Marraskuussa täys rähinä
Pikku hiljaa oon reenejäkin käynnistelly. Sehän kuuluu toimenkuvvaan ja asiaan.
Lenkkejä oon tehny, kuntosalilla käyny ja suorittanu olkapääjumppaa.
Kyllä sen huomaakin, että takana on ollu hyvä lepojakso. Paikat oli alussa vähän ihmeissään, kun aloitti taas treenit.
Harjoittelu on ollu vielä pääasiassa omaehtoista tunnustelua.
Olkapäätäni kävin näyttämässä lääkärillä, ja se myös kuvattiin. Onneksi siinä ei ollu mitään leikkausta vaativaa vammaa. Leikkaus olis ollu melkone revohka ja työmaa.
Tosi paljon teen nyt olkapäätä kuntouttavia ja vahvistavia liikkeitä. Niillä pyritään saamaan olkapään lihakset tasapainoon ja oikeella lailla toimimaan.
* * *
Marraskuun puolelle ku päästään, alkaa harjoittelussa täys rähinä.
Nyt pietään roppa silleen hereillä, että se ottaa vastaan kovan harjoittelun. Vartalo ja keho on valmistettu tulevaan. Ettei tuu heti täysshokki ja alussa mene aivan riekaleiksi. Aki on suunnitellut ohjelman valmiiksi.
Tammikuussa on taas Etelä-Afrikkaan lähtö.
Tarkkaan ei oo suunniteltu, kuinka pitkään oon ulkomaan leirillä. Tuskin kuitenkaan niin kauan kuin viime vuonna. Harjoittelin silloin Etelä-Afrikassa 10 viikkoa. Nyt leirin pituudeksi tullee lyhyempi aika, minimissään 3 viikkoa.
Etelä-Afrikan Potchefsroom on työturvallinen paikka harjoitella vuoen aikaan nähen. Se on mielestäni paras paikka keihäänheittäjille talvella.
Potchefsroomissa ei mee ylimääräistä aikaa paikkojen etsimisessä. Tietää, miten hommat etenee ja miten pääsee harjoittelemaan.
Se on yksi ressi vähemmän.
Metälle en oo päässy ku kerran. Sunnuntain olin hirvimetällä. Meillä oli silloin lupa jäljellä yhen hirven kaatoon.
Pääsin passiin sähkölinjan alle. Meitä ol viis miestä siinä linjalla.
Ei menny kauan, ku uroshirvi, nelipiikkinen, men siitä ohi 70 metrin päästä. Ukkojen välistä.
Ei voitu ampua, ku aiemmin oli kuultu laukaus. Ei tiietty, että olko hirvi jo saatu.
Hetken päästä sama hirvi tul takasin.
Kyllä siinä yhdelle päivälle tuli ihan mukavasti havaintoja, vaikkei kaatoa tullukkaan omalle kohalle.
* * *
Hirvipassissa mietin esikuvien merkitystä urallani.
Suomalaisten suoritukset iskivät lämpimästi nuoreen poikaan. Aina sen jälkeen piti lähteä elläytymään sammaan suoritukseen, jonka oli nähny telkkarista. Oli sitten kyse hiihosta, mäkihypystä tai yleisurheilusta.
Ensimmäinen suuri ahaa-elämys syntyi, ku oli Soulin kisat. Tapio Korjus ja Seppo Räty tekivät suuren vaikutuksen.
Myöhemmin heittäjistä seurasin tarkemmin tietysti Aki Parviaista ja Juha Laukkasta, joka oli Pielaveeltä kotoisin
Matti Nykänen oli talvella esikuva, kun hypittiin mäessä. Hiihtäjistä muistan Mika Myllylän ja Marja-Liisan.
Lätkässä Raipe Helminen oli ylitse muiden. Veljen kanssa kannatettiin Ilvestä, ku niillä oli paras logo. Nyt seuraan ja kannustan eniten KalPaa.
* * *
Tuleva marraskuun 20. on tärkeä päivä. Pielaveen kunnan 140-vuotisjuhlassa meikäläinen tärräyttää silloin juhlapuheen.
Puhe tulloo päänupista ja sydämestä, jos on tullakseen.
Muistakaa kuntoilla!