Kävelytreffit kokoavat viikottain ikäihmisiä Turun seudulla – Lähtisitkö mukaan?

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Katri Lehtola
Joukko Turun seudulla asuvia ikäihmisiä tapaa joka viikko kävelytreffeillä, satoi tai paistoi. Väen panee liikkeelle nelijalkainen Neiti Namu, joka saa hymyn kaikkien huulille.

Herätys! Joko lähdetään? Tänään on keskiviikko, kävelytreffipäivä! Kello 4.30 berninpaimenkoira Neiti Namu alkaa läpsiä tassullaan emäntäänsä.

”Jos Namu osaisi puhua, se varmasti sanoisi, että koiranvirkani on mitä mainioin”, tulkitsee omistaja, Hali-Koira-yrittäjä Maarit Haapasaari.

Viisivuotias Neiti Namu on yksi Maaritin neljästä koirasta. Kukin pääsee vuorollaan emäntänsä mukaan töihin, eläinavusteiselle terapiakäynnille.

Kävelijät lähestymässä tämänkertaista kohdetta, Pyhän Henrikin Ekumeenista taidekappelia Hirvensalossa. © Katri Lehtola

Lähimmäispalveluyhdistyksen huippuidea

Kun Turun Lähimmäispalveluyhdistys alkoi järjestää joitakin vuosia sitten kävelytreffejä iäkkäille, paikalle saapui vain muutamia. Maarit ehdotti, että hän voisi tulla koirineen mukaan.

”Uskon eläimen vetovoimaan”, Maarit sanoo.

Herkkä kohtaaminen. Ikäihmiset Turun seudulla innostuivat kävelyistä, kun kuulivat koiran olevan mukana. © Katri Lehtola

Hän oli oikeassa. Kun sana koirakaverista kiiri, kävelijöitä alkoi tulla kerta kerralta enemmän. Parhaimmillaan paikalle on saapunut noin 80 kävelijää, iältään kuusikymppisistä yhdeksänkymppisiin.

Ikäihmisten kävelytreffeillä tietysti kävellään, mutta tutustutaan joka kerta myös johonkin kohteeseen: museoon, kirkkoon tai vaikka kaasulaitokseen.

”Kävelylenkit eivät ole pitkiä, maksimissaan noin kahden kilometrin mittaisia. Avustajan saa tarvittaessa ottaa mukaan. Etukäteen ei tarvitse ilmoittautua, sillä haluamme pitää kynnyksen lähteä mukaan mahdollisimman matalana. Tarkoituksena on häätää yksinäisyyttä ja tuoda iloa ikäihmisten arkeen”, Maarit selostaa.

Treffit Hirvensalossa!

Treffipaikalle Hirvensalon Seiskarinkadulle alkaa saapua väkeä hyvissä ajoin. Tänään on ohjelmassa Pyhän Henrikin Ekumeeniseen taidekappeliin tutustuminen.

”Hei Namu, anna hali”, lepertelevät kävelijät.

”Onko se Namu vai Hilma-Maria?” joku kysyy väkijoukon keskeltä.

”Tämä on Namu. Sen tunnistaa päässä olevasta vaaleasta raidasta”, kuuluu vastaus.

Maaritin koirat ovat tulleet osalle porukasta jo tutuiksi, sillä jotkut ovat olleet toiminnassa mukana heti ensimmäisestä kerrasta lähtien, vuodesta 2013.

Ritva Tähti, ei mitään sukua Annikki Tähdelle”, esittäytyy jo viisi vuotta kävelyrinkiin kuulunut vakiokävijä.

Hän kuuli kävelytreffeistä ensimmäisen kerran kadulla Turun keskustassa, jossa Maarit oli koiransa kanssa tekemässä niin sanottua löytävää vanhustyötä.

”Se tarkoittaa sitä, että menen koiran kanssa sinne missä ihmiset liikkuvat. Kun joku näkee minut ja koiran, ei tarvitse oikeastaan edes keksimällä keksiä mitään juteltavaa. Kun katseet kohtaavat, juttu lähtee helposti luistamaan. Koirasta tietenkin”, Maarit kertoo.

Maarit Haapasaari ilahtuu niin tutuista kuin uusistakin kasvoista kävelytreffeillä. © Katri Lehtola

Näin kävi Ritvankin kohdalla: hän tuli silittämään koiraa ja viikon päästä hän olikin jo mukana kävelytreffeillä.

”Vain yhden kerran olen ollut poissa, kun piti olla lastenvahtina.”

Namu-koira kuuluu porukkaan

Maarit kysyy väkijoukolta kuuluvalla äänellä: ”Onko paikalla uusia tulokkaita?”

Käsiä nousee pystyyn. Maarit kertoo uusille kävelijöille lyhyesti, miten homma etenee:

”Lähdetään ensin kävelemään hitaasti omaan tahtiin kappelille päin, sitten kuunnellaan Aiju von Schönemanin opastus kohteesta ja lopuksi halukkaat voivat tulla kahvittelemaan lähellä olevaan Meri-Karinan Toiminta- ja palvelukeskukseen.”

Välillä Namu haistelee ulkona mielenkiintoisia hajuja, mutta enimmäkseen se paistattelee huomion keskipisteenä ja hakeutuu jokaisen halittavaksi.

Koira ei ole moksiskaan, vaikka samaan aikaan yksi rapsuttaa korvan takaa ja toinen selästä.

”Miten se voi pysyä noin rauhallisena?” ihmettelee uusi kävelijä ääneen.

”Koira pitää kouluttaa eli totuttaa tähän pienestä pitäen. Toinen koirani, 2-vuotias Hilma-Maria, oli jo sylivauvana mukana katsomassa, miten Namu nämä hommat hoitaa. Näin koira tottuu ihmisiin, sille outoihin paikkoihin, materiaaleihin ja ääniin”, Maarit vastaa.

Kaarinasta tullut Airi Laaksonen löysi kävelytreffit kevättalvella 2017.

”Näin jossain tällaisesta kävelytapahtumasta kuvia, ja suloinen koira kiinnitti huomiota. Tietysti sekin sai kiinnostumaan, että ikäisiäni ihmisiä näytti olevan liikkeellä.”

Airista on hyvä, että jokaviikkoisten kävelytreffien ansiosta tulee lähdetyksi ulos.

Taidekappeli on saanut arkkitehtuuristaan palkintoja ulkomaillakin. © Katri Lehtola

”Samalla pääsee tutustumaan sellaisiin paikkoihin, joihin ei muuten välttämättä menisi. Ei vain tulisi mieleen, että menenpä tuonne. Ja voi jutella muiden ihmisten kanssa. Täällä on kivaa porukkaa.”

Hän onkin osallistunut kävelyihin ”99- prosenttisesti”.

”Se oli kyllä huvittava näky, kun Hilma-Maria pentuna istui kaksosten lastenrattaissa täällä meidän mukanamme”, hän muistelee.

”Rouvat ihan melkein tappelivat siitä, kuka saa työntää kaksostenrattaita”, Maarit muistaa.

Hän huomauttaa, että kävelijät eivät saa ottaa omia koiria mukaan kävelyille, jotta homma pysyy hallittuna.

Maaritinkin koirilla on kotona kotirooli ja työssä työrooli.

”Vaikka koira täällä kävelytreffeillä on itse rauhallisuus, vapaalla kotona se remuaa kavereidensa kanssa kuin mikäkin riiviö”, Maarit nauraa.

Vierailu Taidekappelissa

Tänään retkelle on lähtenyt 57 kävelijää. Kun väki on istuutunut Taidekappelin penkkeihin, Aiju von Schöneman alkaa kertoa vuonna 2005 valmistuneen Taidekappelin vaiheista.

Neiti Namu käyttää rauhallisen hetken hyväkseen ja panee pötkölleen kappelin käytävälle. Lähellä istujien kädet ylettyvät rapsuttamaan.

Yleisö kuuntelee ihastuksissaan tarinaa brittiläisestä pariskunnasta, joka halusi mennä kappelissa naimisiin.

”Nainen oli nähnyt jossain kuvan rakenteilla olevasta kappelista, ihastui siihen ja halusi tulla vihityksi täällä. Mutta ensin piti odottaa kappelin valmistumista”, Aiju von Schöneman kertoo.

Esityksensä lopuksi hän ehdottaa, että kappelin akustiikka testataan yhdessä:

”Lauletaan Maa on niin kaunis, ensimmäinen säkeistö. Täällä on ihan varmasti monta kirkkokuorolaista mukana!”

Neiti Namu heittäytyy kappelissa Riitta Purasen hellittäväksi. © Katri Lehtola

Joku tietää Maaritin hyväksi laulajaksi, ja tämä suostuu aloittamaan. Muut yhtyvät lauluun.

Komeasti soi ja kuuluu.

Kävelijäennätykset rikki treffeillä

Kun päästään kahvittelemaan, Maarit kertoo koko väelle iloisia uutisia: Vuonna 2016 kävelijöitä oli ollut kävelytreffitapahtumissa 1200, ja vuoden 2017 saldo oli huikeat 2047 kävelijää – uusi ennätys siis!

Kävelytreffejä koordinoi edelleen Turun Lähimmäispalveluyhdistys ja mukana yhteistyössä tänä vuonna ovat Turun Kylätalo, Parkinmäen Palvelutalo, Turun kaupunki ja LähiTapiola.

”Siitä olen aivan erityisen iloinen, että kävelyillä on syntynyt myös uusia ystävyyssuhteita. Puhelinnumeroita on vaihdettu. Jotkut teistä ovat tavanneet muulloinkin kuin vain kävelytreffien aikaan. Se lämmitti, kun huomasin näin tapahtuneen”, Maarit puhuu kahvittelun lomassa.

Hän on työssään huomannut, että nimenomaan koira luo sillan ihmisten välille.

”Koiralle ei ole merkitystä, kuka tai millainen olet, se ottaa sinut ihan sellaisenaan. Namu nauttii, kun ollaan yhtä suurta perhettä kaikki.”

Maarit katsoo rakastavasti koiraansa, vaikka luonnehtiikin Namua maanantaikappaleeksi, jolla on huonot lonkat ja muitakin vikoja.

”Namu olisi joutunut piikille, ellen olisi huolinut sitä hoiviini ja keksinyt sille tätä mahtavaa koiranvirkaa, josta se sydämestään nauttii. Hänen elämälleen tuli tarkoitus.”

Maarit kehuu Namun luonnetta ”aivan ihanaksi”.

”Se on ihmisrakas ja täydellinen työkoira tähän hommaan. Parempaa saa hakea”, omistaja kiittää.

Kun Namu saapuu kävelytreffeiltä kotiin, se syö, käy pissalla ja menee sitten tyytyväisenä nukkumaan.

Päivän hommat on hoidettu. Namun kaulahuivissa oleva teksti tiivistää tunnelman osuvasti: vähä onnelline lutune flikka.

Halista on hyötyä

Eläimet ovat aina kuuluneet tiiviisti Littoisissa asuvan Maarit Haapasaaren elämään ja harrastuksiin.

”Näin kerran ilmoituksen koira-avusteisen toiminnan viikonloppukurssista, ja se homma kolahti. Tiesin, että tämä on sitä mitä haluan tehdä.”

Maarit perusti Hali-Koira-yrityksen vuonna 2011 ja toimii nykyisin ratkaisukeskeisenä eläinavusteisena valmentajana. Hän on alan uranuurtaja Suomessa.

”Hali-Koira-työskentely on eläinavusteista terapiaa, jossa koira on keskeinen osa hoitoprosessia. Koira voi saada liikuntaa karttavan liikkumaan, alakuloisen hymyilemään tai hiljaisen puhumaan.”

Maarit tekee Turun Lähimmäispalveluyhdistyksen lisäksi yhteistyötä monien vanhainkotien, kehitysvammalaitosten ja lastenkotien kanssa.

Työskentelyn tavoitteena on tuoda iloa ja positiivisuutta ihmisten arkeen ja samalla vahvistaa terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia.

Maarit kertoo esimerkin:

”Yhdessä vanhainkodissa keskityimme liikunnan lisäämiseen. Osaston sisällä pääsi kulkemaan viidenkymmenen metrin pituisen matkan. Koiran avulla vanhukset saatiin innostumaan kävelystä. Ensimmäisellä kerralla menimme lenkin kaksi kertaa ympäri, parin viikon päästä jo yli kymmenen kertaa. Monet jatkoivat kävelylenkin kiertämistä myös omaehtoisesti.”

”Kun liikunta lisääntyy, usein myös ruokahalu paranee, vatsa toimii ja uni tulee paremmin. Ja mieli pysyy virkeänä.”

Vuonna 2012 Turun kaupungin Green Care -pilottiprojektissa selvitettiin koira-avusteisen työskentelyn merkitystä vanhusten hyvinvointiin ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä.

Projektin avulla saatiin tutkittua tietoa koirakäyntien vaikutuksista. Hankkeesta valmistui Johanna Lundenin opinnäytetyö ”Hännänheilahduksia”.

Yritys, yhdistys tai yksityinen lahjoittaja voi antaa Hali-Koira-käynnin myös lahjaksi.

Lisätietoja: hali-koira.fi, kotikunnas.fi

Lue myös

Jaa kaverilleTilaa Seura

Lisää aiheesta

Lue lisää samalta kirjoittajalta

X