Niistä pienistä eroista

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Muinaiset kreikkalaiset ottivat ensimmäiset varovaiset askeleet kohti sukupuolten tasa-arvoa kertoessaan tarinoita amatsoneista, naissotureiden kansasta, joka ei miehiä tarvinnut kuin yhteen tehtävään.

Antiikin ajattelijoita askarrutti myös se, kummalla oikeastaan oli hauskempaa sitä yhtä tehtävää suoritettaessa. Yleisesti veikattiin naista, mikä osoittaa sen, että ainakin joissain asioissa vanhalla ajalla oltiin valistuneempia kuin 1800-luvun Euroopassa.

Seuraavat parituhatta vuotta Ainot saivatkin sitten kahlata pakoon patriarkka-Väinämöisiä ennen kuin tasa-arvo alkoi edetä. Kirkko tunnusti kyllä naisen sielun olemassaolon, mutta ruumis oli kaikkien paheiden tyyssija, älystä nyt puhumattakaan. Äänioikeutta ja kersantti Karoliinaa piti odotella meidän aikoihimme saakka.

Sukupuolten tasa-arvon kasvaessa optimistit jopa ajattelivat, että jahka naiset saavat vallan, kaikki muuttuu hyväksi ja sodatkin loppuvat. No, sitten tulivat Golda Meir ja Margaret Thatcher ja kotoiset naisjohtajamme.

Tasa-arvoisinakin sukupuolilla on kuitenkin eronsa. Ruotsalaiset päiväkodit koettavat kuulemma häivyttää niitä sensuroimalla lastenkirjat, joissa puhutaan pojista ja tytöistä, ja käyttämällä hen-sanaa hanin ja honin sijaan. Mahtavat kadehtia meitä suomalaisia ja meidän kaikenkattavaa hän-sanaamme.

Selkein tuntemani tieteellinen näyttö siitä, että miehet ja naiset ovat todella erilaisia, on jo parin vuosikymmenen takaa. Tutkijat värväsivät avustajikseen käyttökelpoisen näköisiä yliopistonuoria. Jokaisen heistä piti valita tuntematon vastakkaisen sukupuolen edustaja kampukselta, mennä hänen luokseen ja kertoa katselleensa häntä vähän sillä silmällä. Sitten piti esittää yksi etukäteen arvotuista kolmesta kysymyksestä pahaa aavistamattomalle koehenkilölle:

”Lähtisitkö kanssani treffeille?” Puolet sekä miehistä että naisista vastasi myöntävästi.

”Tulisitko luokseni illalla?” Miehistä tämä oli parempi idea kuin pelkät treffit, mutta vain harva nainen suostui ehdotukseen.

Kolmas kysymys paljasti sitten sen todellisen sukupuolten välisen eron. ”Menisitkö sänkyyn kanssani?” Kaikki naiset kieltäytyivät. Nuorista miehistä taas kolme neljäsosaa oli valmis hyppäämään oitis punkkaan tuntemattoman naisen kanssa. Tutkimustulos ei tietysti lainkaan hämmästytä kolmea neljäsosaa nuorista miehistä. Tasa-arvoisia ollaan, mutta erilaisia.

Suunnilleen noin minäkin taisin aikanaan tavata toisen vaimoni. Hän ei kyllä koskaan suostunut tunnustamaan olleensa tutkimusavustaja.

X