Moskovan oppeja

Kilpailun jälkeen olin masentunu pari päivää. Tiukille otti epäonnistuminen. Omat tavoitteet oli paljon korkeammalla.

Lämmittely meni tosi hyvin. Parhaat lämmittelyheitot tuli tälle kesälle.

Ite kisassa heitot lähtivät väärälle uralle toisella–kolmannella kierroksella.

Sitte tulikin tiukka paikka, ku oli pakko parantaa tulosta ja heittää pitkälle jatkoonpääsyyn. Siitä tul semmonen cocktail, että tulos jäi tommoseks ja sijoitus samoin.

Pisti ihan vihaks.

Kisassa lataus, jännitys ja puristus, kaikki tul ilmi. Kuitenki rentona ois pitäny pittää ittesä. Kovemmalla vauhilla ku tuli viivalle, se ei ollu luonnollista.

Askeleet men tiputtamiseksi.

Kurjalta tuntu, ku koko vuos on tehty hommia ja kaiken piti olla kunnossa. Vaan eipä ollutkaan.

* * * 

Tietenki vatsa ol vähän löysemmällä, kun oli uuvessa maassa ja uusissa ruuissa, mutta ei se tulokseen vaikuttanu.

Perustason olis oltava tänä päivänä arvokissaa ennen 85 metrin tienoilla. Sitten jos hyvä päivä sattus, keihäs vois lentää lähemmäs 90 metriä.

Semmonen pittää olla homman juoni.

Moskovan stadionilla ei käyny yhtään tuulen virettä. Meikäläiselle olisi ollu hieno keli.

Hyvä tilanne, ku kolmessa viime arvokisassa on ollut joka kerta suomalainen keihäsmies palkintokorokkeella. Ja joka kerta on ollu eri heittäjä mitalilla.

Hyvä juttu aina ku tulee MM-mitali. Arvostan sitä korkealle.

Moskovan kisan jälkeen iski hotellikuolema. Teki miel lähtee heti pois. Pitkältä tuntui tunnit hotellissa, kun päivä kaks piti oottaa kottiin pääsyä.

Moskovasta jäi mieleen, miten kaduilla ol siistiä. Siistit ol paikat, erittäin siistit. Likasta ei ollu niin ku etukäteen vois miettiä. Vaikka ihmisiä on niin paljon.

Liikenne on kaoottinen. Ihmettelen, miten ihmiset pärjää autojen seassa. Minusta ei tulis Moskovaan taksikuskia tai bussinkuljettajaa.

Monta kertaa kylmä hiki pyörähti otalla, ku bussikuski päästi menemään. Siinä vieressä moottoripyörät ja autot sinkoili eri suuntiin. Autoilu on venäläistä rulettia.

Kaikille ei tillaa löyvy, vaan se on otettava.

* * *

Sitte ku pääs koti-Suomeen rauhottumaa, niin tilanne muuttu. Heti tiistaina koko päivän olin sorsametällä. Siellä nokipannukahvit ja makkaraa paistettiin.

Sai olla luonnossa. Se oli mulle hirmu tärkeää, että pääs rauhottummaa ystäväporukalla.

Sitten keskiviikko, torstai ja perjantai reenattiin kovvaa.

Jotenki masennus rupes kääntymään, nätisti ku sanoo, kiukutuksen puolelle. Normaalitilanne, palattiin taas oikeisiin kuvioihin.

Tampereella oli alusta alakaen kiukkumeininkiä. Lähin heittämään Eliittisarjan voittoa 82–83-metrisellä. Tiesin etukäteen, että sellanen riittäs voittoon.

Suuret mahollisuuvet oli epäonnistua. Ekalla heitin 82.70, siitä oli helppoa lähteä rakentamaan muita heittoja. Tuli hyvä sarja, voitin kisan tuloksella 85.04. Vielä MM-kolmosen voitin siinä, niin ihan mukava ilta.

Tampereen Eliittikisat anto varmuuven, ettei kunto oo kadonnu.

Jännä paikka oli Tampereella.

Aki sano ennen kisaa, että älä ota liikaa kiertoa. Käsi piti pittää suorempana. Kummasti helpottu Tampereella juokseminen ja rytmitys loppuun.

Heitto toimiki paremmin.

Nyt voi rennoin mielin heitellä.

* * *

Ruotsi-ottelu on ollu aina tärkeä kisa. Oma hohtonsa on maaottelussa. Joukkueena keihäsmiehetkin kannustaa kaveria, että kovempaa, kovempaa. Maaottelu on omalaatuinen kisa, perinteinen, joka pittää säilyttää.

Hienoa, että tapahtuma on nyt Tukholmassa. Göteborgissa meinas olla ongelmana, ettei katsojia tullu riittävästi.

Ruotsi-ottelun jälkeen jäähään kesälaitumelle. Se on tovennäköisesti viimenen kisa, jos ei tule kutsukilpailua jonnekin.

Rion olympialaiset 2016 alkaa kangastella mielessä.

Jännittäviä hetkiä Ruotsi-maaotteluun!