Leskeneläkettä ei kannata kadehtia

Katsoin muutama vuosi sitten tv-ohjelmaa sotaleskistä. Siinä vanhat naiset kertoivat yhä kyynelsilmin, miten heitä kytättiin kotikulmilla ja heidän pieniä leskeneläkkeitään kadehdittiin. Se oli menetyksen keskellä raskas taakka kantaa.

Samanlainen tunne tuli, kun huomasin kokoomuspoliitikko Sampsa Katajan ehdottaneen (HS 28.12.) leskeneläkejärjestelmän alasajoa. Erehdyin seuraamaan aihetta myös internetin keskustelupalstoilta. Siellä henki oli se, että eläkkeet vaan pois. Myykööt lesket suuret lukaalinsa. Saavathan he lapsilleen elatustukea yhteiskunnalta. Olkoot onnellisia, että mies kuoli ennen kuin ehti jättää.

Vuonna 2011 perhe-eläkettä maksettiin 262 300 leskelle ja 15 700 lapselle. Kaikkiaan rahaa kului 1,6 miljardia euroa. Suomessa lesken- ja lapseneläkettä maksavat Kela sekä työeläkeyhtiöt.  Sampsa Katajan mukaan on vanhanaikaista ajattelua, että puolisolle maksettaisiin eläkettä sillä perusteella, että edesmennyt puoliso on ollut töissä. Hänen mukaansa yhteiskunnalla on siihen tilanteeseen tarjolla muita tukia.

Ihmettelen, mitä tukia Kataja tarkoittaa. Alaikäisen lapsen huoltaja ei saa puolison kuoltua edes elatusmaksuja yhteiskunnalta kuten eronneet.

***

Puolisoni kuoli leukemiaan elokuussa 2011. Meillä on yhteinen poika, joka oli isänsä kuollessa 16-vuotias. Hän ja minä saimme perhe-eläkettä, joka perustui puolisoni työurallaan kerryttämään eläkkeeseen. Maksajina olivat Kela ja työeläkeyhtiö Ilmarinen.

Eläkkeen maksaminen kuitenkin päättyi sinä päivänä, kun lapseni täytti 18 vuotta. Jos olisin ollut pienituloinen, olisin voinut saada jatkossakin eläkettä, mutta tulevan laskennallisen eläkkeeni perusteella maksaminen lakkautettiin.

Helsingin Sanomien uutisen mukaan suurimmat laskennalliset eläkkeet ovat tuhansia euroja. Ihmettelen, kuka niihin on oikeutettu. Mahdollisesti kotona lapsia hoitaneiden ja ilman ansiotuloja jääneiden yritysjohtajien lesket. Lisäksi vallalla on käsitys, jonka mukaan puolison eläkettä saa loppuikänsä. Vain todella harvan tapauksessa se pitää paikkansa.

Poikani opiskelee, joten hän saa 21-vuotiaaksi eläkettä Kelalta. Silläkään ei juhlita, sillä summa on noin 50 euroa kuukaudessa.

***

Puolison kuolema on aina valtava henkinen järkytys. Lisäksi perheen talous menee uusiksi. Hankalin tilanne on nykyisin niin yleisissä uusperheissä.

Puolisollani ja minulla oli yhteinen asuntolaina. Puolisoni kuoltua kodin omistussuhteet muuttuivat. Minä omistin oman puolikkaani ja perikunta puolet. Perikuntaan kuului yhteisen poikamme lisäksi mieheni kaksi edellisestä liitosta syntynyttä, nyt jo täysikäistä jälkeläistä. Laki takaa leskelle oikeuden jäädä asumaan yhteiseen kotiin vaikka loppuiäkseen. Yhteisomistus olisi kuitenkin ollut hankalaa ja myös kohtuutonta täysi-ikäisille jälkeläisille.

Asiat sujuivat hitaasti ja mutkallisesti, sillä kuvaan astui maistraatti, joka valvoi alaikäisen poikani oikeuksia ja myös hänen perhe-eläkkeensä käyttöä. Maistraatin lupa tarvittiin esimerkiksi oman kodin myymiseen, vaikka kaikki kuolinpesän osakkaat hyväksyivät kauppahinnan. Hermoni kiristyivät, kun minulla oli asunnolle ostaja, mutta maistraatin lupa viipyi.

Ostin itselleni ja pojalleni uuden kodin entisen kodin puolikkaalla ja lisälainalla. Puolisollani oli onneksi myös henkivakuutus.

Jouduin muuttamaan elämäntyyliäni, sillä maksajia oli nyt kahden sijasta yksi. Alun kaaoksessa olin kiitollinen leskeneläkkeestä, joka tasoitti kuoppaista tietäni. Voin vain kuvitella, millaista taistelua puolison kuolemasta seuraa monilapsisissa perheissä, jossa henkivakuutustakaan ei ollut.

Nykyisin myös avoliitto on yleinen, mutta avolesket eivät saa lainkaan leskeneläkettä, vaikka parilla olisi yhteisiä lapsia.

Totuus on se, että leskeksi jääminen on valtava isku henkisesti – ja myös taloudellisesti.