Itsenäisyys maailmassa

Etelä-Sudanissa Suomella ei ole suurlähetystöä, eikä siis itsenäisyyspäivän vastaanottoa, mutta maassa toimivat kymmenkunta maanmiestämme keksivät varmasti jotain pienimuotoista juhlittavaa.

Suomi on kunniakkaasti mukana auttamassa Etelä-Sudania aivan niin kuin me autamme muita hauraita valtioita. Kirkon ulkomaanavulla, presidentti Martti Ahtisaaren CMI:llä, ulkoministeriöllä, Punaisella Ristillä, kansalaisjärjestöillä ja EU:lla on edustajia tai toimintaa tässä kovia kokeneessa maassa.

Etelä-Sudanillakin on ollut omat “tampereensa” ja veripeltonsa. Pitkä sisällissota (1983–2005) vaati yli puolitoista miljoonaa ihmishenkeä turvallisuustilanteen maassa ollessa edelleen huono. Maa on tuon tuosta ajautunut sodan partaalle entisen emämaansa, häirikköjohtoisen Sudanin kanssa, paljolti öljyvarojen vuoksi.

Itsenäisyys saavutetaan tässä maailmassa aivan liian usein väkivaltaisen prosessin kautta.

Afrikassa vapaussodat kolonialismin ikeen alta ovat valitettavan usein johtaneet yhden puolueen tai yhden miehen tyranniaan, kuten Robert Mugaben Zimbabwessa. YK:ta tarvittiin luotsaamaan Namibia itsenäisyyteen, onneksi vaalien kautta. Viimeisenä haasteena on saada Länsi-Saharalle itsemääräämisoikeus.

Euroopassa Kosovon ja muiden entisen Jugoslavian osien tuskainen tie itsenäisyyteen on vielä tuoreessa muistissamme, samoin Baltiassa vallinneet jännitteet.

Elinkelpoisia itsenäisiä valtioita, jotka eivät Kosovon, Afganistanin tai Kambodzhan tavoin tarvitse jatkuvaa miljarditukea, syntyy nykyisin harvakseltaan.

Euroopassa ovat aseet Baskimaalla vaienneet. Kataloniassa toki haaveillaan itsenäisyydestä, samoin kuin pohjoismaalaisuutta arvostavassa Skotlannissa. Suvereniteettiin on kuitenkin pitkä matka.

Turhan verenvuodatuksen nimessä itsenäisyydelle on oltava myös järkeviä vaihtoehtoja kuten Indonesian Acehissa nähtiin.
Indonesian hallitsemassa Länsi-Papuassa eli Irian Jayassa tapasin heimon, jonka edustajat toivat piilottamansa itsenäisyysliikkeen lipun savimajan ulkopuolelle. Rangaistava teko. Mutta kuka meistä voi kieltää papualaisia, palestiinalaisia tai kurdeja unelmoimasta jonkin asteen itsenäisyydestä.

Ystäväni Kimmo Kiljunen muuten on juuri julkaissut ällistyttävän perusteellisen kirjan Maailman maat – liput ja historia (Into Kustannus). Hän kertoo mm. “Suomen lipun” esiintyneen ensi kerran Portugalin lippukuvastossa.
Suosittelen joulupukin konttiin.
Hyvää itsenäisyyspäivää Afrikasta!