Minne esineet katoavat? – Esko Valtaoja tunnustaa: ”Minun Waterlooni on keittiö, josta ei kokatessa löydy kerrassaan mitään”
”Meiltä on hukassa lähes koko maailmankaikkeus – tarkkaan ottaen 95 prosenttia kaikesta”, Esko Valtaoja kirjoittaa.
Esko Valtaoja on avaruustähtitieteen emeritusprofessori ja tieteen kansantajuistaja, joka on julkaissut useita teoksia.
Missä ihmeessä on ompelurasia? Ei löydy mökistä, ei saunakamarista, ei auton kontista eikä edes venevajalta, minne se tosin ei olisi voinut kulkeutuakaan. Pitkällisen etsimisen jälkeen luovutamme lopulta ja lähdemme kotimatkalle. Voihan olla, että rasia on materialisoitunut sinne.
Kuten jokainen tietää, suuri osa tavaroista on aina hukassa. Missä ovat avaimet, lapaset, juuri kaapista ottamani alkkarit, minne laitoin päivän lehden, miksi kauppakassissa ei ole ostamaani kurkkupurkkia, ja HERRANJESTAS MISSÄ ON MUN KÄSILAUKKU?
Kadonneisiin tavaroihin voi suhtautua monella tavalla. Luonnontieteilijä vetoaa aineen häviämättömyyden lakiin ja luottaa siihen, että jostain se vielä löytyy. Joku ryntää nettiin tekemään dementiatestiä. Perheriita ei edistä löytymistä, mutta voi joskus helpottaa kuten itkupotkuraivarikin.
”Minun Waterlooni on keittiö”
Minun Waterlooni on keittiö, josta ei kokatessa löydy kerrassaan mitään. Vuosien mittaan olen siksi kehittänyt menetelmän, joka toimii yllättävän hyvin. Kun laatikossa ei olekaan sitruunankuoren raastinta, en hätäänny vaan suljen laatikon, puuhastelen näennäisen tyynenä jotain muuta, otan kenties siemauksen ruoanlaittosherryä, ja sitten vetäisen kuolemaa halveksuvan samurain pelottomuudella laatikon uudelleen auki. Ja siellähän se on, raastin, nöyrästi juuri siinä, missä sen kuuluukin olla.
En tiedä, miksi homma toimii. Kenties gnostilaiset olivat oikeassa ja maailma on kelvottoman alemman luojajumalan tekele. Tai sitten elämme tietokonesimulaatiossa, jossa yritetään säästää laskentatehoa.
”Meiltä on hukassa lähes koko maailmankaikkeus”
Me tähtitieteilijät luulimme olevamme vähän tavallista fiksumpaa porukkaa, vaikka siitä ei mitään varsinaista näyttöä ollutkaan. Siksi oli eksistentiaalinen järkytys huomata, että meiltä on hukassa lähes koko maailmankaikkeus – tarkkaan ottaen 95 prosenttia kaikesta. Hupsista. Missään huushollissa ei sentään ole kadoksissa yhdeksäätoista tavaraa kahdestakymmenestä. Hukassa oleville osille kaikkeutta on kyllä annettu nimet, pimeä aine ja pimeä energia, mutta ei se niiden löytämistä ole edistänyt.
Yhden ehdotuksen mukaan pimeä aine koostuu kadonneista sukista. Pesukoneeseenhan laitetaan sukkapari, mutta sieltä tulee aina ulos vain yksi pariton sukka. On kuitenkin epävarmaa, onko maailmankaikkeudessa ollut riittävästi pyykkipäiviä.
Hämärän peitossa on myös se, miksi kukaan luojaoletettu olisi tehnyt maailmankaikkeuden, josta suurin osa näyttää olevan täysin tyhjän panttina. Pimeästä aineesta saa tehtyä vain valtavia pimeän aineen pilviä avaruuteen, ei ensimmäistäkään esinettä, jolla voisi tehdä jotain kivaa (tai hukata jonnekin). Ja pimeä energia on vielä turhempaa.
Tähtitieteilijät eivät kuitenkaan ole luopuneet etsinnästä. Kesällä lähti matkaan eurooppalainen Euclid-avaruusteleskooppi syynäämään maailmankaikkeutta ennätyksellisen tarkasti. Jostakinhan sen täytyy löytyä!
Lue kaikki Esko Valtaojan kolumnit täältä.