Koolla on merkitystä – myös potilasvahinkojen torjunnassa – mutta vain periaatteessa

Jaa kaverilleTilaa Seura
Lapin keskussairaala Rovaniemellä © Kaisa Sirén / Otavamedia
Selkeätä nyrkkisääntöä kuitenkin sekoittavat Pohjois-Savo ja Kanta-Häme ikävine tilastoineen.

Mitä isompi sairaala, sitä vähemmän potilasvahinkoja. Tämä on kelpo nyrkkisääntö, mutta siihen on myös lukuisia poikkeuksia.

Viiden viime vuoden aikana potilasvahinkoja sattui keskimäärin vähiten niissä sairaanhoitopiireissä, joissa on yliopistollinen sairaala: 25 tapausta 10 000 toimenpiteellistä hoitojaksoa kohden. Koko maan vastaava luku oli 29.

Kuitenkin kolmessa viidestä yliopistollisen sairaalaan ympärille rakennetussa piirissä potilasvahinkoja tapahtui tavallista enemmän. Niistä eniten vahinkoja, 35 tapausta 10 000 toimenpiteellistä hoitojaksoa kohden, sattui Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä, jonka keskiössä on Kuopion yliopistollinen sairaala.

Kanta-Hämeessä lipsuu – Vaasassa vahingot kurissa

Muiden sairaanhoitopiirien vetureita ovat keskussairaalat. Nämä piirit voidaan jakaa keskisuuriin ja pieniin sen perusteella, oliko niissä yli vai alle 100 000 toimenpiteellistä hoitojaksoa vuosina 2010-2014.

Tässäkin vertailussa on yksiköiden koolla merkitystä – keskimäärin. Keskisuurissa piireissä potilasvahinkoja oli 33 kappaletta, mutta pienissä jo 38 kappaletta kymmentätuhatta toimenpiteellistä hoitojaksoa kohden.

Pääsääntöön löytyy jälleen merkittäviä poikkeuksia. Keskisuureksi luokitellussa Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin vahinkomäärä oli 41, kun sitä pienemmän Vaasan piirin lukema oli koko maan toiseksi matalin, 22.

Jatkuvat toistot ja rutiinit tekevät osaajia

Syitä poikkeustapauksiin voi etsiä eri sairaaloiden toimintakulttuureista, mutta mikä selittää sen, että suurissa yksiköissä tehdään yleensä vähiten virheitä, vaikka niissä tehdään vaativimmat toimenpiteet?

Yleisin ja ilmeisin vastaus on jatkuvat toistot. Suurissa sairaaloissa kirurgit pääsevät tekemään suuria määriä tavanomaisia leikkauksia, ja harvinaisempiakin tapauksia tulee vastaan riittävän usein. Rutiinit hioutuvat ja virheet vähenevät.

Lisäksi isoimmat sairaalat ja niiden vaativat operaatiot vetävät puoleensa kunnianhimoisimpia lääkäreitä. Kun moni lääkäri vielä suosii isossa kaupungissa asumista, ei ole liioiteltua väittää, että paras osaaminen keskittyy kasvukeskuksiin – ja jalostuu siellä tehokkaammin kuin pikkukaupungeissa.

Sairaanhoitopiirin vahinkoluku antaa viitteitä sen yliopistollisen tai keskussairaalan potilasturvallisuudesta, mutta suoria johtopäätöksiä siitä ei voi vetää, sillä tilastoissa ovat mukana myös piirin aluesairaaloissa ja terveyskeskuksissa tapahtuneet vahingot.

Jos sairaanhoitopiiri on alueeltaan suuri, niin muualla kuin sen keskussairaalassa joudutaan tavallista useammin tekemään pakon edessä isompiakin toimenpiteitä vähäisellä rutiinilla. Myös tällä on vaikutusta vahinkolukuihin.

Sairaaloiden välistä vertailua hankaloittaa olennaisesti se, että Potilasvakuutuskeskus ei julkista sairaalakohtaisia vahinkolukuja.

Potilasvahinkograffa Seuraan (keskiarvokin laskettu).xlsx

X