Tämäkin vielä – Lottovoitto Hyvinkäälle!

Enää puolitoista kuukautta jouluun. Ja vielä muutama päivä vähemmän siihen, kun päivät alkavat taas pidentyä.

Suomessa on työlästä olla optimisti. Kaikista ei siihen kerta kaikkiaan ole.

Arki on valon pilkahduksia. Ilokseen Koikkalainen näki Aulangon lenkillään parven eloisasti hyöriviä töyhtötiaisia. Seassa oli kaksi puukiipijääkin.

Paikka oli suurten ikikuusten varjostama lehtimetsä, jossa hauskan näköiset linnut ketterästi etsivät nokkiinsa murkinaa. Se oli jo niin pientä, ettei sitä ihmissilmä erota.

Siitä onkin jo muutama vuosi, kun töyhtötiainen viimeksi sattui silmiin.

Puukiipijöitä sentään näkyy hiukkasen useammin.

Lottovoitto sivu suun

Vähissä ovat marraskuiset ilonaiheet. Niinkin ikävästi kävi, että 14,5 miljoonan euron lottovoitto meni ohi suun Hyvinkäälle.

Pakko on suunnitella talven menot nyt uusiksi. Budjetointi ei ole helppoa. Satunnaisissa erissä on liikaa klappia.

Veropäivä on näytön paikka

Vuotuinen kateuspäiväkin on jo nähty. Sitäkin se varmasti on, mutta tuota nimitystä Koikkalainen ei veropäivästä kuitenkaan käyttäisi.

Kaikki tulot ja verot eivät varmaan koskaan jokaisen ihmisen silmille levittäydy, mutta on tämänhetkisissäkin tiedoissa jo osviittaa siihen, kuka maksaa ja mitä.

Silläkin tiedolla on jo käyttöä arviointiin, sujuuko kaikki edes osapuilleen oikein ja tasavertaisesti. Verotiedot paljastavat, mitkä ovat kehityksen suunnat.

Verotietojen avoimuus on olennainen osa toimivaa demokratiaa. Peruslähtökohta on oikea.

Järki hoi!

Sitäkin on varmaan selvitetty, kuka haluaa verotietonsa kaikkien eteen levittää ja kuka ei.

Ehkä useimmat olisivat mieluiten hiljaa, mutta on korviin on kantautunut päinvastaistakin.

Veropäivä voi olla joillekin myös se suuri näytön paikka.

Sellaistakin on Koikkalainen nimittäin kuullut, että verovelvollinen on jättänyt hyödyntämättä jopa osan vähennyksistä, jotta lopputulos näyttäisi mahdollisimman komealta.

Rahaa on ja hevosella pääsee!

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Tunne, näyttämisen halu ja järki käyvät hänessä jatkuvaa taistelua.

Ko. tapauksesta Koikkalainen sanoisi, että kovastipa jäi järki nyt alakynteen.

Koronajono kutsuu taas

Viime viikolla Koikkalainen varovaisesti varoitteli, että korona nostaa päätään.

Nyt tuntuu siltä, että sanat olivat turhan vaisut.

Suurin epätietoisuus näyttää kuitenkin olevan siinä, miten päästä mahdollisimman sujuvasti koronarokotuksiin. Tarve ainakin on ilmeinen.

Tästä on kysymys.

Koronavirus seisautti ja halvaannutti Suomen pariksi vuodeksi.

Sitä samaa ei kukaan halua kokea uudelleen.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.