Lottovoitto syntyä maaseuvulle
Tämän viikonvaihteen oon kiinni Tanhuvaaran heittovalmennusseminaarissa, johon tulee myös ulkomaisia huippuvalmentajia ja -urheilijoita.
Antti Ruuskasella on Tanhuvaarassa hyvät mahdollisuudet harjoitteluun. Kuva: Pentti Vänskä/Skoy
Loppuviikon harjoitukset teen Tanhuvaarassa seminaarin ohessa. Osa luennoitsijoista on tuttuja.
Itse ootan mielenkiinnolla japanilaisen moukarinheittäjän ja kaksinkertaisen olympiavoittajan Koji Murofushin esiintymistä. Vaikka hän on eri lajin mies, oon kattonu YouTubesta hänen harjoitteitaan. Mukava katsoa miestä läheltä, kun aikaisemmin on nähny vain villaukselta.
Japanilainen on urheilullisen näköinen moukarimies.
Keihäänheitosta puhuu myös eteläafrikkalainen valmentaja Terseus Liebenberg, Afrikan ennätysnaisen Sunette Viljoen valmentaja. Viljoe on heittänyt keihästä lähes 70 metriä. Kiintoisaa kuulla, miten naisheittäjän valmennus eroaa miehistä vai onko siinä eroa.
* * *
Keihäänheitossa on hieno tilanne. Suomessa on valmennukseen tietoa, taitoa ja kokemusta, mitä maailmasta pystyy ylipäätään saamaan.
Välillä on virkistävä kuunnella muidenkin mielipiteitä ja ideoita. Kansainvälisiä virtauksia kannattaa ilman muuta kuulostella.
Miesten kuviot tietää aika pitkälle, mutta naisten puolelta saattaa tulla uutta tietoa ja harjoitusmalleja.
Ilman muuta silmien ja korvien on oltava avoinna, jotta uusista tiedoista olisi hyötyä.
Nykyaikaan kuuluu avoin ja vastaanottavainen mieli.
* * *
Joulukuu vierähtää pitkälle harjoituksissa kotimaassa. Etelä-Afrikan leirille lähen tammikuun lopulla.
Silloin tällön harjoitusrutiinin katkasee jänismetällä käynti.
Kahtena viimesenä sunnuntaina oon päässy jänisjahtiin. On tullu samalla käppäiltyä metällä, ja kun ajoa on kuultu, sehän täyventää tunnelman.
Hyvin on koira ajanu, jäniksen makkuunkin on päästy.
* * *
Suomen itsenäisyyspäivä 6. joulukuuta on meillä tavallista suurempi juhlapäivä.
Silloin kun vietetään myös äitini synttäreitä.
Kotitilalla on itsenäisyyspäivänä aina pyörähetty, hyvin syöty ja kahviteltu.
Juhlapäivä huipentuu itsenäisyyspäivän vastaanoton kahteluun televisiosta.
Suuri arvostus ja kunnioitus itsenäisyyspäivää kohtaan kasvoi molempien ukkien ansiosta.
Molemmat olivat aikoinaan Suomea puolustamassa ja haavoittuivat taisteluissa.
Isän puolen ukkini Veikko Ruuskanen oli 1911 syntynyt. Hän joutui käymään sovat pitemmän kaavan mukkaan.
Hän haavoittui kranaatinsirpaleista. Oikeaan kätteen ei jääny kuin kaksi sormea. Yläkehosta kranaatinsirpaleita poistettiin vielä vanhoilla päivillä.
Äidin puolen ukkini Eelis Laukkanen oli 1920-luvulla syntynyt. Hän ehti jatkosovan loppurytäkkään.
Häneltä vaurioituivat huulet ja hampaat. Niitä piti käyä paikkuuttamassa useampaan kertaan.
Molemmat ovat olleet kovia kavereita. Kunnioitan suuresti ukkieni samoin kuin kaikkien sotaveteraanien uhrauksia itsenäisyyden puolustamisessa.
Eelis Laukkanen kuoli ennen kuin minä synnyin. Toinen ukkini Veikko tuli läheiseksi, koska hän asui meillä, kun olin lapsi.
* * *
Kansallislaulut kuuluvat arvokisoihin. Ite en ole vielä päässy korkeimmalle pallille arvokisoissa, mutta pystyn kuvittelemaan hienon tunnelman voittajana.
Piän tärkeänä, että Suomen koko kansa elää tunnelmassa mukana. Enkä pelkästään minä itse.
Pielaveen kunnan 140-vuotisjuhlien juhlapuhujana otin esille, että on ollu lottovoitto syntyä maaseuvulle. On saanut asua luonnon helmassa ja oppinut hoitamaan eläimiä.
Siitä on varmaan tullu kotihommista tietynlaista maalaisnöyryyttä, mitä elämässä tarvii.
Urheilussa kun kokee onnistumisia ja epäonnistumisia, niin ne pystyy myös paremmin käsittelemään.
Eikä ole tullu ylimieliseksi, toivon mukkaan.
Mukavaa joulun odotusta!