Hotelli Kämp täyttyi talvisodan aikaan kirjeenvaihtajista

Jaa kaverilleTilaa Seura
Pathe-Newsin elokuvaaja ja Time-lehden kirjeenvaihtaja jututtavat suomalaista sotilasvirkailijaa Hotelli Kämpissä. Kuva: SA-kuva.

Ensimmäiset tulivat Helsinkiin jo marraskuussa 1939 haistelemaan Suomen ja Neuvostoliiton välistä tulenarkaa tilannetta. Englantilainen Geoffrey Cox oli ennen matkaansa todennut, että Suomessa on tulossa taistelu, jota hän haluaa seurata läheltä. Tarkkavainuinen Cox saapui Helsinkiin marraskuun viimeisenä päivänä, jolloin ensimmäiset pommit putoilivat Helsinkiin.

Kaiken kaikkiaan talvisodan aikana Suomessa toimi noin 300 ulkomaista kirjeenvaihtajaa, jotka edustivat 23 eri kansakuntaa. Kiinnostus Suomen tapahtumiin selittyi osin sillä, että muilla sotarintamilla ei vielä tapahtunut mitään uutta hälyttävää. Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto olivat toki asevoimin jakaneet Puolan muutamia kuukausia aikaisemmin.

Eniten tuli Suomeen ruotsalaisia lehtimiehiä – lähes sata. Toiseksi suurin ryhmä olivat amerikkalaiset – nelisenkymmentä. Jopa valtalehti New York Herald Tribune lähetti Helsinkiin oman kirjeenvaihtajansa. Saksalaisia lehtimiehiä tuli vain muutama, mikä oli ymmärrettävää. Olihan Saksa tehnyt elokuussa 1939 hyökkäämättömyyssopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Kaveria ei voitu mollata.

Kokeneimpia ja nimekkäimpiä ulkomaisista kirjeenvaihtajista oli amerikkalainen Martha Gellhorn, joka oli lähettänyt Colliers Weekly -lehdelle reportaaseja myös Espanjan sisällissodasta.

Gellhorn esiintyi Kämpin lehdistötilaisuuksissa Chanelin näyttävissä, täysmustissa puvuissa. Hän avioitui myöhemmin vuoden 1940 aikana kirjailija Ernst Hemingwayn kanssa. Gellhornin ensimmäinen raportti alkoi lyhyesti ja ytimekkäästi: ”War started at nine o´clock promptly/Sota alkoi tasan kello yhdeksän.”

Ulkomaiseen lehtiväkeen vetosi myös naisten panos. Lottien tärkeää osuutta mm. ilmavalvonnassa korostettiin voimakkaasti. Naisten osallistuminen sotatyöhön oli jotain täysin uutta. Chicago Daily Newsin kirjeenvaihtajan Leland Stowen mukaan kaikkien maailman naisten oli syytä ottaa mallia suomalaisten naisten isänmaallisuudesta.

Tuoreessa uutuuskirjassa Talvisodan ranskalaiset ratkaisijat (Minerva) Henrik Tala kertoo esimerkkejä ranskalaislehtien tavasta käsitellä suomalaisia lottia ihailevasti ja osin toki myös yliampuvasti. Moniteur-lehden mukaan kenraali Fanni Luukkosen komentamat suomalaisnaiset taistelevat rinta rinnan miesten kanssa ja useita on jo taisteluissa kaatunut. L’informateur-lehden kirjeenvaihtajan mukaan lähes satatuhatta suomalaisnaista omistautuu palvelemaan aasialaisten uhkaamaa isänmaataan.

Lähes kaikki ulkomaiset kirjeenvaihtajat suhtautuivat ylipäätään hyvin tunteenomaisesti talvisotaan, koska se oli pienen kansan taistelua ylivoimaa vastaan. Sankarikansan sotilaat olivat sitkeitä, kylmäverisiä ja periksiantamattomia. Kirjeenvaihtajat käyttivät heistä kaikkia mahdollisia ylistyssanoja. Vain suomalaiset sotilaat kykenivät liikumaan nopeasti ja äänettömästi lumessa – kiitos heidän hiihtotaitonsa.

Suomalaisten taistelutahtoa kiitettiin, samoin optimista voitonuskoa, vaikka sitä pidettiinkin epärealistisena. Vastassa oli sentään liian ylivoimainen vihollinen.

Lukijoiden tunteisiin vetoaminen oli tavallista. Siihen tukeutui monissa raporteissaan myös Leland Stowe. Eräässä lehden helmikuisessa numerossa hän kertoi vakavasti haavoittuneesta ja kovia tuskia kärsivästä nuoresta sotamiehestä, jota sairaanhoitaja kehotti itkemään – se helpottaisi hieman.  Stowen mukaan sotamies pusersi suustaan, että vain venäläiset itkevät.

”Hän ei itkenyt. Hän oli suomalainen”, kirjoitti Stowe.

X