vaikka internet on ratkaisu lähes kaikkeen, flunssaan sekään ei auta. Duodecimin ylläpitämässä Terveyskirjastossa lukee:

”Tavallinen flunssa on yleisin ihmisiä vaivaava sairaus, eikä siihen ole parantavaa hoitoa. Nuhakuumetta aiheuttavat sadat erilaiset virukset, joista yleisimpiä ovat rinovirukset.”

Sivuilta toki saa ”vertaistukea”. Siellä kerrotaan, että Suomessa sairastetaan vuosittain 10–20 miljoonaa hengitystieinfektiota. Jos flunssat jakaa pöljän pojan matematiikalla tasan vuoden kierrolle, minulla voi olla nytkin jopa miljoona kohtalotoveria. Atshii, terveydeksi ja voimia teille kaikille.

Muuta lienee turha toivotella, koska kuten yllä todettiin. Flunssaan ei ole parantavaa hoitoa. Lievittävät hoidotkin ovat vähän juupas-eipäs-tasolla, tulos riippuu tutkimuksesta. C-vitamiini, sinkki, probiootit, D-vitamiini… Onhan näitä ja napsin pillereitä toki itsekin. Toivossa on hyvä elää, sanoi jo täikin aikoinaan.

Paras lievitys toimii minulla kuitenkin ulkoisesti nautittuna. Kun äiti laittoi tekstiviestin pohjoisesta, että juo lämmintä maitoa ja hunajaa. Kun koira käpertyi syliin ja lipaisi kättä lohduttavasti. Kun tytär silitti hiuksista ja toivotti parempaa oloa.

Tauti kaihersi heti vähemmän. Muista siis lääkitä, jos lähelläsi sairastetaan, tai naapurissa. Kysy, voisitko käydä flunssaiselle vaikka kaupassa.

X