Jännitys kohoaa

Tekis mieli kovasti päästä heti heittämään ja kilpailemaan. Hirmu pitkältä on tuntunu loppuaika ennen kisaa.

Heti eka heitossa on kova jännitys ja hytinä, että mitenkäs se lähtee. Joskus keihäs lähtöö hyvin ja joskus ihan päin honkia.

Kauden avaus ei ole ollu mulla kovin kehuttava. Mä oon ollu huono aloittaja. Tosin viime keväänä heitin vapun aatonaattona Hirosimassa 80,83, mutta ylleensä avauskisan tulos on jäänyt alle kasikymppisen.

Vähän varovaista se alku on aina. Sitä pelkää väistämätta. Siinä on epävarmuutta, ettei vaan hajjois mikään paikka.

Nyt on hyvä tilanne. Ei tarvi jännitellä, eikä ole hätiä. Olo on varma. Pystyn tuomaan vauhdin ja heiton ihan loppuun asti. Eikä siinä tarvi mittään pelätä.

* * *

Pohja on tehty pitkin talvee ja viime ajat viriteltiin moottorista tehoja irti.

Ennää ei tehty viimeisen kuukauden aikana hermostolle kuormittavia harjoituksia. Heittoharjoitus on kuitenki sähäkkä ja hermostoa syövä.

Välliin tehtiin hikijumppaa, jolla pallauteltiin heittoharjoituksista. Sitä ei enää keskitytty niin paljon fysiikan kehittämiseen. Oltiin tarkkana siinä ettei hermosto päässy väsymään.

Jos olis tehny kovia heittoja, kovia kuulaheittoja, kovia loikkia, kovia puntteja, niin se olis oikeastaan tämä kilpailukaus siinä.

Kesäksi on katottu Tanhuvaaraan semmonen ajanjakso, että siellä pystytään harjoittelemaan pohjaa vielä loppusyksyn kisoihin.

Sillä saahan ne parraimmat kaaret MM-kisoissa aikaan. Se on semmosta säätelyy.

Mulla juoksunoppeus yleensä ilmoittaa minkälaisessa kunnossa oon. Jos juoksu kulkee hyvin, niin silloin heittokin lähtee.

Nopeutta testaan ylleensä 20 metrin pyrähdyksellä. Joskus juoksen 30 metriä paikaltaan. Jos tuulihousut ja lenkkarit jalassa aamutuimaan 30 metrinen pölähtää neljän alle, niin noppeutta on.

Eikä oo iskeny kuolonkankeus päälle, josta Parviainen aina pelottelee. Hän varoittaa, että kun ikkää ruppee tulemaan niin kuolonkankeus hiipii pikku hiljaa.

* * *

Valmentajan merkitys kilpailukauven aattona on suuri. Aki pystyi heittoharjoituksissa sanomaan, että kaikki oli kunnossa ja tasapainossa. Akin mukaan heitto oli vahvan näköistä

”Mulla juoksu­noppeus yleensä ilmoittaa minkälaisessa kunnossa oon.” Kuva: Mervi Sarenius/SKOY.

Kevvään harjoituksissa pyrittiin saamaan aikaan myös liikkuvuutta. Siitä tulee letkeyttä heittoon.

Hieronta jatkui säännöllisenä. Asko Vehviläinen Suonenjoelta on hieronut mua 5–6 vuotta. Asko tuntee mun lihakset viimeisen päälle.

Hänellä on hyvä lihasmuisti. Tietää mitenkäs se homma mennee. Hieronnassa samalla höpistään ja parannetaan maailmaa.

Venyttely ja huoltava voimistelu olkapäitten, lonkan koukistajien, lantion ja tämmösten kanssa on oleellinen osa heiton sujumisessa. Ne pyritään pitämään auki ja letkeinä.

Ettei ainakaan sieltä pääse kirraamaan.

* * *

Painoni on pysyny samana, eikä oo päässy nousemaan. Se on 91 kilon tienoilla. Kyllä minä viikottain kahtelen painoa, että missä mennään.

Ylipainoa niin ylivoimaa, niihä ne sannoo. Omalla kohalla jos satasessa ruppee paino olemaan, niin nivelissä tuntuu ja selkä oireilee.

Ei se paranna mun heittoa. Vahvuutta painon nousu tuo, mutta ei lisämetrejä. Siinä noppeuski kärsii.

Tänä kesänä keihään taso nousee Suomessa. Vaikka viime keihäskesä tuntui suomalaisista surkealta, niin saatiin kaksi arvokisamitalia.

Ja vielä eri miehiltä. Ei se huonosti menny viime kesäkään.

Mukavaa kesän odotusta!