Espoolaisperheellä on niin ihmeelliset jouluvalot, että vuosittain niitä tulee ihailemaan 1500 ihmistä – Näin poikkeuksellinen valoshow syntyy
Etelävuoren perhe ripustaa joka vuosi pihalleen tunnelmalliset jouluvalot. Se on iso urakka, mutta tuottaa paljon hyvää mieltä itselle ja muille.
Julia Etelävuori nostaa kumoon tupsahtaneen tontun tolpilleen. Pikkumökkien kylä on pienten jouluihmisten mieleen.
Espoolaisen omakotitalon pihalla häärii pariskunta, jolla on yhteensopivat norjalaisvillapaidat.
Autokatoksen päätyä koristaa upea joulukranssi, joka on askarreltu lasten lötköpötkö-uimaleluun. Sonja Etelävuori pitelee käsissään kahta rautalangasta väännettyä valopalloa, niin ikään itse tehtyjä.
”Oliko nämä etu- vai takapihalla?”
”Sinähän se olet taiteellinen johtaja”, Ari Etelävuori sanoo.
Sonja ja Ari ovat rakentamassa pihalleen jouluvalaistusta, jolle he ovat antaneet nimeksi Portti jouluun. Etelävuorten talo valmistui Espoon Laajalahteen neljä vuotta sitten, ja jo ensimmäisenä jouluna heidän pihansa huomattiin – se voitti Länsiväylä-lehden jouluvalokisan.
Etelävuoret olivat ajatelleet, että jouluvalot ilahduttaisivat naapureita ja ohikulkijoita, mutta pihaa tultiinkin ihmettelemään ihan varta vasten ja sankoin joukoin. Sonja arvioi, että kävijöitä on ollut vuosittain noin 1 500. Ensin he pitivät katselijat tien puolella mutta avasivat sitten kotiportin, jotta ihmiset pääsisivät ihastelemaan myös takapihaa.
Tänä vuonna jouluvalaistuksen rakentaminen on hiukan myöhässä, koska marraskuun alun viikonloput ovat olleet sateisia. Valmista pitäisi olla 2. joulukuuta, jolloin Portti jouluun virallisesti avataan.
”Tämä ei ole sitten vielä ollenkaan valmis”, Ari painottaa. ”Ehkä maksimissaan puolet valoista on nyt laitettu.”
Aivan nollasta hommaa ei tarvitse aloittaa, sillä muun muassa asuinrakennuksen räystäissä valot ovat paikoillaan vuoden ympäri. Sonja näyttää, miten niiden värejä ja hehkumista voi säätää puhelimen sovelluksella. Koukut jouluvaloja varten kirjattiin oikein erikseen Arin suunnitteleman talon rakennussopimukseen.
On kaikenlaisia jouluihmisiä. Ja sitten on sellaisia kuin Sonja.
”Minä näen kaiken aina joulun kautta, joten ajattelin etukäteen, miltä rakennuksen pitäisi näyttää jouluna”, Sonja sanoo.
Kanit rakennusapuna, jotta saadaan nätit jouluvalot
Takapihalla ulkorakennuksen kyljessä on kaksi isoa laatikollista valoja ja joulukoristeita. Sonja alkaa purkaa ulos valosarjoja ja puhallettavia joulupalloja, Ari hakee varastosta muutaman kerän jatkojohtoja.
Johdot, ne ovatkin yksi jouluvaloihmisen murheenkryyni. Ne risteilevät salakavalasti paitsi maahan upotettuina myös maan pinnalla niin, että pihalla on katsottava jalkoihinsa välttääkseen kompastumisen. Siksi yleisöä ei päästetä takapihan korotetulle alueelle – eikä perheen koiraa.
Oravat taas napsivat valosarjojen ohuita johtoja poikki yhdellä puraisulla.
”Saatiin kerran kuvakin siitä, kun orava roikkui puussa pää alaspäin ja mussutti piuhaa poikki”, Sonja kertoo.
Ulkorakennuksen toisessa päässä asustavat rescuekanit ovat sen sijaan hyödyllisiä kavereita. Tänä syksynä Sonja antoi niiden järsiä rottingit pois käytöstä poistetuista laatikoista, joiden runkoihin hän sitten askarteli sisältä valaistavia lahjapaketteja.
Ari alkaa laittaa valosarjaa ulkorakennuksen räystääseen ja pyytää Sonjaa pitelemään kelaa.
”Nämä on tällaiset klusterivalot, eli jokainen pitäisi kääntää vähän eri suuntaan”, Sonja selittää. ”Se jää varmaan minun tehtäväkseni.”
Siinä onkin työtä, sillä sarjassa on tuhat lamppua.
Raskaan sarjan jouluvaloharrastajat tietävät, millaiset jouluvalot kannattaa jättää kaupan hyllylle. Tähän pätee sama sääntö kuin moneen muuhunkin asiaan: halvalla ei saa hyvää.
”Ja IP 44 ei riitä”, Sonja sanoo ja selittää toimittajan hölmistyneen ilmeen nähtyään, että se on valosarjan kosteudenkestävyydestä kertova lukema.
Jouluvalot ovat yhteinen juttu
Valojen ripustaminen aiheuttaa pientä mutta lämminhenkistä naljailua. Joulupihan rakentaminen on pariskunnan yhteinen juttu, vaikka Ari myöntääkin, ettei ollut jouluihminen ennen kuin tapasi Sonjan.
”Jos olen rehellinen, en varmasti ollut näin paljon, vaikka olen aina tykännyt joulusta”, Ari sanoo.
Etelävuoret tapasivat viitisentoista vuotta sitten ollessaan töissä samassa lentoyhtiössä, Sonja lentoemäntänä ja Ari lentäjänä. Uusioperheessä on yhteensä seitsemän lasta, joista Sonjan ja Arin kaksi yhteistä asuvat vielä kotona.
Nykyään Etelävuoret työskentelevät ammattikorkeakoulu Haaga-Helian lehtoreina, Ari ilmailuun ja Sonja matkailuun liittyvässä koulutusohjelmassa. Sonjalle joulu on myös osa päivätyötä. Hän on erikoistunut elämysmuotoiluun ja tekee väitöskirjaa joulun tunnelmasta.
”Tutkin sitä, mikä on joulun sydän, mikä tekee joulusta joulun. Mistä syntyy hyvyyden ja hyvän tahdon tunne ja joulun kauneus”, Sonja kuvailee.
Jo aiempaan opinnäytetyöhönsä Sonja teki kyselyn parissakymmenessä maassa siitä, mitkä asiat synnyttävät joulutunnelman.
Yksi kiinnostavista tuloksista oli, että Suomessa kukaan vastaaja ei maininnut jouluostoksia, jotka olivat esimerkiksi amerikkalaisilla keskeinen tekijä joulutunnelmaan pääsemisessä.
Vaikka meilläkin puhutaan joulun kaupallistumisesta, suomalaisen sydämessä joulu syntyy edelleen yhteisöllisyydestä ja rauhasta. Sitä tavoitellaan myös Etelävuorten pihalla, rauhallista ja lämmintä joulun tunnelmaa.
Mutta autokatoksen uumenissa lymyilee eräs uhkatekijä, joka kaivetaan esiin, kun Sonja lähtee viemään 13-vuotiasta Johannesta ratsastustunnille.
Jouluihmiselläkin on inhokki
”Voi eiiiii!”
Yksitoistavuotias Julia Etelävuori on saatu isän kaveriksi takapihalle jatkamaan rakennustöitä. Nyt tutkitaan autokatoksesta haettua, Yhdysvalloista 15 vuotta sitten ostettua helikopterikoristetta, ja vaikuttaisi siltä, että sen puhallin ei enää toimi.
”Voi ei, se oli lasten suosikki”, Julia harmittelee.
”Mutta vaimo on varmaan nyt onnellinen”, Ari sanoo.
Sonja ei nimittäin voi enää sietää koko helikopteria. Hän on kyllä ihan itse sen aikanaan pihalleen tilannut, kun Suomesta oli niin vaikea löytää mitään erikoisempaa valojuttua.
Ari on jo luovuttamassa härvelin suhteen, kun puhallin yhtäkkiä räpsähtääkin päälle. Lelu täytyy ilmalla ja kopterin roottori alkaa pyöriä. Värikäs ja liikkuva laite on varmasti pienten lasten mieleen, mutta kieltämättä se on kovin amerikkalainen. Vieressä puunrunkoon nojaava valokauris on kopterin kanssa ihan eri maailmasta.
Vuodesta toiseen Sonjakin on taipunut hyväksymään helikopterin pihan nurkassa, koska se tuottaa lapsille niin paljon iloa.
”Nytkö tuo hirvitys on täällä”, häneltä silti pääsee pihaan palatessa.
Jouluihminenkin voi mennä joskus vikaan.
Ei anneta sen kuitenkaan pilata tunnelmaa.
Jouluvalot eivät ole kilpailua vaan joulun henkeä
Hämärän laskeutuessa pihalla alkaa nähdä selvemmin, miten paljon on vielä tekemättä: pihan perältä valot puuttuvat vielä kokonaan, samoin etupihan portinpielestä. Itse muovisesta leikkimökistä tuunattu piparkakkutalo nojaa pimeänä autokatokseen, lumiukko lojuu osina vieressä, joutsenet odottavat pääsyä valolampeen. Takapihan puihin kohdistetut laservalot vaikuttavat menettäneen puhtinsa.
Etelävuoret ovat hankkineet valaistusta pihalleen pikkuhiljaa, ja usein sisällä aiemmin käytetyt valot on kierrätetty pihalle. Koska joulupiha ei ole mikään kaupallinen hanke, Etelävuoret pyrkivät välttämään kilpavarustelun tunnetta ja hillitöntä valojen haalimista.
”Aika monihan kysyy meiltä, paljonko meillä on täällä valoja, ja tuleeko kilpailua naapureiden kanssa. Mutta ei me ihan oikeasti tiedetä, paljonko niitä on”, Ari sanoo.
Toinen puheenaihe on ollut sähkönkulutus, erityisesti sen jälkeen, kun hinnat nousivat rajusti. Osallistuakseen yhteisiin sähkönsäästötalkoisiin Etelävuoret ovat vähentäneet aikaa, jonka jouluvalot ovat pihalla päällä, vaikka led-valot vievät sähköä hyvin vähän. Koko pihan valaistus kuluttaa Arin mukaan sähköä vain muutaman hehkulampun verran.
Tekniset yksityiskohdat ovat kuitenkin sivuseikka, kun puhutaan joulutunnelmasta.
Aluksi Etelävuoret pysyttelivät sisätiloissa, kun ihmiset kävivät pihalla ihastelemassa valaistusta. Sitten he alkoivat tulla ulos tapaamaan ihmisiä. Pihaa on käynyt ihmettelemässä myös paljon ulkomaalaisia, Pakistanista ja Filippiineiltä asti.
”Kaikilla on aina niin hyvä mieli ja sellainen joulun henki. Juttelemisesta ihmisten kanssa on tullut tärkeä osa jouluun valmistautumista, Ari sanoo. n
Facebookin Portti jouluun -sivulta voi katsella kuvia Etelävuorten jouluvalaistuksesta valmiina. Sivulla kerrotaan myös, milloin valaistus on päällä ja pihan portti auki.
