Oikeus mielipiteeseen

Kirjoitin muutama viikko sitten tällä palstalla ajatuksiani eläinsuojelulain uudistuksesta. Lämmin kiitos kaikille kiittävästä palautteesta, jota tuli poikkeuksellisen runsaasti. Teema on selvästi sekä ajankohtainen että monille läheinen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Kirjoitin muutama viikko sitten tällä palstalla ajatuksiani eläinsuojelulain uudistuksesta. Lämmin kiitos kaikille kiittävästä palautteesta, jota tuli poikkeuksellisen runsaasti. Teema on selvästi sekä ajankohtainen että monille läheinen.
Teksti:
Jenni Haukio

Joillekin palautetta lähettäneille oli jäänyt epäselväksi, mikä on kantani suomalaiseen maataloustuotantoon yleisesti ottaen. Se ei ole mikään ihme, sillä kirjoitukseni teemana oli eläinten hyvinvointi ja siihen liittyvän lainsäädännön ajantasaistaminen.

Olen kasvanut kunnioittamaan suomalaista maataloutta ja maaseutua. Koko suomalaiselle yhteiskunnalle on elintärkeää, että meillä on asiantuntevia, omistautuneita ja ankaraa työtä tekeviä tuottajia.

Tiedän hyvin, kuinka suomalaisilla tiloilla uurastetaan raskaista olosuhteista ja vaikeista suhdanteista huolimatta, jotta suomalaisilla olisi ruokapöydissään eettisesti tuotettua, puhdasta ja maukasta ruokaa. Toivon, että kuluttajat osaisivat arvostaa tätä työtä valitsemalla ruokakaupassa kotimaisia tuotteita. Itse valitsen aina kotimaisen vaihtoehdon, jos sellainen vain suinkin on tarjolla.

Suurimmalle osalle tuottajista eläinten hyvinvointi on varmasti yksi tärkeimmistä arvoista. Eläimistä pidetään niin hyvää huolta kuin vain mahdollista. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että laiminlyöntejä tapahtuu. Se ei poista sitäkään tosiasiaa, että lainsäädäntömme ei aukottomasti edellytä kivunlievitystä tuotantoeläimille tehtävien tuskallisten toimenpiteiden yhteydessä.

Nyt lakia uudistaessa jokainen voi itse arvioida, onko nykyinen asiantila oikein vai väärin. Siitä on kysymys demokratiassa. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Keskustelua olisi hyvä voida käydä erilaisia näkemyksiä kunnioittaen.

Kirjoitin myös parsinavetoista. Se, että niissä lehmien lajinmukainen käyttäytyminen on rajoitettua ja esimerkiksi normaali makuulle asettuminen ja ylösnouseminen hankalaa, löytyy faktatietona esimerkiksi Opetushallituksen e-oppimateriaaleista.

Ja vaikka säädökset määräävät parsinavetan asukeille jaloitteluaikaa, se ei poista sitä tosiasiaa, että kaikki lehmiä pitävät eivät määräystä noudata. Suurimman osan elinaikaansa nämä eläimet viettävät parteen kiinnitettynä. Kenties juuri siitä syystä uusien­ parsinavettojen rakentaminen on Ruotsissa ja Norjassa jo kielletty kokonaan.

Kysymys on ennen kaikkea sen pohtimisesta, kuinka turvata erilaisin toimin se, että syötäväksi kasvatettavien eläinten lyhyes­tä elämästä tulisi edes hivenen enemmän elämisen arvoista. Itse lopetin punaisen lihan syönnin kokonaan jo yli kymmenen vuotta sitten. Olen myös pohtinut täysin lihattomaan ruokavalioon siirtymistä, mutta ajatus ei vielä ole kypsynyt lopullisen päätöksen asteelle.

X