Veikkaus ja tutkijat sanasodassa – Pelaaja: ”Viekää vain pääpomoille terveisiä, että kaikki pelit pois täältä kauppakeskuksista”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Pelihaitat ovat tuttuja liki miljoonalle suomalaiselle.
Pelihaitat ovat tuttuja liki miljoonalle suomalaiselle. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Veikkaus sanoo yhä sijoittavansa automaatit vastuullisesti. Seuran hankkima aineisto ja tutkijoiden analyysi todistavat muuta.

Jos Kontulan ostoskeskuksen S-marketin asiakas haluaa pelata raha-automaatteja, hänellä on mistä valita. Aulassa odottaa yhdeksän pelikoneen patteristo.

”Kyllä sattuu olemaan niin, että mä en näistä pääse ohitse”, eläkkeellä olevaksi maalariksi esittäytyvä nainen sanoo.

”Se on mun tyhmyyttä, ei kenenkään muun, silloin pitää kattoa peiliin”, hän ripittäytyy.

Sitten löytyy lohdullisempi ajatus: ”Ja sitä paitsi, eikö tämä mene kansanterveydelle?”

S-Marketin automaatit ovat vain murto-osa itähelsinkiläisen lähiön rahapelitarjonnasta.

Kontulan postinumeroalueella 00940 on yhteensä 109 rahapeliautomaattia. Niitä on kauppojen auloissa, kioskeissa ja baareissa – paikoissa, joissa käytännössä kaikki käyvät. Kaupanpäälliseksi on Veikkauksen oma pelisali, Pelaamo.

Kun verrataan kaikkia Suomen postinumeroalueita ja niille sijoitettujen peliautomaattien määriä, Kontulan sijoitus on neljäs.

Eniten pelikoneita on Helsingin ytimessä, postinumeroalueella 00100, jossa niitä on 182.

Pelikoneiden sijoituksesta päättävän Veikkauksen mukaan koneet seuraavat kauppapaikkoja ja niiden sijaintia sääteleviä asiakasvirtoja.

Seuran saaman aineiston perusteella pelikoneiden sijoitteluun vaikuttavat myös raadollisemmat motiivit.

Ongelma-automaatti

Kontulan Pelaamossa onneaan kokeilevaa baarimestaria ei yllätä kotikulmien sijoitus pelikonevertailussa.

”Täällä on paljon tämmöisiä, joilla on aikaa”, hän sanoo.

Viereisellä käytävällä konetta läiskivä keikkatyömies muotoilee samansuuntaisen ajatuksen vähemmän diplomaattisesti.

”Onko koneille parempaa paikkaa? Täällä on niin paljon sosiaalistatuksen ihmisiä, että on tietyllä tavalla helppo löytää ihmisiä, jotka pelaavat”, 23-vuotias kontulalainen sanoo.

Paikallisanalyysille on akateemista tukea. Tutkijoiden mukaan peliongelmat, kuten monet muutkin sosiaaliset ongelmat, kasaantuvat samoille ihmisille.

”Vuonna 2015 peliongelmia esiintyi 5,7 prosentilla työttömistä ja 6,8 prosentilla työkyvyttömistä. Työssäkäyvistä niitä oli 3,4 prosentilla”, rahapelipolitiikkaan perehtynyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkija Jani Selin sanoo.

Niissä Euroopan maissa, joista on saatavissa tutkimustietoa, ongelmapelaajien väestöosuus liikkuu tavallisesti 0,5–2 prosentin välillä.

THL:n viime vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan rahapelejä pelaa noin kolme miljoonaa suomalaista. Heistä vain 157 000 tuottaa kuitenkin noin puolet kaikista häviöistä.

Ongelmapelaajiksi luokitellaan 124 000 suomalaista. Heidän pelaamisestaan kärsii myös noin 724 000 läheistä.

THL:n mukaan ongelmapelaajien yleisin rahapeli on peliautomaatti.

Veikkaus panttasi

Peliautomaattien sijoittelu on suomalaisen rahapelikulttuurin erikoisuus.

Ulkomailla rahapelit on keskitetty omiin erillisiin pelisaleihinsa. Suomessa niitä siroteltu pitkin julkista tilaa.

Peliautomaattien sijoittelusta vastaa rahapelimonopoli Veikkaus. Tutkijat ovat vuosia yrittäneet selvittää automaattien sijoittelun taustalla olevia lainalaisuuksia  turhaan.

Veikkaus ja siihen vuonna 2017 sulautettu Raha-automaattiyhdistys (RAY) eivät ole suostuneet antamaan tarkkoja tietoja rahapeliautomaattien sijoittelusta.

Seura hankki Veikkaukselta julkisuuslain nojalla aineiston, jossa peliautomaattien sijoittelu käy ilmi postinumeroalueittain. Seura luovutti aineiston THL:n, Helsingin yliopiston ja Peliklinikan tutkijoista koostuvalle ryhmälle.

Tutkijoiden analyysi osoittaa, että peliautomaatteja sijoitetaan eniten alueille, joissa tulotaso ja koulutusaste ovat matalia, mutta työttömyysaste korkea. Vastaavasti varakkaimmilla alueilla peliautomaatteja on olemattoman vähän.

Seura kertoi aineistosta ja tutkijoiden havainnoista verkkosivuillaan ensi kerran 8. helmikuuta: Veikkaus sijoittaa eniten rahapeliautomaatteja kaikkein köyhimpien asunalueille.

Niukkuuden jakamista

Veikkauksen toimittamassa aineistossa on listattu kaikkien Suomen 18 472 peliautomaatin sijainnit. Ne on jaettu yhteensä 6 516 myyntipaikkaan.

Automaattien kokonaismäärästä päättää hallitus sisäministeriön esityksestä. Veikkaus voi vain tehdä aloitteen automaattien määrän lisäämisestä.

Veikkauksen johto korostaa, että automaattien sijainnista päättävät merkittävissä määrin kauppojen ja kauppakeskusten rakentajat.

”Siellä missä on kauppa, sinne voidaan viedä automaatti. Se on meidän lähtökohta. Eikä niin, että kauppa tuodaan sinne, missä on meidän automaatit”, varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski kommentoi 9. helmikuuta Veikkauksen tilaisuudessa, kun Seuran verkkojuttu oli julkaistu.

Suurin osa automaateista onkin kaupunkien ja lähiöiden keskusta-alueilla.

Ruokakauppiaille ja baarinpitäjille peliautomaatti on mieluinen lisä. Liikkeenharjoittaja saa osansa automaatin tuotoista ja se voi myös houkutella asiakkaita.

Rajallisille automaateille onkin kysyntää, ja Veikkaus saa itsenäisesti päättää, kuka niitä saa ja kuka ei.

Tulostavoitteet

Veikkaus myöntää, että jokaiselle automaatille on asetettu tuottotavoite.

”Sijoituspäätöksiä tehdään sen mukaan, että automaatteja sijoitetaan määrällisesti oikeisiin paikkoihin sen mukaan, että tuottotavoitteet saavutetaan. Sillä ei ole mitään merkitystä sosioekonomisen aseman kanssa”, Veikkauksen myyntijohtaja Pertti Koskenniemi sanoo Seuralle.

Jos tuottotavoite jossain paikassa ylittyy, harkitaan kannattaisiko samaan paikkaan tuoda lisää automaatteja.

Jos halutaan maksimoida voitot, automaatit siirretään sinne, missä niitä eniten pelataan.

Seuran saama aineisto antaa ensi kertaa mahdollisuuden tarkastella peliautomaattien sijainnin ja alueen sosioekonomisen aseman välistä suhdetta tieteellisellä tarkkuudella.

Pelikoneita sijaitsee myös Veikkauksen pyörittämissä Pelaamo- ja Feel Vegas -pelisaleissa. Tässä analyysissä keskitytään kuitenkin hajasijoitettuihin automaatteihin, joita on pitkin markettien auloja ja huoltoasemien ja kahviloiden eteisiä.

Näin siksi, että hajasijoitetuilta automaateilta on vaikeinta välttyä. Pelisaleihin voi pyytää porttikiellon, ruokakauppaan ei.

Selvä tulos

Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan yliopistonlehtorin, dosentti Arho Toikan tekemässä tilastotieteellisessä analyysissä on kaksi tasoa.

Ensiksi tarkasteltiin postinumeroalueittain keskimääräistä tulotasoa kuvaavaa mediaanituloa sekä koulutus- ja työttömyysastetta. Sitten ne suhteutettiin pelikoneiden määrään.

Korkeimmin koulutettua, parhaiten työllistyvää ja eniten tienaavaa neljännestä verrattiin vähiten koulutettuun, eniten työttömyydestä kärsivään ja vähiten ansaitsevaan neljännekseen. Pelikoneiden määrä jaoteltiin kolmiportaisella asteikolla vähäiseen, keskimääräiseen ja runsaaseen.

”Alueiden jako neljänneksiin tekee niiden välisiä eroja näkyväksi ilman tarvetta monimutkaisiin tilastollisiin mallinnuksiin, korostamatta kuitenkaan liikaa yksittäisten tai muutamien alueiden ominaisuuksia”, Toikka perustelee analyysitavan valintaa.

Aineistoja oli kaksi.

Ensimmäisessä tarkasteltiin Helsingin, Tampereen ja Turun postinumeropiirejä. Toisessa kaikkia Suomen postinumeroalueita, joilla asuu vähintään 1 000 ihmistä.

Molempien aineistojen analyysi osoittaa, että pelikoneita on selvästi eniten alueilla, joissa huono-osaisuus korostuu.

Työttömien ajanviete

Helsingin, Turun ja Tampereen aineistossa eniten ansaitsevien alueista 52 prosentissa on vähän pelikoneita ja vain kahdeksan prosentissa vauraimmista alueista niitä on paljon.

Vähiten tienaavien alueilla tilanne on käänteinen: vain kahdeksassa prosentissa köyhimmistä alueista on vähän automaatteja, 35 prosentissa niitä on paljon.

Koko maan aineistossa eniten tienaavien alueista 49 prosentissa on vähän automaatteja ja yhdeksässä prosentissa paljon. Köyhimmistä alueista 11 prosentissa on vähän ja 39 prosentissa paljon automaatteja.

Työttömyysasteen ja koulutustason tarkastelu tukevat väitettä siitä, että peliautomaatteja keskitetään eniten alueille, joissa on eniten huono-osaisuutta.

Tarkemmat luvut löytyvät Seuran aiemmin julkaisemasta verkkojutusta, johon löytyy linkki tämän jutun yhteydessä olevasta Lue myös -kohdasta.

Terveisiä Espoosta

Espoon todellisissa keskuksissa, Tapiolassa ja Leppävaarassa, on Veikkauksen omat pelisalit.

Espoon keskuksena tunnettu postinumero 02770 vie kuitenkin ykkössijan hajasijoitettujen automaattien määrässä. Niitä on yhteensä 64.

Kymmenen niistä seisoo Espoontorin K-supermarket Kulinaarin edessä. Viereiseltä R-Kioskilta löytyy neljä automaattia lisää ja yläkerran Britannia-ravintolasta toiset neljä.

Espoontorin K-supermarket Kulinaarin aulassa peliautomaatteja on kymmenen.

Espoontorin K-supermarket Kulinaarin aulassa peliautomaatteja on kymmenen. © Tommi Tuomi / Otavamedia

 

Helmikuisena perjantaiaamuna K-kaupan pelinurkassa käy tasainen liikenne.

Romaniasuun pukeutunut nainen lyö kolikoita koneeseen, kaksi lippalakkipäistä ikämiestä on syventynyt omiinsa.

Viereisen kebab-ravintolan pöydästä kantautuu kansainvälinen puheensorina.

Espoon keskuksen asukkaiden mediaanitulo vuonna 2015 oli 21 696 euroa. Se tarkoittaa, että käteen jää kuukaudessa yli 1 100 euroa vähemmän kuin suomalaisella keskimäärin.

”No voi hyvä ihme”, rollaattorinsa päällä istuva rouva päivittelee yrittäessään työntää korttia koneen kylkeen asennettuun maksupäätteeseen.

Veikkaus on luvannut vuoteen 2023 mennessä valmiudet siihen, että pelaajat tunnistetaan automaateilla ennen kuin pääsevät pelaamaan. Sitä odotellessa voi nostella pelirahaa poistumatta edes pankkiautomaatille.

Päiväsaikaan koneilla on seniorien vuoro. Lähtöä tekevän vanhan rouvan mukaan nuoria näkee pelipilttuussa.

”Ne käy täällä, vaikka on valvonta”, hän sanoo.

Toinen rouva puuttuu puheeseen: ”Sehän olisi ihan sama asia, että laittaisivat tänne pari pelihallia, se ajaisi saman asian. Nuoret eivät pääsisi edes ovelta sisälle.”

”Viekää vain pääpomoille terveisiä, että kaikki pelit pois täältä kauppakeskuksista”, ensimmäinen nainen sanoo.

Veikkaus kiistää

Veikkauksen rahapelimonopoli on eurooppalainen poikkeus, jota on perusteltu hyviin tarkoituksiin kanavoiduilla tuotoilla ja pelihaittojen ehkäisyllä.

”Veikkauksen tavoitteena on vastuullisen rahapelaamisen edistäminen sekä maltillinen ja kestävä kasvu. Erityistä huomiota kiinnitetään vahvaan kuluttajansuojaan, peliongelmien ennaltaehkäisyyn sekä vilpin ja rikollisuuden torjuntaan”, Veikkauksen vuoden 2015 yhteiskuntavastuuraportissa todetaan.

”Veikkaus on kehittänyt monipuolisen pelitarjonnan, jota ei mitenkään ole suunnattu vähävaraisille”, Veikkauksen vastuullisuusjohtaja Pekka Ilmivalta vakuutti Iltalehdelle marraskuussa 2017.

Myyntijohtaja Pertti Koskenniemi vakuuttaa tutkijaryhmän analyysin kuultuaankin, ettei pelikoneiden sijoittelulla pyritä erityisesti huono-osaisten lompakoille.

”Ei, ei, ei tuo pidä paikkaansa. Automaatit viedään sen mukaan, missä on asiakasvirrat.”

Koskenniemmen mukaan Veikkaus ”ei missään nimessä” yritä tarkoituksella tehdä tulonsiirtoa huono-osaisilta parempiosaisille.

Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski kirjoitti tiedotteessaan 16. helmikuuta, että automaatit sijoitetaan vastuullisesti.

Oopperan kummit

Seuran aineistoon perustava tilastoanalyysi osoittaa, että Veikkauksen lupaukset ja teot ovat ristiriidassa. Kun automaatteja sijoitetaan eniten köyhimmille alueille, vähäosaisimmat maksavat käytännössä suurimman laskun Veikkauksen avustustoiminnasta.

Veikkauksen vuosittain jakaman noin miljardin euron avustuspotin suurimpia edunsaajia ovat taide, tiede, liikunta-alan toimijat, veteraanit sekä lapsi-, nuoriso- ja perhetyön järjestöt.

Esimerkiksi oopperalle tai hevosurheilulle kanavoidut miljoonat palkitsevat todennäköisesti enemmän korkeasti koulutettua ja hyvätuloista kansanosaa kuin lähiöiden huono-osaisia.

Peliautomaattien kohdentaminen huono-osaisemmille alueille ei ole kansainvälisen tutkimistiedon valossa yllätys.

”Esimerkiksi Saksassa, Isossa-Britanniassa, Australiassa ja Kanadassa on havaittu rahapeliautomaattien määrän olevan korkeampi sosioekonomisesti haavoittuvilla alueilla. Suomen tilanteesta tekee poikkeuksellisen se, että täällä kaikki rahapelitoiminta on vielä valtionyhtiön hallussa”, THL:n Jani Selin sanoo.

Liiketaloudelliseen optimointiin Veikkauksen johtoa kannustaa myös antelias bonusjärjestelmä.

Iltalehti uutisoi Veikkauksen toimitusjohtajan Olli Sarekosken tavoitteiden mukaisen tulospalkkion olevan 20 prosenttia hänen 400 000 euron vuosiansiosta. Tulostavoitteiden toteutuessa Sarekoski voi siis kuitata vuodessa 80 000 euron bonuksen.

”Yhteiskunnan etu”

Peliautomaattien sijaintiaineistoon perehtyneet tutkijat kokevat Veikkauksen pettäneen vastuullisuuslupauksensa.

”On selvää, että Veikkaus on tietoinen siitä, että rahapeliautomaatteja on sijoitettuna enemmän usein sellaisille asuinalueille, joissa esiintyy runsaasti huono-osaisuutta. Rahapeliautomaattien sijoittelussa liiketaloudellinen näkökulma on ollut etusijalla”, THL:n Selin sanoo.

Vastuullisuuden ohittaminen tulosten maksimoimiseksi nakertaa koko monopolijärjestelmän oikeutusta.

”On koko yhteiskunnan etu, jos rahapelituotot kerätään eettisesti kestävällä tavalla”, Peliklinikan tutkija Maria Heiskanen sanoo.

THL:n rahapelaamiseen erikoistunut tutkimuspäällikkö Susanna Raisamo ei analyysin tulosten perusteella jättäisi peliautomaattien sijoittelua yksin Veikkauksen vastuulle.

”Vastuullisuus ontuu, jos automaattien sijoitusratkaisut tehdään puhtaasti liiketaloudellisiin intresseihin perustuen”, Raisamo sanoo.

X