"Suomalaiset sotilaat ja viina merkitsevät silkkaa kauhua ja sekasortoa"

Jaa kaverilleTilaa Seura
Everstiluutnantti Wolf Halstilla oli synkkä ennuste suomalaisten sotilaiden ja viinan yhteensopivuudesta. Kuva on otettu Vuosalmen sillanpääasemassa 7. heinäkuuta 1944. Lähde: SA-kuva
Suomalaiset kärkijoukot saapuivat Petroskoihin lokakuun 1. päivänä 1941. Jatkosotaa oli käyty runsas kolme kuukautta. Rajantakaisen Itä-Karjalan suurin kaupunki, tuleva Äänislinna, oli suomalaisten valloittajien. Paljon olivat Petroskoista vetäytyneet neuvostosotilaat ehtineet tuhota, mutta tuhoamatta oli jäänyt paikallinen viinatehdas.

Monille heistä Stalin oli pyhä, joillekin Neitsyt Marian kuva, kaikille kuitenkin votka.

Suomalaiset valloitusjoukot losauttivat panssarintorjuntakiväärillä reiän tuhansien litrojen vetoiseen sammioon. Pakit täyttyivät viinalla.

Erään komppanian miehet kantoivat puoliksi palaneella peltiämpärillä viinaa majapaikkaansa, eräät kiirehtivät viinoineen urheilukentälle ja asettivat sen ympärille vartioketjun.

Pitkistä ja rankoista taisteluista vieläkin sekopäiset miehet olivat arvaamattomia, saattoivat ampua ketä ja mitä tahansa ja uhkailivat aseillaan upseereitakin. Petroskoin kaduilla hoilattiin yksi päivä ja yksi yö, harvoja kaupunkiin jääneitä venäläisä naisia ahdisteltiin.

Humalaisten piti olla varuillaan monestakin syystä. Tiltun mäellä oli tarhassa ollut yli kolmesataa tappamaan opetettua rotteweiler-koiraa, jotka venäläiset olivat lähtiessään päästäneet vapaiksi.

Villiä oli meno myös Viipurissa kesäkuun 18. ja 19. päivänä 1944. Neuvostoliiton suurhyökkäys Karjalan kannakselle oli alkanut kymmenisen päivää aikaisemmin. Puna-armeijan joukot lähestyivät jo Viipuria.

Asukkaat oli evakuoitu ja kaupunki oli muuttunut villiksi länneksi. Sitä puolustamaan määrätyt joukot pistivät ennen taisteluja ranttaliksi.

Apteekkien pirtuvarastot tyhjenivät, mutta viinaa tietysti hamuttiin. Oy Alkoholiiike Ab:n myymälässä oli 18 000 pulloa pääosin pöytäviinaa. Viranomaiset ehtivät kuitenkin rikkoa pullot liikkeen sementtilattialle.

Viinaa virtasi kadulle ja katuojaan, mistä miehet ammensivat sitä pakkeihinsa. Osa imeytettiin jauhosäkkeihin, jotka olivat ennen pitkää täynnä viinansekaista mäskiä.

Miehet löysivät myös Yhdysoluttehtaan sammiot, joissa oli mietoa pilsneriä. Vänrikki Kalevi Sassi komennettiin hoitamaan tilanne. Tultuaan paikalle hän näki oman komppaniansa miesten kahlaavan polviin asti ulottuvassa pilsnerissä ja hörppivän sitä kypärästään.

Sassin mukaan oluesta tuli tunnetusti vain vieno humala, joka haihtui kyllä taivaan tuuliin parin varoittavan konepistoolisarjan jälkeen.  

Lokakuun alussa 1944 suomalaiset joukot valtasivat Tornion. Oli alkanut sota Pohjois-Suomessa olevia saksalaisjoukkoja vastaan. Ne oli Neuvostoliiton kanssa tehdyn välirauhansopimuksen mukaan karkotettava maasta.

Maihinnousu Röyttään sujui hyvin, mutta sitten tapahtui jotakin odottamatonta. Saksalaisten elintarvikevarastossa oli tuhansia litroja erilaisia viinoja, joihin suomalaiset sotilaat pääsivät käsiksi.

Kovin pitkää aikaa ei tarvittu, ennen kuin suuri osa juomavarastosta oli tyhjennetty. Sotapoliisit asettuivat pääovelle, mutta varastossa oli myös takaovi, jonka sotilaat repivät väkisin auki.

Melu ja mökellys Torniossa oli ylen suuri. Juomingit jatkuivat koko yön. Viina kelpasi myös upseereille. Pitkin kaupungin katuja hoiperteli ympärijuopuneita miehiä. Aamulla heitä nukkui sammuneina pihoilla ja puistoissa.

Osa oli melkein alasti, aseet ja univormut ties missä. Humalaisia oli niin paljon, että kaksi pataljoonaa menetti taistelukykynsä.Onneksi saksalaiset eivät hyökänneet  yön aikana.  

Eversti Wolf Halsti tiivisti tapahtuneen muistelmissaan: ”Jos suomalaiset ja viina sopivat huonosti yhteen, suomalaiset sotilaat ja viina merkitsevät silkkaa kauhua ja sekasortoa.”

X