Paratiisin lapset

Jaa artikkeliLähetä vinkki
On maamme köyhä, siksi jää / jos kultaa kaivannet. Kansakoulussa meitä nappuloita opetettiin veisaamaan hartaasti Maamme-laulun toinenkin säkeistö, mutta nykyisin sitä ei juuri kuule.

Viisikymmentäluvulla oltiin vielä köyhiä, ainakin Haaparannan-serkkuihini ja heidän ihmemaahansa verrattuna, mutta tuskinpa kukaan nykyään ilkeää vakavalla naamalla laulaa köyhästä maastamme. Minun elämäni aikana Suomi on noussut aivan uskomatonta vauhtia yhdeksi maailman vauraimmista maista, eivätkä sitä kyytiä ole ohimenevät lamat ja kriisit juuri hidastaneet.

Kultaa kannattaa kaivata, kunhan kultansa vain käyttää oikein. Rahalla saa loputtomasti krääsää, jonka alle voi elämänsä hukuttaa, mutta ennen kaikkea rahalla saa hyvää elämää: ruokaa, koulutusta, terveyttä, turvallisuutta ja kaikkea muuta sellaista, mitä ilman on hankala olla myöskään onnellinen. Materiaalinen hyvinvointi on aivan eri asia kuin materialismi. Vuittonin väsky tai uusi Volvo voi tuottaa hetkeksi hupia, mutta varmuus siitä, että lapset saavat terveydenhuollon ja koulutuksen, antaa aivan erilaista pohjaa hyvälle elämälle.

* * *

Eipä kumma, että Suomessa asuu myös yksi onnellisimmista kansoista. Vuodesta toiseen maailman ihmisille on tehty sama gallup. Anna itsellesi kouluarvosana, yhdestä kymmeneen: kuinka onnellinen olet juuri nyt? Ja kas kummaa, tässä synkkien metsien ja surullisten laulujen maassa, jossa kaikki on huonosti ja vielä huonommaksi menee, asuukin porukka, jonka onnellisuudessa päihittävät korkeintaan tanskalaiset.

Ja vieläkin huonompia uutisia pessimisteille. Maailman ihmisten onnellisuus on kasvanut vuosikymmenestä toiseen. Siinäpä jymyuutinen, jota et taatusti ole nähnyt lööpeissä.

Onnellisuus kasvaa, koska vauraus ja hyvinvointi kasvavat maailmassa. Tuo paha mammona, bruttokansantuote, jota tuskin saa enää edes mainita sivistyneessä keskustelussa, tuo yhä ihmisarvoisempaa elämää yhä useammalle ihmiselle. Se jää helposti huomaamatta, koska vain huonot uutiset ovat uutisia. Ongelmista kerrotaan, mutta menestystarinat unohdetaan.

* * *

Uuden vuoden voi aloittaa hyvällä mielellä, kun vain muistaa kohottaa katseensa Reinojen ja Ainojen kärjistä vähän kauemmas eteenpäin ja taaksepäin. Me vanhempi väki voimme onnitella itseämme Suomen ja maailman ennennäkemättömästä hyvinvoinnista; mehän sen teimme. Ja nuorisolle riittää haastetta: paratiisi ei ole vielä valmis. Työtä piisaa, ympäristöongelmista tasa-arvoon – niin Suomessa kuin maailmassakin. Koettakaahan pärjätä vieläkin paremmin kuin me pärjäsimme!

X