Seura Aasiassa: Amer Sportsin käyttämä vaelluskenkätehdas suljettiin Kambodzassa – Työntekijät odottavat nyt irtisanomiskorvauksia, koska tuotanto siirrettiin entistä halvempaan tehtaaseen

Jaa kaverilleTilaa Seura
Pou Yuen
Pou Yuenin rautaiset portit ovat kiinni. Oveen on jäänyt ilmoitus tehtaan lakkauttamisesta. © Nea Ilmevalta / Otavamedia
Amer Sportsin käyttämä vaelluskenkätehdas suljettiin Kambodzan pääkaupungissa Phnom Penhissä, ja vaihdettiin vieläkin halvempaan tuotantolaitokseeen. Nyt työntekijät odottavat irtisanomiskorvauksia – ja toivovat reiluna pidetyn Amerin auttavan kiistassa.

Suomalaisen urheiluvälinekonsernin Amer Sportsin alihankkijanaan käyttämä tehdas Pou Yuen (PYC) sulki ovensa Phnom Penhissä joulun alla 2017. Temppu ei ollut kaksinen joululahja tehtaan parille tuhannelle kambodzalaiselle työntekijälle, jotka ovat sittemmin joutuneet taistelemaan laillisista irtisanomisen korvauksistaan.

Suurista summista ei ole kyse, sillä tehtaan palkatkaan eivät olleet päätähuimaavia.
Esimerkiksi Seuran tapaama ay-aktiivi Soy Chanthorn, 46, joka teki tuotantolinjalla kovissa oloissa Salomonin vaellusjalkineita, tienasi kuussa suunnilleen sen verran kuin mitä yksi vaelluskenkäpari maksaa Suomessa.

Suljetun tehtaan työntekijöistä osa on hyväksynyt tehtaan tarjoamat, nimellisiksi koetut korvaukset.

Osa odottaa yhä yli vuoden jälkeen rahojaan, myös Chanthorn, jolle ammattiliittojen tulkinnan mukaan kuuluisi runsaan 500 dollarin potti.

Hän peräänkuuluttaakin apua Amerilta – vaikka vastikään Kiinaan myyty yhtiö ei välttämättä pitkään pysty pitämään yllä mielikuvia ”suomalaisen reiluista toimintatavoista”.

Soy Chanthornin palkkakuitit

Soy Chanthorn on säilyttänyt palkkakuitit, koska kiista irtisanomiskorvauksista on yhä kesken. Nea Ilmevalta / Otavamedia

Vaki- vai pätkätyössä?

Kiistan ytimessä on ollut näkemysero irtisanottujen työntekijöiden työsopimusten oikeellisuudesta ja niiden mukaan määräytyvistä kompensaatioista. Maan lakien mukaan yli kaksi vuotta tehtaissa työskennelleitä pitäisi käsitellä määräaikaisten sijaan vakituisina työntekijöinä.

Tehtaalla on kuitenkin ollut vaihtelevia tapoja kirjata työsuhteiden alkamisaikoja, ja määritellä milloin joku on tullut pysyvästi töihin tai vain pätkätyöhommiin.

Jos työntekijä tulkitaan määräaikaiseksi, hänellä ei ole oikeutta samanlaisiin irtisanomisrahoihin kuin vakituisella väellä.

Kiistaa on yritetty aluksi sovitella Amerin, Pou Yuenin ja Center for Alliance of Labour and Human Rights -ihmisoikeusjärjestön eli Centralin kesken.

Kaikki kolme toimijaa istuivat yhteiseen neuvottelupöytään viime joulukuussa, mutta järjestön mukaan tilanne on yhä kesken: yritysosapuolilla ei ole ollut suurta kiirettä saada sopimusriitelyä ratkaistua.

Heillä on varaa viedä jupakka oikeuteen, toisin kuin korvauksiaan odottelevilla tavallisilla ihmisillä.

Centralin oikeusavustaja Patrick Lee sanoo järjestön olevan valmis jatkamaan sovittelua.

”Olemme valmiit viemään kiistan uudestaan riippumattomaan ja itsenäiseen sovitteluun, jossa osapuolet allekirjoittavat molempia osapuolia sitovan määräyksen”, Patrick Lee sanoo.

Mahdollinen käräjöinti huolestuttaa järjestöä.

Monet vastaavat kiistat ovat päättyneet paikallisissa oikeusasteissa suuryritysten voittoon.

Yhteiskunnan laillisuusperiaatteen toteutumisesta kertovassa Rule of Law Index -tilastossa Kambodza sijoittui vastikään toiseksi viimeiseksi.

oikeusavustaja Patrick Lee

Centralin oikeusavustaja Patrick Lee toivoo, että irtisanotut työntekijät saavat vielä heille kuuluvat korvaukset suljetun tehtaan omistajilta. Nea Ilmevalta / Otavamedia

Halvempi tehdas tilalle

Kambodzalaisen vaatetyöläisen minimikuukausipalkka on ollut tammikuusta alkaen 182 dollaria. Palkkoja on nostettu viime vuosina useasti. Amerin käyttämä tehdas oli kokonaisuudessaan valtavan urheiluvälinevalmistaja Yue Yuenin omistama, joka puolestaan on maailman johtavan taiwanilaisen urheilukenkävalmistajan Pou Chen Groupin tytäryhtiö.

Työntekijöille kerrottiin tehtaan sulkemisen syynä olleen konkurssi – siitäkin huolimatta, että laskelmien mukaan Pou Chen Group tekee joka päivä voittoa miljoona Yhdysvaltain dollaria.

Tehtaan sulkemisen jälkeen toimintaa onkin jatkettu uudessa, edullisemmassa tehtaassa sadan kilometrin päässä sijaitsevassa Kampotin kaupungissa.

Myös Amer Sports on jatkanut tuotteidensa valmistamista uudessa tehtaassa.

Suomalaisyritys ei ole kiistassa yksinään vetoomusten kohteena. Myös muut Pou Chen Groupilta alihankintapalveluita tilaavat kansainväliset valmistuttajat ovat saaneet osansa, ja heitä on pyydetty vaikuttamaan taiwanilaiskonserniin.

Toistaiseksi ne eivät ole siinä joko onnistuneet – tai yrittäneet tosissaan.

Pou Yuenin tehdas

Pou Yuenin tehtaassa oli niin kuuma, että työntekijät saattoivat pyörtyä kesken päivän. Nea Ilmevalta / Otavamedia

Hikistä, kovaa työtä

Soy Chanthorn työskenteli tehtaassa kuuden vuoden ajan. Hän teki Salomonin kenkiä, yhtä Amerin tunnetuimmista brändeistä.

Chanthorn työskenteli leikkaamossa ja tienasi vaihtelevasti 120–200 dollaria kuussa.

Puutteellisen ilmastoinnin vuoksi työolot tehtaassa olivat kovat, muun muassa pyörtyily oli yleinen riesa.

”Tehtaan sisällä oli tosi kuuma. Rakennus oli myös hyvin vanha, joten siellä ei ollut äänieristyksiä. Kemikaalien haju oli myös paha”, Chanthorn kertoo Seuralle kotonaan Phnom Penhissä.

Minimipalkkojen noston takia Kambodzan tehtaat ovat joutuneet kiristämään myös tuotantovaatimuksiaan, jotta kilpailukyky säilyisi.

”Ylityöt olivat periaatteessa vapaaehtoisia, mutta käytännössä niitä oli pakko tehdä tuotantovaatimusten ja rahan takia. Työntekijät tekivät usein 60 tunnin työviikkoa”, Centralin oikeusavustaja Patrick Lee sanoo.

Tämäkään ei aina riitä.

Chanthorn kertoo huomanneensa tehtaan alasajoaikeet nopeasti: vuoden työsopimuksia muutettiin puolivuotisiksi ja puolen vuoden sopimukset muuttuivat kolmen kuukauden mittaisiksi.

Amer Sports

Nea Ilmevalta / Otavamedia

Kun tehdas lopulta suljettiin, siellä työskenteli 2 002 työntekijää. Epäselviä työsopimuksia oli ammattiliiton mukaan 1 300.

Työn kova kuormitus antoi Chanthornin mukaan hyvän syyn myös sille, että tehtaan raskaana olevat työntekijät helposti irtisanottiin, mikäli he eivät pysyneet tuotantotahdissa mukana.

Paikallisen lain mukaan minimi ikäraja työntekoon on 15 vuotta.

Laki suojelee myös alle 18-vuotiaita nuoria tekemästä raskaimpia ja vaarallisimpia työvaiheita.

Chanthorn väittää, että säännöistä huolimatta Pou Yuenissa työskenteli jossain vaiheessa noin kolmekymmentä 14–17-vuotiasta nuorta.

”Alaikäiset piilotettiin vessoihin kun tarkastajat tulivat”, Chanthorn sanoo.

Vapaaehtoista pakkoa

Oikeusavustaja Lee kuuli tehtaan mahdollisesta lapsityövoimasta ensimmäistä kertaa Chanthornilta. Hän ei osaa arvioida väitteen paikkansapitävyyttä, eikä sen tueksi löydy myöskään muita todisteita kuin työntekijöiden kuulopuheita.

Mutta siitä on näyttöä, että uudessa tehtaassa työnteko ei ole merkittävästi helpompaa kuin lopetetussa Poy Yenissa.

Työtahti on vähintään yhtä kova, ja monet työntekijöiden kohtelun perusongelmat samoja kuin ennenkin.

Ammattiyhdistysliikkeen jäsenet kertovat kohtaavansa painostusta, ja esimiehet käyttäytyvät alaisiaan kohtaan länsimaisesta näkökulmasta jopa raa’asti.

Tämä on mahdollista siksi, että kyse on syvään juurtuneista maan tavoista.

Vaate- ja tekstiilivalmistus on Kambodzan suurin teollisuuden ala, jonka työntekijöistä valtaosa on maaseudulta muuttaneita naisia.

Luku- tai kirjoitustaito on monella heikko, samoin kuin ymmärrys omista oikeuksista.

Soy Chanthorn ja Hang Ravuthin

Soy Chanthorn hoitaa nykyään kotona sairastelevaa miestään Hang Ravuthinia. Nea Ilmevalta / Otavamedia

Terveyden uhalla

Soy Chanthorn asuu Phnom Penhissä vaatimattomassa vuokrahuoneessa aviomiehensä Hang Ravuthin, 51, kanssa. Koska mies sairastelee, tällä hetkellä perheen tärkeimpänä elättäjänä toimii toinen tyttäristä, joka työskentelee myös vaatetehtaassa.

”Töiden loppumisen jälkeen olen työskennellyt välillä rakennuksilla. Olen tehnyt kaivuutöitä ja kantanut tiiliä. Olen kuitenkin jo 46-vuotias, joten sellainen työ on minun ikäiselleni aika kovaa. Jotain on kuitenkin pakko yrittää, koska yli 40-vuotiaita vaatetehtaat eivät oikein ota töihin”, Chanthorn sanoo.

Brändifirmat apuun

Patrick Lee on yrittänyt valaa uskoa oikeuksiensa puolesta taisteleviin työntekijöihin.

Vaikka tilanne on tahmea, ei se ole maassa mitenkään ainutlaatuinen. Samanlaisia selvittely- ja sovitteluasioita järjestö työstää päivittäin.

”Tehtaiden sulkeminen ja uudelleen toisella nimellä avaaminen on tyypillistä alihankkijoille”, Lee sanoo.

Myös Lee toivoo tunnettujen vaatebrändiyhtiöiden kantavan vastuunsa tilanteessa, ja terveiset lähtevät myös Suomeen.

”Amerin pitäisi suurena tekijänä ottaa aktiivinen rooli. Tuotteiden tilaajina he ovat tässä avainasemassa.”

X