Koira on oiva apu luteiden torjunnassa – Ludekoira löytää kodin ötökät ja tunnistaa lutikoiden erittämän feromonin

Seura lähti mukaan ludetarkastukseen, jossa tuholaisten löytämisen apuna käytetään koiria. Vaikka luteet ovat entistä yleisempiä, tuholaista häpeillään ja ludekoiriakin pyydetään saapumaan salassa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Luti on koirista nuorin. Sen pentumaisen innostuksen näkee myös työskentelystä. Joskus täytyy istua hetki, ennen kuin päästään töihin.

Seura lähti mukaan ludetarkastukseen, jossa tuholaisten löytämisen apuna käytetään koiria. Vaikka luteet ovat entistä yleisempiä, tuholaista häpeillään ja ludekoiriakin pyydetään saapumaan salassa.
(Päivitetty: )
Teksti: Katariina Taleva

Viisivuotias Luti jaksaa odottaa malttamattomana eteisessä, ennen kuin pääsee töihin turkulaisessa 1990-luvun kerrostaloasunnossa. Kynnet raapivat lattiaa, kun sekarotuinen Luti kirmaisee etsimään tuttua hajua. Se hyppää sohvan päälle, ja melkein heti sängylle.

Lutista näkee pentumaisen innostuksen, näyttää siltä kuin se leikkisi etsivää. Alle minuutin haistelun jälkeen koira on innoissaan. Sängyssä olevista rakenteista on löytynyt lude.

Tässä se on, koira viestii ottamalla kaulapantarullan suuhunsa. Samalla Luti yrittää työntää kuonoaan sängyn rakenteisiin.

”Koiran ilmaisu voi olla mikä tahansa käytös, esimerkiksi haukkuminen. Se voi olla häiritsevän äänekästä, joten mielestäni rulla on selkeä ja helppo tapa huomata koiran havainto, kertoo koirien ohjaaja ja ProNose-yrityksen omistaja Niina Lehti.

Eikä haukkuminen ole hyvä asia silloin, jos asunnon omistaja ei halua naapurien huomaavan lutikoiden etsintää.

Ludekoira

Sekarotuinen ludekoira Sombro tietää heti mistä luteita tulee etsiä. Sängyn rakenteissa piileskelevät luteet purevat ihmisiä aamuyön tunteina. Tommi Tuomi / Otavamedia

Vanhakin oppii hajukoiraksi – ludekoira haistaa feromonin patjakankaankin läpi

Niinan ludekoiria, Kessua, Sombroa ja Lutia ei ole koulutettu heti pentuina, vaan kaikki ovat olleet muutaman vuoden ikäisiä hajukoiraharjoitusten alkaessa. Perusteiden opettelu kesti noin vuoden.

Jo muutamalla toistolla koira oppii tunnistamaan luteiden erittämän feromonin hajun, mutta kaiken muun kouluttaminen vie enemmän aikaa. Vanhin tekijä Kessu aloitti harjoittelun kolmevuotiaana.

”Aika nopeasti huomaa, soveltuuko koira alalle vai ei. Feromonin erottaminen asunnon muista hajuista vaatii rutiinin saamiseksi paljon toistoja useissa eri kohteissa”, kertoo Niina.

Ennen kuin koirat pääsevät sisälle, Niina käy tarkistamassa etttei kohteessa ole mitään vaarallista tai tarkastuksen kannalta haitallista. Samalla hän myös etsii luteiden merkkejä.

Niina Lehti

Viime vuonna Niina Lehden ludekoirat tekivät yli 500 tarkastusta. Karkeasti arvioiden noin 10 prosentista kohteista löytyi merkkejä luteista. Tommi Tuomi / Otavamedia

Ammattilainen osaa etsiä lutikoiden merkkejä jo ilman koiraakin, ja joskus koiria ei tarvitse edes hakea autosta.

”Koirien käyttämistä keskitetään niihin kohteisiin, joissa etsimiseen on oikeasti tarvetta”, kertoo Niina.

Tyypillisiä ovat esimerkiksi mielenrauhatarkistukset. Jos asunnossa on ollut ludeongelma, asukkaalle on saattanut jäädä traumoja ja hän haluaa varmistaa, että torjunta on toiminut.

”Usein koira tuo lisäturvaa. Koirat ovatkin parhaimmillaan tapauksissa, joissa on vaikea vakuuttaa ihmissilmän tarkkuutta.”

Koira pystyy haistamaan feromonin vaikka patjakankaankin läpi.

Lue myös: Haiseeko kodissasi mädäntynyt vadelma? Varo luteita

Ludekoirat

Niinan työvyössä roikkuu jokaisen koiran oma rullapanta. Tommi Tuomi / Otavamedia

Vapaata nuuskintaa

Koirat liikkuvat tarkastettavassa asunnossa vapaasti, eikä Niina ohjaa niitä kaulapannasta tai komennoillaan. Työtapa on selvä. Koirat ja emäntä tietävät, että koiraa ei voi pakottaa löytöihin.

”Joskus voin näyttää koiralle, että tarkasta tämä kohta. Mutta muuten koira etenee ilman pakottamista. En usko, että se toimisikaan tässä työssä. Koira saattaisi tehdä virheilmoituksen vain siksi, että haluaa miellyttää ohjaajaa, ikään kuin kysymällä: tätäkö sinä haluat?”, Niina kuvailee.

Koirat otetaan asuntoon yksitellen. Yleensä tarkastuksessa Niina käyttää kahta koiraa, mutta tällä kertaa kaikki kolme saavat vuoronsa.

Kessu, Sombro ja Luti ovat tulleet Espanjasta pelastettuina koirina Suomeen.

Jo Espanjassa Niina teetti koirille muutamia soveltuvuuskokeita, jotta pystyi arvioimaan niiden hajuviettiä ja soveltuvuutta ludekoiriksi.

Vanhinta koiraa Kessua itkettää, kun sitä pyydetään odottamaan hetki.

Kun koira on hetken rauhoittunut, se pääsee töihin. Kessu pinkaisee kuin vanha tekijä ensin sohvan luokse haistelemaan ja sekunnissa toteaa, että tässä ei ole mitään.

Seuraavaksi Kessu pinkaisee saman sängyn luo kuin Luti ja tuhisee siinä hetken.
Innostuneena Kessu nappaa kaulapannassaan roikkuvan rullan suuhunsa ja katsoo Niinaa kohti.

Ludekoirat

Niina Lehden ludekoirat yhdistävät hajun rullaan. Rullan nykäisy voi olla todella nopeakin, mutta se on yleensä toistuva. Syy rullailmaisuun on yksinkertainen. Tommi Tuomi / Otavamedia

Kessu on jo vanha tekijä alalla, joten sekin löysi leikiten luteen sängyn rakenteista.

”Kessu arvostaa eniten ruokaa näistä kolmesta”, Niina Lehti sanoo ja palkitsee koiran lihapullalla ja maksamakkaranpalalla.

Hän on tehnyt koirien kanssa jo satoja ludetarkastuksia vuodesta 2014. Kessulle harjoittelu aloitettiin jo vuonna 2013.

Nyt töitä riittää kokopäivätyöksi asti ja harkinnassa on neljännen koiran hankkiminen.

”Olen todennut meille tähän työhön sopivimmiksi pienehköt, lyhytturkkiset ja vahvan metsästysvietin koirat”, toteaa Niina.

Ainoa joka ilahtuu luteen löytämisestä on ludekoira

Niinan ja koirien kesken ei tapella siitä, kuka tarkastaa minkäkin työkohteen. Koira nuuskii rakenteet, jotka ovat niiden korkeudella: sohvat, sängyt, lattialistat. Niina taas etsii luteiden merkkejä katonrajasta ja seinien rei’istä.

”Tässäkin koiran koko on olennaista: Pienet koirat mahtuvat tarkastamaan pienempiä tiloja, joissa luteet yleensä piileskelevät”, Niina kertoo.

Tyypillisimmin luteita löytyy sängyn runkojen ja päätyjen koloista, patjojen saumoista ja muista sängyn lähellä olevista huonekaluista.

Myös jalkalistat ja puulattialautojen välit tarkastetaan. Jos asunnon seinässä on repsottavia tapetteja, luteita voi myös piileskellä niissä.

Ludekoirat

Lude löytyy tällä kertaa sängyn rakenteissa olevasta reiästä. Tommi Tuomi / Otavamedia

Koiran ilmoituksen jälkeen Niinan täytyy vielä itsekin todeta merkit luteista, vasta sitten koira saa palkan.

Kun molemmat ammattilaiset ovat samaa mieltä löydöksestä, Niina palkitsee koiran herkulla. Jos yhteisymmärrystä ei löytyisi, ei tulisi herkkuakaan.

”Näin koirat eivät tee virheilmoituksiakaan. Koira on minulle työväline, jota käytetään lisäapuna tarkastuksissa. Koiran lisäksi myös minun täytyy tietää, mitä teen sekä miten luteet ilmenevät”, Niina kertoo.

Niina tutkii löydettyjä luteita kotonaan mikroskoopilla, jotta oppisi niistä mahdollisimman paljon.

Tämän ammattitiimin ohella tuskin kukaan muu on innoissaan lutikkahavainnosta.

Löydöksen jälkeen asukkaalla alkaa isompi tai pienempi hävitysprosessi.

Ludekoirat

”Kessu arvostaa eniten ruokaa näistä kolmesta.” Koirat palkitaan lihapullilla tai maksamakkaralla. Tommi Tuomi / Otavamedia

Ludetarkastuksia myös päiväkoteihin

Kessu, Sombro ja Luti tarkastavat kiireisimpinä viikkoina useampia kohteita.

Jonkinlainen piikki koirien työrutiiniin tulee usein lomien jälkeen, kun ihmiset ovat palanneet matkoiltaan.

”Viime vuonna teimme yli 500 tarkastusta, kun taas edeltävänä vuonna tarkastuksia oli yli 300. Kaikista ei tietenkään lutikoita löytynyt. Ehkä 10–20 prosentissa oli merkkejä luteista”, Niina kertoo.

Kun tieto luteiden yleisestä määrästä on levinnyt, koiratarkastuksia pyydetään yhä enemmän päiväkoteihin ja muihin erikoisempiin paikkoihin.

”Koiramme ovat nuuskineet ambulansseja, paloasemia, laivoja, virastoja, kouluja, hoitolaitoksia sekä päiväkoteja. ”

Ludekoirat

Näin ludekoira nuuskii: Luteet voivat myös piileskellä seinän tai tapetin koloissa. Työnjako on koirien ja Niinan välillä selvä. Tommi Tuomi / Otavamedia

Seinälude viihtyy lähellä ihmistä – ovatko mustat pisteet luteen ulostetta?

Vaikka koiran hajuaisti on vertaansa vailla, tai ainakin parempi kuin ihmisen, ei koirakaan ole sataprosenttinen.

Oikein koulutettu koira ei myöskään ilmaise kuolleita luteita, luteen kuoria tai ulostejälkiä.

”Seinälude viihtyy hämärässä, se haluaa olla lähellä ruokaa, eli ihmistä. Merkkejä ovat puremat ja sängyn rungon mustat pisteet, jotka ovat seinäluteen ulostetta. Patjoista tai lakanoista voi joskus löytyä myös verijälkiä”, Niina Lehti listaa.

Jos asunto on täynnä hyönteisiä, hajua on liikaa koirallekin.

”Luteen erittämän feromonin haju voi levitä ympäri asuntoa niin, että koiran voi olla vaikea poimia sitä yksittäistä hajunlähdettä. Silloin tosin ongelman havaitsee jo ihmissilmällä ja usein koiraa ei näissä kohteissa käytetä.”

Ludekoirat

Niina jättää jokaiselle asiakkaalle ilmoituksen käynnistään. Samalla hän haluaa lisätä tietoisuutta lutikoista. Tommi Tuomi / Otavamedia

Ludekoirat

Luteet ovat noin 5-6 millimetrin pitkiä ennen veriateriaa. Syömisen jälkeen ne voivat kasvaa jopa 7 millimetriä pitkiksi. Tommi Tuomi / Otavamedia

Asukkaat eivät aina halua olla paikalla etsinnän aikana. Tällöin Niina jättää käynnistään lapun, joka kertoo tilanteesta ja mahdollisista jatkotoimenpiteistä.

Seuran näkemässä etsinnässä asukas pääsi onneksi vähällä, koska vain sängystä löytyi yksittäisiä hyönteisiä.

”Sängyn voi suojata huolellisesti ja viedä kaatopaikalle tai kuljettaa ammattilaisen pakastekäsittelyyn, jossa ludeongelma eliminoidaan”, kertoo Niina Lehti.

Luteita voi olla yhtä lailla uudessa tai vanhassa asunnossa, rikkaalla matkustelijalla tai reppureissaajalla.

Ne eivät enää pelkästään kulje matkailijoiden mukana, vaan meille on jo syntynyt oma kantasuomalainen vahva ludekanta.

Yksi ratkaiseva tekijä luteiden hävityksessä on nopeus. Kun hyönteisiä löytyy, vitkastelu kannattaa unohtaa.

”Jos luteiden kanssa eletään pitkään, ongelman hoitaminen vaikeutuu,” Niina Lehti muistuttaa.

 

Lue myös: Katso kuvat! Luteiden puremat ovat yllättävän yleisiä – Näin tunnistat verenhimoisen lutikan puremajäljen

Luteet yleistyvät – Huoneistoluteista havaintoja päivittäin

Tuholaistorjuntayritys Rentokilin tarkastaja Pasi Partanen arvelee, että huoneistoluteiden määrä on dramaattisesti noussut koko maassa.

”Kymmenen vuotta sitten pystyin nimeämään, että tuolla asui Ville-lude ja tuolla asui Kalle-lude. Nyt uusia havaintoja tulee joka päivä”, Pasi sanoo.
Kotien tuholaislistalla lude on hänen mukaansa jo kolmantena.

”Turkiskuoriaiset ja jyrsijät hallitsevat vielä kärkisijoja, mutta lude on nopeasti vallannut niiltä tilaa.”

Suomalaisten sänkykavereiksi luteet ovat tulleet lisääntyneen matkailun seurauksena. Ne voivat olla syömättä kuukausiakin, joten salamatkustajia ei välttämättä heti huomaa. Kaikki eivät myöskään saa iho-oireita puremista.

”Nykypäivänä kahdenkin päivän sisällä voi matkustaa ja yöpyä niin monessa paikassa, että ei voi sanoa, mistä luteet ovat tulleet mukaan.”

Kerrostaloasukkaat eivät aina voi tietää, tulivatko luteet matkatavaroiden mukana vai levisivätkö ne naapurista.

”Jos naapuri kuljettaa vaikka muuton yhteydessä hississä sohvaa, sieltä voi varista aivan hyvin luteita, jotka sitten jatkavat matkaa toiseen asuinkerrokseen”, kertoo Partanen.

Joskus Niinaa ja koiria on pyydetty saapumaan huomaamattomasti tarkistettavaan asuntoon. Asiakas saattaa pyytää pukemaan koirien liivit vasta asunnossa ja peittämään Niinan takin logon. Syynä salailuun on häpeä. Kaikki eivät halua kertoa naapureilleen omista lutikkaepäilyistään.

”Kerran vanhempi asiakas oli minua vastassa pihalla ja toi minulle autoon hänen oman takkinsa päälle pantavaksi, jotta firman logot eivät näkyisi naapureille”, kertoo Niina.

Häpeily luteista voi kuitenkin vain pahentaa ongelmaa. Kun tarkastajaa ei kutsuta ajoissa paikalle, ongelma voi pahimmassa tapauksessa levitä vaikka koko kerrostalorapun asuntoihin.
Myös Pasi Partanen tietää häpeilyn.

”Varsinkin vanhemmat ihmiset luulevat, että luteita tulee vaan epäsiisteihin asuntoihin. Luteiden ilmestyessä ongelmaa halutaan vähätellä.”

X