Turku terrori-iskun jälkeen: ”Toivottavasti päättäjät osaa tehdä hyviä päätöksiä”

Ali Reed oli mukana järjestämässä solidaarisuusmielenosoitusta. © Tommi Taipale

Elokuinen lauantai-ilta on kaunis.

Sadat ihmiset seisovat piirissä Turun Kauppatorin kulmassa, mihin on aseteltu kukkia ja kynttilöitä. Tunnelma on harras, mutta jännittynyt. Kaksi karskinnäköistä bodaria seuraa tilannetta etäämmältä. Toisen käsivarret ovat täynnä poikittaissuuntaan risteileviä arpia. Bodareiden takana jäätelökioskin nurkalla päivystää poliisipartio.

”Vittumainen maailma!” kauempaa kuuluu itkuisen naisen huuto.

Edes sade tai torin harja-autot eivät ole saaneet pestyä pois verta.

Perjantaina iltapäivällä 18-vuotias marokkolainen mies hyökkäsi tällä samalla paikalla sivullisten kimppuun. Veitsi-iskussa sai surmansa kaksi, kahdeksan haavoittui. Merkit viittaavat Suomen ensimmäiseen ääri-islamilaiseen terrori-iskuun.

Turkulaisten suruun sekoittuu pelkoa ja vihaa. Osa torille tulleista ihmisistä mutisee hampaittensa välistä rajat kiinni -ajatuksia. Joukossa on myös niitä, jotka hakevat konfliktia. Yksi paikallaolija saa päähänsä näyttää takapuoltaan bodareille. Kaksi poliisia ottaa räyhääjän kiinni ja taluttaa autoon.

Takapuolta näyttänyt mielensoittaja talutetaan pois. © Tommi Taipale

Viisikymppinen pariskunta astelee ihmismuurin läpi. Kummankin silmät ovat itkettyneet, naisen selässä olevasta repusta pilkistää viinapullo. Mies viskaa kynttilöiden sekaan kaksi ruusua.

Liikkeellä on monenlaista surijaa.

Ulla toi paikalle kynttilän. © Tommi Taipale

Aiemmin päivällä Turun keskustassa pidettiin Suomi ensin -mielenosoitus. Se oli liikaa ulkomaalaisille, jotka peruivat oman solidaarisuusmielenosoituksensa rasistien pelossa.

Punatakkinen nainen kyykistyy laskemaan mukulakiville hautakynttilän. Ullaksi esittäytyvä nainen on saapunut tyttärensä kanssa kunnioittamaan uhrien muistoa.

”Vähän tätä on pelätty, mutta ei kuitenkaan odotettu, että se tapahtuisi näin pian, ja vielä täällä Turussa.”

Hän myöntää, että viime yönä unet jäivät vähiin.

”Kun kuulin, että hyökkäys oli kohdistunut naisiin, ja että siellä on pieni lapsi ilman äitiä… Se teki sellaisen tunteen, ettei siitä meinaa oikein päästä ohi.”

Ulla kertoo jo kuulleensa uusista levottomuuksista. Kantasuomalaiset ovat käyneet maahanmuuttajien kimppuun Pernon lähiöissä.

”En silti meinaa päästää sitä pelkoa tulemaan tähän. Se ei auta mitään. Toivottavasti meidän päättäjät osaa tehdä hyviä päätöksiä.”

Turun kauppatori muuttui surun näyttämöksi. © Tommi Taipale

Tiukempaa politiikkaa

Kynttiläkehän ympärillä seisoo myös monia turkulaisia maahanmuuttajia, joita tapahtuma on järkyttänyt. Monen mielessä on lisäksi huoli siitä, miten tapahtumat vaikuttavat jatkossa kantaväestön ja maahanmuuttajien väleihin.

”Tämä teko ei kohdistunut suomalaisiin, vaan keneen tahansa, joka sattui olemaan täällä”, Amgad Al Gangaray sanoo.

Hän on turkulainen, joka tuli viisivuotiaana Suomeen Irakista. Hänellä on omien sanojensa mukaan melko synkkä käsitys tilanteesta.

”Suomen maahanmuuttopolitiikkaa voisi mielestäni vähän muuttaa. Tulijoille voisi tehdä vaikka psykologisen testin, jossa heidän todellinen ajattelutapansa selvitetään.”

Vaikka tilanne Turussa vaikuttaa tulehtuneelta, myös Al Gangaray kieltäytyy pelkäämästä.

”Poliisi selvittää, mitä tapahtui. Kaikki me haluamme, että totuus selviää. Kukaan meistä ei halua, että Turussa olisi turvatonta. Ääriaineksia on molemmilla puolilla, ulkomaalaisissa ja suomalaisissa. Jos he lähtevät vastakkainasetteluun, täällä voi olla levotonta kaikille. Silloin ei ole kivaa kellään.”

Al Gangaray kertoo työskentelevänsä Turussa Deli-marketissa.

”Yksi asiakas väitti olleensa tämän puukottajan kanssa samaan aikaan kristillisessä opistossa opiskelemassa suomea. Hän ei olisi uskonut, että tämä kyseinen henkilö voisi tehdä mitään sellaista.”

Amgad Al Gangarayn mielestä Suomi voisi tiukentaa maahanmuuttopolitiikkaa. © Tommi Taipale

Vauva sylissä

Vuorokautta aiemmin Larisa Kosner seisoi tällä samalla paikalla. Hän oli ollut pitämässä kirpputoria. Säätiedotus lupasi neljäksi sadetta, ja tavarat oli juuri saatu pakattua.

Silloin läheltä alkoi kuulua kovaa huutoa. Kosnerin ohi juoksi naisia. Kun reitti hälveni, hän näki edessään mustiin pukeutuneen miehen, jolla oli kädessään iso veitsi.

Mies hyökkäsi naisen kimppuun.

”Ne pyörivät siinä hetken. Mies löi naista ainakin kolme kertaa.”

Kosnerin mukaan kaikki tapahtui nopeasti. Torilta lähti joukko miehiä juoksemaan puukottajan perään. Silloin tämä päästi irti naisesta ja lähti juoksemaan Puutorille päin.

Uhrin ympärille kerääntyi heti paljon ihmisiä, joista neljä meni auttamaan.

”Yksi heistä kertoi olevansa lääkäri.”

Larissa Kosner oli yksi puukotuksen silminnäkijöistä. Hän lohdutti yhden uhrin puolivuotiasta vauvaa. © Tomi Taipale

Kosner katsoi maassa liikkumatta makaavaa uhria. Sitten hän näki tapahtumapaikan vieressä lastenrattaat, joissa istui yksinäinen vauva.

”Siinä oli jo joku toinen tyttö kyykyssä. Me oletimme yhdessä, että sen täytyi olla tämän maassa makaavan naisen vauva.”

Naiset etsivät hoitolaukusta tuttipulloa, mutta löysivät hedelmäsosetta ja nokkapullon, jossa oli vettä. Samalla Larisa Kosner huomasi hoitolaukun sivutaskussa kännykän. Hän antoi puhelimen naiselle, joka alkoi etsiä uhrin omaisen puhelinnumeroita.

”Hän onnistui saamaan yhteyden naisen omaisiin.”

Kosnerin mukaan ambulanssin tulo kesti lähes puoli tuntia. Sillä välin tilanne jatkui kaoottisena. Uhria alettiin elvyttää. Sillä välin vauva alkoi hermostua.

”Otin sen uhrin vauvan syliin. Ei se ei ollut mikään uroteko tai mitään”, Kosner sanoo.

Kun ambulanssi oli vienyt uhrin pois, aviomies saapui paikalle.

”Hän tuli suoraan minua kohti, otti vauvan omaan syliinsä. Hän oli kasvoiltaan ihan vitivalkoinen. Hänen ilmeensä oli niin tyhjä”, Larisa muistelee.

Mies puhui englantia. Lehtitietojen mukaan yksi puukotetuista naisista oli italialainen kulttuuriantropologian tutkija, jolla on kuuden kuukauden ikäinen vauva. Larisa Kosner uskoo, että uhri oli sama.

Viimeisen vuorokauden aikana Kosner sanoo käyneensä tapahtumia läpi yhä uudelleen.

”Olin eilen illalla kyllä sokissa. Miehenikin sanoi, etten ole ihan normaali.”

Nyt päällimmäisin tunne on viha.

”Aamulla kun heräsin, mietin vaan koko ajan, että toivottavasti tämä nainen ei ole yksi niistä kuolleista. Haluaisin vaan tietää, mitä hänelle kuuluu. Onko hän kunnossa?”

Ikävistä muistoista huolimatta Kosner aikoo liikkua Turun keskustassa niin kuin ennenkin.

”En aio pelätä, että joku hullu tulee kadulla vastaan. Ensi viikolla meen taas myymään torille. Niin kauan kuin säät sallii.”

Mirva Karapuu laskee kuivuneen verilätäkön viereen kynttilän. © Tommi Taipale

Puutori

Yliopistokadun ja Kauppiaskadun risteyksessä on portailla pieni kukka-asetelma. ”Rauhaisaa unta. Lähdit liian aikaisin”, kynttilään on kirjoitettu.

Tästä puukottaja on juossut mäkeä ylös kohti Puutoria.

Brahenkadulla Kameramuseon edessä on verta, laastarin riekaleita ja kanyylin muovisuojuksia. Viereisen parturikampaamo Trixien ovessa on käsin kirjoitettu lappu: ”Ovi lukossa. Koputa.”

Tässä kohtaa puukkomies otettiin kiinni. Ja muutaman metrin päähän hänen viereensä menehtyi toinen uhreista.

Mirva Karapuu laskee kuivuneen verilätäkön viereen kynttilän. Hän ei tuntenut ketään uhreista henkilökohtaisesti. Mutta kolmen lapsen äiti sanoo miettineensä viimeisen päivän aikana monta kertaa turvallisuutta.

”Kun kuulin näistä lastenvaunuista, ajattelin, että mekin käydään torilla lastenvaunujen kanssa.”

Hän uskoo, että tapahtumat vaikuttavat siihen, miten hän liikkuu kaupungilla.

”Tässä oli juossut porukkaa, joka oli huutanut, että varokaa. Ihmiset eivät olleet reagoineet. Ehkä tästä eteenpäin jos sellaista kuulee, siihen reagoi herkemmin.”

Heti tapahtuman jälkeen Karapuun perheessä oli mietitty, pitääkö lapsille kertoa terrorista.

”Meillä on eka- ja kolmasluokkalainen. Ajattelimme, että koulussa kuitenkin kuulevat siitä”, Mirva Karapuu sanoo.

Lauantaina perhe on käynyt yhdessä torilla kunnioittamassa uhrien muistoa.

Mirva Karapuun mukaan lapset ovat esittäneet tapahtuman johdosta kysymyksiä.

”Ekaluokkalainen poika kysyi, että miksi se puukotti. Sanoin, että sitä on vaikea ymmärtää. Mutta poliisit yrittää selvittää asiaa.”

Esikoinen oli kuullut radiosta, että uhreista suuri osa oli naisia.

”Hän sanoi, että onneksi äiti se et ollut sä.”

Kilpajuoksu

Marokkolaisen puukottajan perään lähteneet miehet pelastivat todennäköisesti monen ihmisen hengen. Uutistietojen mukaan takaa-ajajien joukossa oli viisi ulkomaalaista ja viisi suomalaista. Seuran saamien tietojen mukaan yhdellä takaa-ajajista on kytkentöjä katuvalvontajärjestö Sons of Odiniin.

Turkulainen perussuomalaisten kunnallispoliitikko Jussi Kankaristo kertoo, että yksi takaa-ajajista oli hänen kaverinsa Jani Ketola.

”Jani on rohkea aktiivi, joka ainakin aikaisemmin kuului Sons of Odineihin”, Kankaristo kertoo sähköpostissa.

Myöhemmin hän lähettää uuden meilin: ”Jani Ketola pyysi ilmoittamaan, ettei ole enää mitenkään Odinien toiminnassa mukana.”

Ketola ei halua antaa Seuralle haastattelua. MTV3:n haastattelussa hän kuitenkin halusi korostaa, ettei ole olennaista, minkä maan kansalaiset puukottajan perässä juoksivat.

”Kyse on kuitenkin terrorismista, joka ei katso ihonväriä. Se on nähty maailmalla. Se on meidän kaikkien yhteinen asia taistella sitä vastaan.”

Pelkoa Pansiossa

Vajaa kymmenen kilometriä keskustasta syrjäisen pikkutien varteen on pysäköity poliisiauto. Sen takana, tuon loivan mutkan takana sijaitsee Pansion vastaanottokeskus. Moni turkulainen on tänään puhunut siitä, että marokkolainen veitsimies asui täällä. Poliisi on käynyt pidättämässä Pansion keskuksesta kaksi marokkolaista turvapaikanhakijaa.

Talon pihassa on lippu puolitangossa. Parkkipaikalla häärii kolme turvamiestä. Lähestyvän auton nähdessään he tulevat heti paikalle.

Tunnelma on todella kireä.

Ulko-ovelta vastaan tulee henkilökunnan edustajia. He eivät halua puhua mitään. Poliisi vastaa nyt kaikesta tiedotuksesta.

Talosta ei mielellään sopisi ottaa edes valokuvaa.

Turvapaikanhakija kävelee pihan poikki kotiinsa. Henkilökunta vahtii hänen liikkeitään hermostuneen oloisina, ettei toimittaja pääse kyselemään mitään.

Poliisi päivysti Pansion vastaanottokeskuksen läheisyydessä. © Tommi Taipale

Höveli

Kävelymatkan päässä Pansion vastaanottokeskuksesta sijaitsee Pernon ostari. Se on sama paikka, jossa tänään tapeltiin.

Ostarin kupeessa on baari, jossa veitsimies vietti aikaansa ystäviensä kanssa. Marokkolaiset istuivat Hövelissä pelaamassa korttia ja biljardia.

Tänä lauantaina Hövelissä ei ole turvapaikanhakijoita. Biljardipöydän ympärille on kerääntynyt joukko isoja, kaljupäisiä miehiä, joista suurin on reilusti yli kaksimetrinen. Porukan käsivarsissa näkyy leijonatatuointeja.

Viime päivän tapahtumat puhuttavat myös Hövelin terassin tupakkapaikalla. Yksi miehistä tuijottaa betonilähiön kattojen yllä puolitangossa lepattavaa lippua.

”Vitun ironista. Mamujen pizzerian katolla on suruliputus.”

Baarin pöydässä istuu punatukkainen nainen, joka kertoo olevansa Hövelin työntekijä. Tosin tänään töitä ei ole ehtinyt tehdä. Kaikki haluavat kuulla marokkolaisesta miehestä, joka kävi täällä pelaamassa korttia.

Nainen ei suostu kertomaan nimeään, mutta hän ottaa esiin kännykkänsä ja näyttää Turun Sanomien valokuvaa, jossa poliisi on napannut puukkomiehen kiinni. Kun valokuvaa zoomaa riittävästi, miehen kasvot tulevat selvästi näkyviin.

”Tää on tuttu kaveri. Se kävi täällä aina välillä semmoisessa porukassa, jossa oli muutama mies. Ne pelasivat korttia ja joivat kahvia tai limsan. Ei ne rahaa tuoneet, mutta ei niistä mitään harmiakaan ollut.”

Leijona-tatuoitu mies nyökkää.

”Mä tiedän tän tyypin. En nähnyt sitä koskaan täällä baarissa, vaan tuossa ulkopuolella, monta kertaa.”

Puhuitteko te koskaan?

”Ei.”

Lauantai-ilta alkaa jo hämärtyä. Hövelin nurkan takaa kuuluu karjuntaa.

Pusikossa seisoo valkotakkinen mies yksin. Hänen oikea kätensä on kohotettu ylös. Kun kuuntelee tarkemmin, karjunnasta erottuu sanoja.

”Sieg Heil! Sieg Heil!”

Tästä taitaa tulla pitkä yö.

Puukottaja, Abderrahman Mechkah oli tuttu näky kauppakeskus Hövelissä. © Tommi Taipale

Lue myös:

Turun isku on terroristijärjestöille huonoa propagandaa

Pariisi terrori-iskun jälkeen: ”Järkyttävät tapahtumat tuovat esiin myös ihmisten parhaita puolia”