Kaksi viikkoa elinaikaa
Mitä tapahtuu, kun ihmiselle kerrotaan, että hän tulee kuolemaan? Että toivoa ei enää ole. Tässä on yksi tarina.
Toukokuu 2011. Mies makaa vuoteella ja vaimo istuu sängyn laidalla. Verhon takana lepää toinen potilas – nuori poika. Lääkäri hieroo käsidesiä kämmeniinsä ja sanoi arkisesti: ”Hoidot eivät ole tehonneet. Syöpäsi johtaa kuolemaan kahdessa viikossa.”
Mies ja vaimo katsovat toisiaan. Lääkäri nappaa pesualtaan yläpuolelta paperia ja antaa sen itkevälle naiselle.
* * *
Keskustelu lääkärin tavasta kertoa potilaalle hoitojen loppumisesta virisi, kun kansanedustaja Mikael Jungner (sd) kertoi Helsingin Sanomissa (13.1.) suhteestaan kuolemaan. Eturauhassyöpää sairastanut Jungner sai lääkäriltä vuonna 2005 suorasukaisen ennusteen: ”Ensin sinulta leikataan munat, sitten sinä kuolet.”
Joskus huonoin ennuste ei kuitenkaan toteudu. Niin kävi Jungnerin tapauksessa.
* * *
Pariskunnankin tarina jatkuu.
Lääkäri sanoo pitävänsä palaverin tutkijaryhmän kanssa ja palaavansa iltapäivällä asiaan. On ehkä mahdollista yrittää vielä kokeellisia lääkkeitä.
Hitaasti madelleiden tuntien jälkeen lääkäri kutsuu pariskunnan neuvotteluhuoneeseen.
Mies saa valita. Hän voi lopettaa hoidot ja lähteä kotiin saattohoitoon. Tai hän voi valita kokeellisen hoidon. ”Sitä kahta viikkoakaan ei välttämättä tule”, lääkäri sanoi. Uusi hoito voi johtaa äkkikuolemaan, eikä sen tehosta ole näyttöä.
Mies pyytää päästä vielä yhdeksi yöksi kotiin.
Hoidot aloitetaan aamulla. Pariskunta poistuu sairaalasta, menee kauppaan, tekee ruokaa, ulkoiluttaa koiran ja katsoo televisiota.
* * *
Heinäkuu 2011. Syöpä leikkii pariskunnan ja tutkijoiden kanssa. Se saadaan useita kertoja pois koehoidolla ja uusilla geenihoidoilla. Kantasolusiirtoa suunnitellaan.
Mies on kotona, kun puhelin soi, ja hänet kutsutaan osastolle etuajassa.
Professori tulee kertomaan, että tauti on taas kehittänyt mutaation. Mutta periksi ei anneta.
Pariskunta ajelee mökille. Syö jäätelöä helteessä. Matkailee Keski-Suomessa. Mies ja vaimo tietävät, että tilanne on vakava. Mutta ei murehdita sitä nyt.
* * *
Viikkoa myöhemmin he istuvat professorin huoneessa.
Valkotakkisella miehellä ei ole kiire. Hän sanoo, ettei mistään hoidoista ole enää hyötyä.
Professori kertoo, mitä nyt tulee tapahtumaan. Että miestä autetaan myös tässä yliopistosairaalassa, jos hän apua tarvitsee. Hän saa vaikka tulla tutulle osastolle kuolemaan.
Nainen tärisee. Mies haluaa punasoluja, jotta jaksaa lähteä mökille.
Kolmen viikon kuluttua hän on poissa.