Käsialoja

Jaa artikkeliLähetä vinkki
1980-luvulla ala-asteikää eläneenä muistan ystäväkirjat, joihin tytöt keräilivät henkilökohtaisia tietoja luokkakavereiltaan. Onkohan näitä kirjoja vielä markkinoilla – kenties appseina iStoressa?

Silloin kyseltiin lempiväriä, televisiosarjaa, lemmikkien nimiä… Vuosia myöhemmin löysin vintiltä laatikollisen vanhoja papereitani, joukossa myös näitä kuulakärkikynillä täyteltyjä kaverikirjoja. Samassa paketissa oli pinkoittain käsinkirjoitettuja kirjeitä kymmeniltä kirjekavereilta Suomesta ja maailmalta.

Eksoottista ja hämmentävää – satoja kirjoituksia muttei yhtä ainutta samanlaista fonttia.

Jotkut kokevat omakseen Times New Romanin, toiset Arialin tai Garamondin. Jotkut osaavat kirjoittaa, toisilla ilmaisu sujuu paremmin muilla tavoin. Joillain on ajatuksia, toisilla vähemmän – silti molemmilla yleensä yhtä paljon sanottavaa. Samankaltaisia olemme myös siinä, että jokaisella on yksilöllinen persoona, jonka ainutkertainen käsiala tekee muista erottuvaksi. Siksi on sääli, että käsinkirjoittamisen alue kapenee kapenemistaan.

Tammikuussa uutisoidun mukaan kaunokirjoituksen opetus kouluissa jäänee lähitulevaisuudessa historiaan. Jos työryhmän esitys etenee, vuodesta 2016 lähtien koulussa opetellaan enää tekstauskirjaimia. Hyvästi romanttinen kauno. Jään kaipaamaan Sinua.

Ne, jotka kaunoa eivät jää kaipaamaan, perustelevat kantaansa sillä, ettei käsialalla ole merkitystä. Sisältö ratkaisee. Ei kuitenkaan tarvitse olla grafologi ymmärtääkseen, että käsiala on osa sisältöä. Ovathan vaatteetkin pelkkää materiaalia alastomien kehojemme päällä, mutta silti monelle väline viestiä, jopa ottaa kantaa.

Muoto ja sisältö kulkevat käsi kädessä. Kun käsialat katoavat ja kaikki tylpistyvät pelkiksi timesnewromaneiksi tai arialeiksi, menetetään jotain hienovireistä. Kaihtimet ikkunoissa lasketaan yhä alemmas, jotta sisälle ei näkyisi niin hyvin.

Postikortit ovat nykypäivän luksusta. Niistä suurin osa on yhä edelleen käsinkirjoitettuja. Nimenomaan koska käsinkirjoittamisen alue kapenee, osaa jäljellä olevaa arvostaa aivan erityisesti. Miksi? Koska kortin lähettäjä on takuuvarmasti itse henkilökohtaisesti kirjoittanut viestin ja haaskannut nykyihmisen kallisarvoista aikaansa tekstiä laatiessaan.

Pieni, omalaatuinen, ihmisenkokoinen – vaikkapa käsinkirjoitettu, viehättää aivan uudella tavalla, kun teknologia on jo kauan jyllännyt ja massakulttuuri uuvuttanut.

Ei enää kasvottomia, kopioituja joukkopostituksia. Ei enää miljoonille samanaikaisesti, kaikille kaikkien kanssa vaan pieni, ainutlaatuinen ele juuri Minulta juuri Sinulle. Kuvittele se kaunokirjaimin kirjoitettuna, henkilökohtaisesti.

Käsinkirjoittamisen uusi renessanssi on lähempänä kuin arvaammekaan!

X