Eläin tuntee

Jenni Haukio
Jenni Haukio 7.11.2013 09:37

Etelä-Ranska, Chauvet, pieni poika, soihtu ja seuralainen luolaston uumenissa 26 000 vuotta sitten. Kahdet vierekkäiset jalanjäljet. Pojan sekä suuren koiraeläimen, joka ei ollut susi.
Ensimmäiset tuntemamme todisteet koirasta. Niin kauan olemme taivaltaneet yhdessä. Ei siis mikään ihme, että Yle muutama viikko sitten uutisoi tutkijan todenneen ”koirien olevan myös ihmisiä”. Koirien aivotoimintaa magneettikuvauksin tutkinut neurota­loustieteen professori Gregory Berns uskoo koi­rien tuntevan positiivisia tuntemuksia, jopa ihmislapsiin vertautuen.

Sosiaalisessa mediassa kommentoitiin, ettei ”uutisessa” ole mitään uutta. Jokainen koiranomistaja voisi helposti luetella lukemattomia erilaisia tilanteita, jotka todistavat koiran pitkälle kehittyneestä tunne-elämästä. Koirat myötäelävät perheenjäsentensä ilot ja surut, ne tuntevat läheisyydenkaipuuta, ikävää, innostusta, mustasukkaisuutta. Ne haluavat kuunnella, jopa lohduttaa.

* * *

Bernsin uutisessa kiinnostavinta on se, että vielä 2010-luvullakin uutiseksi voi nousta havainto siitä, että ”koirilla sekä mahdollisesti muillakin elämillä näyttäisi olevan tunteita, ihan niin kuin meilläkin”.
Charles Darwin selvitteli jo 1800-luvulla eläinten tunne-elämää seuraamalla niiden käytöstä. Ihmisillä ja apinalla tietyt samat kasvojen ilmeet liittyvät samoihin tunteisiin, ja apina pystyy tekemään eron esimerkiksi vihaisten ja ystävällisten kasvojen välillä. Darwinin jälkeen lukemattomat muut tieteentekijät ovat päässeet vastaaviin ja vielä pitemmälle meneviin johtopäätöksiin. Eläin tuntee.

Miksi yhteiskunnat eivät vieläkään ole reagoineet tähän tietoon? Vai ovatko ne, riittävässä määrin?
Kenties meiltä aivan tavallisilta kuluttajilta edelleenkin puuttuu tietoa osataksemme reagoida ostopäätöksillämme. Satoja miljoonia eläimiä kuolee edelleen vuosittain koe-eläiminä, vaikka käytössä olisi vaihtoehtoisiakin menetelmiä, tuotantoeläiminä, vaikka kasvispainotteista ruokavaliota suosittelevat jo ravitsemustieteen asiantuntijatkin puhumattakaan sitten niistä eläimistä, jotka kuolevat ihmisen täydellisen turhamaisuuden vuoksi.
Ja millaisissa olosuhteissa nämä miljoonat ainutkertaiset, epäoikeudenmukaisen lyhyet elämät vietetäänkään, kuinka paljon niihin mahtuu inhimillistä – kyllä, inhimillistä hätää ja kärsimystä.

* * *

Mahatma Gandhin sanoin: ”Kansakunnan suuruuden ja moraalisen kehittyneisyyden määrittää se, kuinka se kohtelee eläimiään.”
Suomessa eläinten yhteiskunnallinen asema lienee kansainvälisesti vertaillen hyvä, mutta se ei riitä. Haaste on paljon mittavampi, koko ihmiskunnan yhteinen. Muutamien kymmenien tai satojen vuosien kuluttua meidän sukupolviemme ja eläinkunnan yhteistä historiaa kuvattaneen brutaalina, raakalaismaisena hyväksikäyttönä, jossa eläimille aiheutetun tuskan määrä oli sanoinkuvaamaton.
Monen myöhempien aikojen ajattelijan on varmasti mahdotonta käsittää tätä tiedon ja käytännön ristiriitaa, joka ajassamme suhteessa eläinten hyväksikäyttöön vallitsee. Miksi emme toimineet, vaikka tiesimme? Emmekö tunteneet?

* * *

Lammas oppii tunnistamaan kahdenkymmenen ihmisen kasvot, ja muistaa ne pitkään.

Lammas oppii tunnistamaan kahdenkymmenen ihmisen kasvot, ja muistaa ne pitkään.

Eläin tuntee. Koko elämänsä ajan, kunnes me ensin tapamme ja sitten syömme sen.
Tieto-Finlandia-palkitussa Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut -kirjassa kerrotaan, että suomalainen syö vuodessa keskimäärin 78 kiloa lihaa: 36 kiloa sikaa, 19 kiloa nautaa ja 18 kiloa siipikarjaa. 60 vuodessa lihankulutuksemme on kolminkertaistunut elintason nousun myötä, mutta samalla keskimääräinen kuluttaja tietää hätkähdyttävän vähän ruokansa alkuperästä. Tai siitä, millainen on tuotantoeläimen elämä.
Jos haluaa tietää, kannattaa lukea Lappalaisen kirja.

Keskustelu

Ihana kirjotus. Jenni Haukio on viisas nainen. Hyvä, että joku julkisuuden henkilö
ottaa kantaa eläinten tappamiseen. Pitäisi kaikkien ajatella, että eläimen elämä
on niin onnettoman lyhyt, muutaman kuukauden. Ja mikä pelko ja hätä on olla
teurasuatossa ja haistaa teurastamolla kuolema. Kiitos ja kumarrus Haukiolle.

P.H.S.

Kiitos Rouva Jenni Haukiolle. Ehkä arvovaltaisen tahon, tämän tärkeän asian esiinnostaminen auttaa asiaa eteenpäin. Tämä eläinasia on niin kipeä piste minulle. Ahdistaa, itkettää ja tulen surulliseksi, mutta olen hirveän kiitollinen kaikille niille jotka jaksavat eläinten puolesta taistella.

Ihmiskunta on viimeisen sadan vuoden aikana kehittynyt eettisesti, mikäli mittatikkuna pidetään mm. ihmisorjuuden kitkemistä, kansalaisten (naisten) yhdenmukaista oikeutta äänestää heitä koskettavissa asiakysymyksissä, seksuaali- ym. vähemmistöjen ihmisoikeuksien tunnistamista. Kohtapuolin eettinen konsensus vallitsee myös abortti- ja eutanasia-asioissa.

Edellä mainittu historiallinen kehitys on – ymmärrettävistä syistä – perustunut ihmiskeskeiseen maailmankatsomukseen, jossa eläinten oikeuksien ajaminen on jäänyt enemmän tai vähemmän toissijaiseksi.

Edelleenkin merkittävä osa suomalaisista ei koe esim. tuotantoeläinten kohtelua mitenkään ongelmallisena, kunhan ei rikota vallitsevaa lakia. Lakiuudistuksen osalta ei puolestaan koeta suurta syytä muutokseen, jolloin status quo on sinetöity. Ainoana poikkeuksena eettiseen muutospaineeseen tarjoaa ”radikalismiksi” leimattu eläinaktivismi, josta jälleen kerran – näin joulukinkkujen kynnyksellä – kansakuntaamme ravistellaan sikojen elinolosuhteiden esilletuomisen merkeissä.

Olennaisinta lienee kysyä: minkä tiedon ja mielikuvan varassa suomalainen tekee johtopäätöksensä em. tuotantoeläiten kohtelun puolesta/vastaan?

Toisin sanoen, onko ongelma tiedon puutteessa, vaiko sen luotettavuudessa, vaiko suhtellisuudentajussa, vaiko ylipäätään pinttyneissä toimintatavoissa, jonka pohjalta kaivattu muutos tuntuu liian suurelta ponnistukselta.

Ihmiskunta tulee lopulta taipumaan tosiasian edessä: eläimet voivat kokea kipua ja kärsimystä sekä osoittautuvat olevan yllättävän sosiaalisia ja luovia olentoja – ihan kuten me ihmisetkin.

Kiitos Jenni kirjoituksestasi.
_T

Tulevaisuudessahan tehdään tekolihaa, tavallaan sitä on jo nytkin erilaisten soija yms tuotteiden muodossa. Jos jonain päivänä keksitään aikakone, niin kukaan ei varmasti halua olla missään tekemisissä meidän aikalaisten kanssa, jotka olemme brutaalisti hyödyntäneet eläimiä, vaikka vaihtoehtojakin olisi vaikka kuinka paljon!

Kiitos Jenni kirjoituksestasi! Tärkeä aihe, joka ei saa tarpeeksi huomiota.

Ihanaa että asiasta puhutaan, rva Haukion tuomaa julkisuutta tarvitaan. Ihmisen kehitykseen kuuluu ymmärtää ja huolehtia kaikista elävistä olennoista ja siksi mielestäni on luonnollista että me Suomessa kehitämme kansakuntana suhtautumistamme eläimiin ja niiden hyvinvointiin kaikissa eri tilanteissa. Koska voimme. Terveisiä kaikille jotka välittävät ja ponnistelevat epäkohtien poistamiseksi.

Kiitos Jenni Haukio että rohkenit kirjoittaa tästä tulenarasta asiasta joka puolittaa mielipiteet. Meistä jokainen, joka rakastaa eläimiä ja ymmärtää sen että ne ovat meidän kaltaisiamme, voi vaikuttaa asioihin mm. ostopäätöksilään. Välttäkäämme syömästä lihaa. Mitä useampi ryhtyy siihen niin sen vahvemman viestin se vie tehoeläintuotannolle siitä että muutoksia on tehtävä eläinten hyväksi. Ihminen pärjää kasvisruokavaliolla todella hyvin.

Kiitos Jenni Haukio kannanotostasi,välittämisestäsi ja rohkeudestasi ! Toimimme ihmisinä ja sen myötä inhimillisiksi olennoiksi luokiteltuina edelleen täysin ristiriitaisesti eläinten kohtelun suhteen.Kiistattomien tosiasioiden edessä ja näiden eläimiin kohdistuvien julmuuksien keskellä ja niiden jatkuessa olisi jo tieteellisesti kyseenalaistettava ihminen inhimillisenä olentona.

Kaunis ja tarpeellinen kirjoitus eläinten puolesta.
Soija ei ole kuitenkaan ratkaisu ihmiskunnan ravitsemiseen. Päinvastoin soijasta on tulossa suuri ongelma. Pienet lapset voivat olla allergisia soijalle, mutta monien tavoin olen tullut aikuisena allergiseksi soijalle käytettyäni sitä aikaisemmin monissa muodoissa. Johtuneeko se soijan geenimuuntelusta vai yksinkertaisesti siitä, että sitä käytetään nykyään aivan liian paljon, aivan turhaan? Yrittäkääpä löytää ruokakaupasta tuotteita, joissa ei ole soijaa. Näin soijan välttäminen voi johtaa ruokavalion supistumiseen.

Häkellyin katsottuani videon gorillasta Youtubessa. Gorilla oli oppinut viittomaan tutkijan kanssa ja osasi jopa kertoa tunteistaan tälle. Kun miettii autistisia ihmisiä ja kehitysvammaisia, jotka kykenevät ainoastaan samantyyppiseen kommunikointiin, herää kysymys, miten voi olla oikein pitää näitä eläimiä edelleen häkeissä?
Eläin, joka kykenee ymmärtämään vieraan lajin kommunikointia ja kertomaan asioita itsestään, ei ole kuitenkaan oikeutettu lajityypilliseen elinympäristöönsä? Miksei?

Jenni Haukio olisi voinut ilmoittaa, että otti alun artikkeliinsa biologi / kirjailija Tiina Raevaaran teoksesta Koiraksi ihmiselle. Raevaara itse on pahoillaan Haukion toiminnan takia. Ei uskoisi presidentin puolisolta!

Hei Jari ja muut,

Oma kirjani tosiaan alkaa noiden samojen jälkien kuvauksilla. Niistä kuitenkin kerrotaan paljon muuallakin, ei tarvitse kuin googlata ”Chauvet cave foot prints”. On siis lukuisia lähteitä, joissa rouva Jenni Haukio on voinut asiaan tutustua.

Minun harmistukseni on koskenut vain sitä, että olisipa ollut mukavaa tulla mainituksi näin hienossa ja paljon luetussa kolumnissa. Jenni Haukio on hyvä kirjoittaja.

terveisin
Tiina Raevaara

Someone necessarily lend a hand to make seriously posts I would state. That is the first time I frequented your website page and up to now? I surprised with the analysis you made to create this actual post amazing. Wonderful process!

Mihinkähän oli viittaus ”turhamaisuudesta”? Ei tainnut presidentin puoliso kehdata mainita turkistarhausta ääneen. On se käsittämätöntä, jos noin korkeatasoinen ihminen hyökkäisi suoraan tuhansille suomalaisille hyvinvointia ja verotuloja tuottavasta elinkeinosta.
Turkisvihamielisyys näyttää olevan yksi turhamaisuuden muoto.

Eläinten palvonta näyttää nousevan yli vaikkapa laitoshoidossa olevien vanhusten arvon – tämä on surullista.