Reportaasi: Yli 80-vuotiaat Marita ja Eero tanssivat balettia, jotta tasapaino pysyy yllä – ”Koskaan ei ole liian myöhäistä”
Yli kahdeksankymppiset Eero ja Marita Satukangas aloittivat balettiharrastuksen vuosi sitten. He kehuvat sitä mainioksi tasapaino- ja muistitreeniksi.
Baletti tekee hyvää sielulle eikä vain keholle, toteavat Eero ja Marita Satukangas. Klassinen musiikki ylevöittää käsien ja jalkojen herkkiä liikkeitä.
Eero Satukangas, 84, herää jo kolmelta yöllä lukemaan päivän Hesarin. Kun Marita-vaimon, 83, kello soi kuudelta, he käyvät aamupalalle. Kaurapuuro nautitaan joka aamu marjojen, banaanin ja tyrnimehun kanssa. Eero ottaa vielä pikanokoset aamupalan jälkeen. Pariskunta aloittaa aina iloisella mielellä uuden päivän. Viikossa on paljon ohjelmaa kulttuurista kuntosaliin, mutta torstai on viikon kohokohtia, sillä aamulla ohjelmassa on Myllypuron seniorikeskuksen tasapainojumppa ja iltapäivällä baletti.
Mutta ennen hyppyä joutsenlampeen pitää vielä ulkoiluttaa pojan shetlanninlammaskoira Nilla, 11, joka on ollut jo viikon mummolassa hoidossa.
”Se pääsee kolmesti päivässä lenkille lukemaan myllypurolaiskoirien kirjeitä ja vastaamaan niihin”, Marita nauraa.
Tasapainoa tarvitaan
Itä-Helsingissä oleva Myllypuron seniorikeskus on jo aamusta alkaen toimintaa täynnä. Puheensorinaa ja naurun remakkaa kuuluu eri huoneista. Täällä voi esimerkiksi pelata yhdessä korttia, tehdä käsitöitä ja osallistua jumppaan tai digiopastukseen. Kahvila-ravintola on kaikille avoin.
Vuonna 2021 peruskorjatuissa valoisissa tiloissa on muun muassa kuntosali, kirjasto ja viihtyisä viherhuone keltaisine nojatuoleineen. Talossa on ryhmäkoteja pitkäaikaiseen asumiseen ja lyhytaikaiseen hoitoon, mutta palvelukeskuksen toiminta on tarkoitettu kaikille eläkeläisille ja työttömille. Ilmoitustaululla kerrotaan niin alkavasta seniorien barokkipajasta kuin ikäihmisten sirkuskoulustakin.
Satukankaat tulevat pirteyttä puhkuen kirjastoon suoraan kuntosalilla pidetystä tasapainojumpasta. Marita toteaa nauraen, että hänelle, jos kenelle tasapainojumpasta on hyötyä. Hän on nimittäin tapaturma-altis ja onnettomuuksia on sattunut pienestä pitäen.
”Kaikki jäseneni ovat olleet joskus kipsissä”, Marita huomauttaa.
Viimeksi hän kaatui portailta.
”Lähipiiri on keksinyt käsitteen ’tehdä maritat’, mikä tarkoittaa kaatumista. Uusi lonkkaproteesini vielä vähän huononsi tasapainoani. Tykkään tasapainojumpasta, jossa kävellään narujen yli ja noustaan steppilaudalle.”
Mummobaletissa käytetään tavallisia jumppatossuja. © Liisa Takala
Baletti kutsui vuosi sitten
Satukankaat aloittivat baletin vajaa vuosi sitten, kun Marita huomasi palvelukeskuksen ilmoitustaululla mainoksen alkavasta senioribalettiryhmästä.
”Olen aina rakastanut tanssimista ja halusin pienestä pitäen tanssia balettia. Se ei ollut mahdollista, mutta kuin korvauksena siitä kuskasin omia tyttäriäni balettitunneille”, Marita kertoo.
”Päätin, ettei koskaan ole liian myöhäistä ja ilmoitin Eeron ja minut balettiin. Hän suostui heti, sillä olemme tanssineet vuosia lattareita. Olemme tyytyväisiä, sillä treeneissä on hyvä fiilis ja lämmin tunnelma.”
Myllyjoutsenissa tanssii parikymmentä 64–84-vuotiasta eläkeläistä, joista suurin osa opiskelee balettia ensimmäistä kertaa elämässään. Eniten on seitsemänkymppisiä, ja suurin osa asuu seniorikeskuksen lähellä. Ryhmä keksi itselleen nimen Myllyjoutsenet, vaikka Mummolampeakin palloteltiin. Eero on ryhmän ainoa mies, ja aika pian hän sai lempinimen Myllypuron Nurejev.
”Olemme muuten syntyneet samana vuonna Rudolf Nurejevin kanssa, mutta enää minä porskutan ja tanssin balettia”, Eero myhäilee.
Hyvää ja mielekästä liikuntaa
Eero kehuu baletin olevan hyvää ja mielekästä liikuntaa. Aluksi tehdään balettitangon kanssa tietyt, toistuvat käsi- ja jalkaliikkeet. Osa tukeutuu tuolin selkänojaan.
”Minua kiinnostaa erityisesti musiikin yhdistäminen liikkeisiin, sillä tämä on niin erilaista kuin aikaisemmin harrastamamme lattaritanssit. Musiikki on jotenkin henkevää”, Eero pohtii.
”Kun kävelemme balettiaskelin nilkat suoristaen ympäri salia, liike muuttuu baletiksi, vaikka taustalla soisi marssi, valssi tai tango.”
Eero kehuu, että senioreilta puuttuu myös stressi, suorituspaine ja kilpailunhalu. Liikkeet saattavat unohtua eikä kaikkea opi helpolla, mutta sitä tulee pikkuhiljaa.
”Myös kriittisyys omaa kehoa kohtaan on täällä tuntematon ilmiö, olemme vain kiitollisia tanssin tuottamasta ilosta. Baletin jälkeen on hyvä olo. Emme tee hikeen asti, mutta aika reipasta menoa baletti on”, Eero huomauttaa.
Eero toteaa tanssimisen olevan niin lähellä sydäntä, että kotonakin pariskunta saattaa pyörähdellä, jos radiosta tulee vetävää lattarimusiikkia. © Liisa Takala
Lentopallo Amorina
Marita ja Eero tapasivat lentopalloa pelatessa Kallion Torkkelinmäellä vuonna 1957 eli 65 vuotta sitten.
”Eero oli komea kuin kreikkalainen jumala, koska hän oli ruskettunut kesätöissään ahtaajana satamassa”, Marita muistelee nauraen.
Eero lisää, että päivä oli 13. heinäkuuta ja heti alettiin seurustella. Eero oli 18, Marita 17. He menivät naimisiin vuonna 1960 ja perheeseen syntyi kolme lasta. Klaanissa on jo kahdeksan lapsenlasta ja neljä lapsenlapsenlasta.
”Vietämme paljon aikaa yhdessä. Jouluna meillä oli 20 jälkeläistä puolisoineen. Neljäs polvikin käy usein jopa yökylässä ja koirat ovat aina tervetulleita meille.”
Satukankailla syntymä- ja nimipäiviä juhlitaan porukalla. Syksyllä vietetään Eeron 85-vuotispäiviä. Myös yksi lapsenlapsista on syntynyt samana päivänä.
Satukankaat asuivat 1960-luvulla muutaman vuoden Myllypurossa, kunnes muuttivat Kannelmäkeen rivitaloon. Mutta 17 vuotta sitten he palasivat juurilleen ja ostivat kerrostalokodin Myllypurosta.
Lainattuaan kirjastosta uutta luettavaa Marita ja Eero lähtevät vielä kotiin lounaalle ennen balettituntia. Parvekkeella odottaa Maritan kokkaama kaalikeitto, josta riittää moneksi päiväksi.
”Minä siirryin kasvisruokavalioon jo 50 vuotta sitten reumani takia. Emme käy ulkona syömässä, koska kotona saa taatusti hyvää ruokaa. ”
Eteen, sivulle, taakse
Marita ja Eero pukevat balettivaatteet jo kotonaan. Marita näyttää hankkimiaan jumppatossuja. Ennen hän tanssi villasukat jalassa ja kaatui kerran ikävän näköisesti.
Kaikilla Myllyjoutsenilla on mukavan näköiset liikunta-asut. Senioribaletti ei todellakaan ole pätkääkään elitistinen harrastus eikä siihen vaadita tietynlaista vartaloa. Täällä on kaikenkokoisia ja näköisiä ihmisiä, vähän kuin uimahallissa.
Ennen tunnin alkua Myllyjoutsenia ohjaava seniorikeskuksen sosiaaliohjaaja Marikka Ombima kertoo ryhmästä. Hän on harrastanut vuosikymmeniä balettia, ja totesi senioreille tarjottavan liikunnan olevan melko kaavoihin kangistunutta.
”Halusin tarjota aloittelijoille mummobalettia. Tavallisen balettitunnin hypyt ja varpaille nouseminen ovat ikääntyvälle aloittelijalle riskialttiita, mutta pienillä helpotuksilla homma toimii. Hyppyjä, syviä taaksetaivutuksia, ääriasentovenytyksiä tai varvastyötä ei tehdä senioribalettitunneilla.”
Marikka perusti senioribalettiryhmän Myllypuron seniorikeskukseen keväällä 2020, ja jännitti, tulisiko sinne ketään. Mutta ryhmä täyttyi heti. Valitettavasti korona katkaisi joutsenen lennon, mutta Myllyjoutsenet-ryhmä aloitti harjoitukset taas huhtikuussa 2022.
”Virallisesti tämä on kulttuurista vanhustyötä eli osa Helsingin kaupungin tarjoamia sosiaalipalveluja”, Marikka kertoo.
Palveluihin kuuluu monenlaista harrastus- ja viriketoimintaa sekä jo melko hauraille talon asukkaille että aktiivisille lähiseudun eläkeläisille.
”Suurin osa ikääntyneistä on sinut kehonsa kanssa, mutta jotkut kokevat uudenlaista epävarmuutta, kun toimintakyky heikkenee ja siihen tulee muutoksia”, MArikka sanoo.
Hän kiittää baletin hyviä terveysvaikutuksia ikääntyville, sillä baletin vasen-oikea-työskentely ja opettajan liikkeiden katsominen peilistä on tehokasta aivojumppaa. Yli seitsemänkymppisenä aloitettu balettiharrastus on ovelaa muistijumppaa, sillä koreografioiden opettelu on kokonaisvaltaista muistitreeniä.
”Tasapainolajina baletti on ylittämätön. Lisäksi se on kaunista ja ihanaa. Osallistujat ovat kuvailleet kokevansa itsensä tunnin jälkeen eleganteiksi. Eräs myllyjoutsenista kertoi alkaneensa kirjoittaa runoja tunnin jälkeen, sillä baletti herkistää häntä.”
”Baletissa hypyt eivät ole olennaisin asia. Tärkeintä on ylevyys, arvokkuus ja herkkyys”, toteaa Marikka Ombima näyttäessään ryhmälleen mallia. © Liisa Takala
Liikkeet jokaiselle sopivaksi
Musiikki alkaa. Marikka valitsee kännykältä Raymonda-baletin musiikkia, ja kytkee sen kaiuttimeen. Samalla hän kertoo ilouutisen, että ryhmä pääsee pääharjoitusyleisöksi katsomaan Kansallisoopperan Raymonda-balettia. Aiemmin on oltu jo Romeon ja Julian harjoituksissa yleisönä.
Jokainen ottaa tukevan otteen tuolista tai balettitangosta. Käsivarret alkavat piirtää ilmaan linnun siiven oloisia kaaria. Jalkaa siirretään eteen, sivulle ja taakse.
Ohjaaja soveltaa balettiliikkeitä jokaiselle sopiviksi. Selkä tai polvet voivat vaatia varomista. Hän kertoo myös, että jos on kärsinyt sydäntapahtumista, niin käsiä ei kannata pitää ylhäällä kovin pitkään.
Tuntuu tyhmältä vain istua ja minäkin alan liikutella jalkojani musiikin tahtiin. En ole koskaan ollut balettitunnilla, mutta liike tuntuu tehokkaalta ja klassinen musiikki jotenkin hienostaa tekemääni rujoa venytystä.
Näytänköhän oudolta, huolestun, ja katson ympärilleni. Kaikki muut keskittyvät hymyhuulin omaan suoritukseensa. Myllyjoutsenten harjoituksessa läsnä on pieni eleganssi, ja tanssi on yhteistä ja kaunista.
Lopuksi menemme marssin tahdissa mutta balettiaskelin monta kertaa ympäri salia. Tunnin kestävä harjoitus tuntui yllättävän mukavalta ja tehokkaalta.
On kuitenkin turha haaveilla pääsystä Myllyjoutseniin, sillä jonossa balettitunneille on kymmeniä tanssinhaluisia senioreita.
”Tämä on Suomen ainoa eläkeläisille suunnattu balettiryhmä. Yhdistän tavallisen balettitunnin rakenteeseen myös sosiaalityön voimaannuttamismenetelmiä”, Marikka Ombima kertoo.
Marita ja Eero pitävät balettia tehokkaana liikuntana, vaikka liikkeitä tehdään tavallista jumppaa rauhallisemmin ja eteerisemmin. © Liisa Takala
Harrastuksia kodin lähellä
Marraskuussa 2022 Myllyjoutsenet esiintyivät seniorikeskuksen salissa kaikille avoimessa näytöksessä. Sitä varten harjoiteltiin Bajadeeri-baletista Varjojen valtakunta -kohtausta. Klassikkobaletin kuuluisassa kohtauksessa sankari etsii oopiumharhoissaan kuollutta rakastettuaan lukuisten harhakuvien joukosta. Myllyjoutsenten versiossa sankaria viekoittelivat mukaansa nykyaikaisemmin Tinderistä löydetyt sulottaret.
”Oli hienoa tanssia Eeron kanssa pääosissa. En olisi koskaan uskonut päätyväni ballerinaksi. Esiintyminen oli lämmin ja liikuttava kokemus koko ryhmällemme. Sitä se näytti olevan myös yleisölle, joista suuri osa asuu Seniorikeskuksessa ja tuli katsomaan esitystä pyörätuoleissa istuen”, Marita Satukangas kertoo.
Myllyjoutsenten myötä baletti on tullut heidän elämäänsä muutenkin. Balettia käydään katsomassa usein, ja joskus ihastellaan kuuluisia balettikohtauksia yhdessä televisiosta ja ryhmän WhatsAppissa lähetetään toisille kiinnostavia balettivideoita.
Eero jatkaa seniorikeskuksen tarjonnan ja palveluiden kehumista. Eilen he olivat hienossa keskiviikkokonsertissa, jonka päälle tarjotaan aina kahvit. Marita kertoo heidän käyneen tutustumassa myös hoivaosastojen tiloihin remontin jälkeen.
”Tilat ovat hyvät ja kotoisat, ja jokaiselle on oma yksiö pesutiloineen. Hoivaosastolla pääsee saunaankin. Mutta yritämme tanssia ahkerasti balettia ja pitää itsemme niin hyvässä kunnossa, ettei tarvitsisi muuttaa hoivakotiin vielä pitkään aikaan. Voisin tosin kuvitella asuvani täällä”, Marita toteaa.
Balettitreenien jälkeen Marita ja Eero laittavat repun selkäänsä ja lähtevät Nilla-koiran kanssa kävellen kauppa-asioille Itäkeskukseen. Reitti on luonnonläheinen, paljon metsää ja kallioita. Pariskunta kävelee päivittäin kilometrikaupalla.
”Matkalle osuu myös Alakiven puisto eli entinen jätemäki, jossa on kuntoportaat. Talvisin emme kävele niitä, sillä tässä iässä ei halua ottaa kaatumisriskiä”, Marita nauraa.
Satukankaat käyvät mielellään monta kertaa päivässä kävelyllä, koska Myllypurossa on paljon luontoa, kalliota ja metsää. © Liisa Takala
Lue myös: Aikuisbaletissa moka on aloittelijan lahja: ”Notkeudelle pitää antaa aikaa”