Vampyyrejä ja ihmisiä
Suoritan viikottaista veri- ja tissitankkaustani katselemalla digiboksista True Blood -vampyyrisarjaa. Perusasioihin keskittymisen sijaan huomaan kuitenkin pohtivani vampyyrien yhteiskuntajärjestelmää.
Meillä ihmisillä on selkeä elämänkaari. Suunnilleen tyhjästä lähdetään, ja erilaiset kyvyt ja taidot saavuttavat sitten lakipisteensä kukin vuorollaan. Terveillä elämäntavoilla, treenillä tai vain hyvällä onnella ja geeniperimällä voi niin kropastaan kuin aivoistaankin saada tehoja irti vielä kypsällä iälläkin, mutta alamäki odottaa väistämättä.
Entinen ihmelapsi Kimi Räikkönen on nyt 34-vuotiaana alkaneen formulakauden ikäpresidentti. Balettitanssijoiden eläkeikä on 44 vuotta. Kuolemattomaksi luultu Urkkikin oli aika gaga jo alle kahdeksankymppisenä.
Vain joku harva Stalinin kaltainen tyyppi säilyttää viimeiseen henkäykseensä saakka absoluuttisen mahtinsa. Maailmamme on rakennettu sen varaan, että aikanaan tuostakin päästään eroon, jos ei luonnonmenetelmällä niin siirtämällä se eläkkeelle tai kunniapuheenjohtajaksi. (Vanhan koulutoverini Paavon kohdalla tosin tämä temppu ei tepsinyt sitten pätkääkään.)
Toisin on vampyyreillä. True Blood kierrättää vanhaa traditiota, jonka mukaan vampyyrin voimat ja kyvyt kasvavat rajatta iän myötä. Ja kuolemahan ei epäkuollutta pysäytä, kunhan vain varoo vaarnoja ja yöttömiä öitä. Vampyyrien arvoasteikko menee tarkkaan iän mukaan: nuorempi taipuu aina vanhemman tahtoon, ja jos juniori ei tottele, turpiin tulee. Ensimullistaan ylös kaivautuneella ei ole mitään mahdollisuuksia tappelussa tuhatvuotiasta vastaan.
Entä jos olisimme enemmän vampyyrien kaltaisia? Eiväthän kaikki eläimetkään vanhene ja kuihdu, eikä kukaan ole oikein varma, miksi ihmiset tekevät niin. Mitä jos vain kasvaisimme voimissamme ja kyvyissämme, jos ei nyt loputtomiin niin sanotaan ainakin parisataavuotiaiksi asti? Alkaneen millenniumin lääketieteen avulla se voi tulla mahdolliseksi.
Maailma ilman vanhuutta ei ole pelkkää fantasiaa. Nykyajan seitsenkymppinen vastaa kunnoltaan hyvinkin entisajan nelikymppistä. Yhteiskuntamme valtaapitävät eivät koskaan ole olleet yhtä vanhoja kuin nyt. Suurimman osan ihmiskunnan historiaa vallan kahvassa ovat olleet pari-kolmekymppiset pojanklopit, mikä osaltaan auttaa ymmärtämään historian tapahtumia.
Itse en taida ihan ehtiä näkemään maailmaa, jossa yli satavuotiaat jyräävät tiedoillaan ja kokemuksellaan kaikki nuoremmat. Mutta sekin aika koittaa vielä, sanoi hän ja hymyili niin että kulmahampaat näkyivät.