Seppo Grönlund jättäytyi työelämästä ja ryhtyi tarkkailemaan lintuja: ”Lintujen elämän ja vuodenkierron seuraaminen tekee minut iloiseksi ja onnelliseksi”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Seppo Grönlund
Lintujen elämän ja vuodenkierron seuraaminen ovat Seppo Grönlundin tärkeä elämänsisältö. © Juha Metso / Otavamedia
Haminalainen Seppo Grönlund, 79, jättäytyi 26 vuotta sitten työelämästä tarkkailemaan lintuja. Virolahdella sijaitsevasta havainnointiasemasta on tullut hänen toinen kotinsa.

Harmaalokki kalkattaa.

Se on kevään ääni.

Virolahden Kellovuorella tuiskuaa taivaan täydeltä lunta. Sankka metsä huokuu hiljaisuutta. Kuuset seisovat hievahtamatta rinteessä. Oksille pakkaantuu yhä paksumpi kerros valkoista kuorrutusta.

Hiljaisuuden rikkoo toinen kalkatus. Lokki huutaa kevättä merenlahdelta metsän takaa.
Lumesta kertyy Kellovuoren Lintuaseman asemanhoitaja Seppo Grönlundin, 79, olkapäille valkoiset poljetit. Silmälasin sangat kostuvat. Hiutaleet sulavat kiiltäviksi helmiksi niskassa heiluvaan poninhäntään.

Grönlund lähti kotoaan Haminasta edellisenä iltana ja saapui Kellovuorelle aamunkoitteessa. 30 kilometrin taival venyi auton ratissa yön yli, kun matkalla piti kuunnella pöllöjä. Retken anti jäi vähäiseksi. Pimeässä naukui vain yksi lehtopöllö.

Huhtikuun alun lumimyrsky ei Grönlundia hätkähdytä. Hänen mielestään kevät ei ole myöhässä. Suomen kevääseen kuuluu myös takatalvi.

”Keväällä uusi lumi on vanhan surma.”

Lintuaseman asemanhoitajana Grönlund on seurannut keväiden etenemistä aitiopaikalta.

Hän on ollut 26 vuotta päätoiminen lintumies.

Seppo Grönlund

Yksikään lintu ei ohita Seppo Grönlundia hänen huomaamattaan. Juha Metso / Otavamedia

Havaintojen seurantaa

Havainnointiaseman ovi jätetään raolleen. Ulkona on muutama aste pakkasta, mutta aseman sisälämpötila on trooppisissa lukemissa.

Oranssina hehkuvan lämmittimen säätö ei osunut varhaisen aamun tunteina Grönlundilta aivan kohdalleen.

Sisätiloihin tuli helle.

Ikkunan edessä seisovalla pöydällä on kannettava tietokone ja mustakantinen kirja, johon Grönlund on merkinnyt ylös ruokintapaikalta aamuhavaintona yhden mustarastaan, yhden keltasirkun, kaksi sini- ja kuusi talitiaista. Illemmalla Grönlund siirtää havaintotiedot tietokoneella Lintujärjestö BirdLifen ylläpitämään seurantajärjestelmään.

Seppo Grönlund

Havaintopäiväkirjaan on merkitty ylös kaikki havaintoasemalla aamupäivällä havaitut linnut. Juha Metso / Otavamedia

Virolahdella kevätmuutto on vasta aluillaan, mutta viikkoa aikaisemmin Grönlund havaitsi Ahvenanmaalle suuntautuneella linturetkellään ainakin töyhtöhyyppiä, kiuruja, kottaraisia, mustavariksia ja sepelkyyhkyjä.

Kaikkiaan Grönlund on havainnut Kymenlaakson alueella Suomessa tavatuista noin 460 lintulajista reilut 300.

”En varsinaisesti kerää havaintoja ja kilpaile niiden määrällä”, hän toteaa.

”Lintujen elämän ja vuodenkierron seuraaminen tekee minut iloiseksi ja onnelliseksi. Linnut tuovat elämääni mielekästä sisältöä.”

Vähään tyytyväinen

Seppo Grönlund syntyi Turussa 29. päivä marraskuuta 1939.
Seuraavana päivänä syttyi talvisota.

Grönlund ehti työskennellä laivakokkina, mainosalalla ja graafisena suunnittelijana, kunnes hän 53-vuotiaana jättäytyi työelämän ulkopuolelle tarkkailemaan lintuja.

”Päätöstä helpotti se, että silloinen työnantaja lopetti toimintansa, mutta en edes hakenut uutta työpaikkaa”, Grönlund kertoo.

Työttömyyden ja myöhemmin eläköitymisen myötä hänen tulotasonsa on laskenut, mutta hän on vähään tyytyväinen. Grönlundilla ja hänen vaimollaan on rivitaloasunto Haminassa ja Grönlundilla on käytetty auto, jolla hän pääsee huristamaan linturetkille ja -asemalle. Lisäansioita hän on saanut tekemällä luontoselvityksiä soilla ja vanhoissa metsissä sekä toimimalla apulaistutkijana Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa.

Seppo Grönlund

Lintuaseman vakiokalustoa: Seppo Grönlund ja lunni. Juha Metso / Otavamedia

Grönlund viettää Kellovuorella noin 200 vuorokautta vuodessa.

Vastineeksi työttömäksi jättäytymisestään Grönlund sanoo saaneensa vapauden.

”Voin nukkua päivän ja lähteä illan tulleen kuuntelemaan yölaulajien kuten viita- ja luhtakerttusen, kaulushaikaran ja luhtakanan konsertteja.”

Kun astutaan aseman ovesta ulos ja portaita alas, pyry lyö taas kasvoihin. Hiutaleet ovat pienentyneet ja vettyneet. Tuuli on yltymään päin. Pihan hiljaisuudessa kuulee melkein lumen putoavan lumen päälle, mutta Grönlundin pää kääntyy äkkiä ja silmät siristyvät silmälasien takana.

Yksikään lintu ei ohita Grönlundia hänen huomaamattaan.

Punatulkku on bongattu lennosta.

Lintutornin huipulla

Kellovuoren, alun perin vuonna 1977 rakennetussa lintutornissa on kaksi kerrosta. Alemman ja vanhemman tason päälle on rakennettu toinen tasanne, jonka laitoja mäntyjen latvat jo hipovat.

”Kolmatta lavaa ei voi rakentaa, jos ei torniin saada maasta lähtien uusia pystypuita”, Grönlund tuumii.

Jyrkkien portaiden kymmenien askelmien jälkeen hänen hengityksensä tasaantuu nopeasti. Kaukoputki on äkkiä jaloillaan ja Grönlund tähyilee kohti pyryn takaa pilkistävää Tuuholmin saaren rajavartiotornia.

Seppo Grönlund

Grönlund kiipeää vielä ketterästi lintutorniin, mutta enää hän ei kipua puihin rengastamaan pöllönpoikasia. Juha Metso / Otavamedia

Tuuholmin takana Suomi loppuu ja alkaa Venäjä.

Lokkien lisäksi kaukoputken linssiin osuu ainoastaan varis.

Pienemmät siivekkäät piileksivät kuusimetsän siimeksessä pyryltä suojassa.

Kun muutto on keväällä ja syksyllä kiivaimmillaan Grönlund kiipeää jo auringonnousussa torniin ja laskeutuu sieltä vasta iltapäivällä.

”Kevätmuutto ei ole arktista muuttoa lukuun ottamatta yhtä intensiivinen kuin syksy, jolloin petolinnut ja valtaisat hanhiparvet lentävät tästä yli”, Grönlund kertoo.

Hän kertoo myös takavuosien hiirihaukkojen ja piekanojen massamuutoista, kuudesta samaan aikaan jäälle laskeutuneesta merikotkasta ja varjosta, mikä lipui hänen ylitseen hänen tähystäessä merelle.

 

Grönlund myöntää melkein säpsähtäneensä huomatessaan, mistä varjo lankesi.

Seppo Grönlund

Pakkaspäivänä lintuaseman lounas valmistetaan avotulella. Juha Metso / Otavamedia

Tornin kaiteella, vajaan metrin päässä Grönlundista istui kanahaukka.

Tutuin lintu Grönlundille on ollut nykyisen Kouvolan alueella asustellut kuukkeli. Se söi

Grönlundin kädestä, istui hänen olkapäällään ja päänsä päällä. Kuukkeli jopa tunsi Grönlundin kuplavolkkarin pakoputken patpatuksen ja tuli metsätien kääntöpaikalle autoa vastaan.

Grönlund ehti seurata kuukkelia yli 12 vuotta.

”Lintu joko kuoli vanhuuttaan tai sitten se vaihtoi asuinpaikkaa, kun sen kotimetsä hakattiin pois.”

Lintuharrastuksen alku

Kun Seppo Grönlund aloitti lintuharrastuksensa 70 vuotta sitten, hän oli silloisen kotikaupunkinsa Turun seudulla ainoa lajissaan. Grönlundin ikätoverit ryöstivät linnunpesiä keräten munia, mutta Grönlundille riitti lintujen katseleminen ja niiden tunnistaminen.

”Tulin hyvin onnelliseksi, kun löysin pesivän lintuparin.”

Grönlund ei ole koskaan kyllästynyt lintuihin, vaan hän haluaa yhä nähdä niitä lisää.

Linnut tuottavat Grönlundille elämyksiä ja kokenutkin harrastaja ammentaa koko ajan linnuista ja samalla luonnosta uutta oppia.

Seppo Grönlund

Varhain aamulla lintuja havainnoimaan herännyt Grönlund ottaa lintuaseman laverilla päivätorkut. Juha Metso / Otavamedia

Grönlund on vuodesta 2006 lähtien harrastanut myös perhosia. Lisäksi hän tarkkailee linturetkillään kasveja ja hyönteisiä.

Grönlund on myös rengastanut lintuja. Eräänäkin syksynä hänen toimestaan sai renkaan koipeensa peräti 980 pajulintua.

Asemanhoitajan suosikkeja ovat petolinnut. Pöllöistä hän ihailee eniten huuhkajaa ja päiväpetolinnuista sääkseä eli kalasääskeä.

”Päätin lopettaa petolintujen rengastamisen, kun olen rengastanut tuhat sääkseä tai 20 vuotta. Aika tuli täyteen. Sääksiä tuli rengastettua 750.”

Enää Grönlund ei edes haaveile kiipeävänsä puuhun tai kallionkielekkeille rengastamaan petolintujen poikasia.

”Fyysiset rajat tulevat jo vastaan. Putoaminen olisi vain ajan kysymys.”

Seppo Grönlundin pöllönkuunteluretket numeroina

  • Kuunteluretket alkoivat 1970
  • Retkiä yhteensä 394
  • Retkillä kuultu yhteensä 2374 eri pöllöä
  • Retkien kokonaispituus 24986 kilometriä
  • Retkien kuuntelupisteitä 10021
  • Retkiin käytetty kokonaisaika 2227 tuntia
  • Kuunteluun käytetty aika 835 tuntia
Seppo Grönlund

Seppo Grönlundin lisäksi lintuaseman vakituiseen henkilökuntaan kuuluu puun katveessa viihtyvä kotitekoinen nukke. Juha Metso / Otavamedia

Ei kahta samanlaista päivää

Kun laskeudutaan tornista, on lumitöiden aika. Pyry on iltaa kohden heikentynyt ja laantunut lopulta kokonaan. Ilma on kääntynyt suojaksi. Nuoskalumi narskuu ja natisee askelten alla.

Grönlund tarttuu lapioon ja alkaa heitellä lunta lintujen ruokintapaikan reunapenkoille.

Lintujen ruokalista koostuu jyvistä, rasvapalloista ja makkarasta.

Puuhun ripustettuun, verkolla peitettyyn telineeseen on laitettu syötiksi sulatettuun kookosrasvaan sekoitettuja auringonkukan siemeniä ja maapähkinöitä.

”Se on tikkoja varten tehty tikkataulu”, Grönlund sanoo.

Ruokintapaikan linnuista on tullut hänelle tuttuja. Grönlund kykenee erottamaan poikkeavan värisistä keltasirkuistakin yksilöitä. Suurin osa linnuista ei säiky häntä, vaikka hän tulee kesken lintujen ruokailun aseman sisältä terassille. Ainoastaan närhi ja harakka pyrähtävät pakosalle.

Seppo Grönlund

Lintuja seuratessa ei ole kahta samanlaista päivää. ”Kun on aikaa katsoa, huomaa pienetkin muutokset ympäristössä.” Juha Metso / Otavamedia

Grönlund päivystää havainnointiasemalla useimmiten yksin, mutta hänelle ei tule aika pitkäksi.

Lintuja seuratessa ei ole kahta samanlaista päivää.

”Linnut käyttäytyvät eri tavalla ja ilmat vaihtelevat. Kun on aikaa katsoa, huomaa pienetkin muutokset, mitä ympäristössä tapahtuu.”

Asemanhoitaja nauttii yksinäisyydestä, mutta myös hyvästä seurasta. Toisinaan asemalla ja sen majoitustiloissa saattaa viihtyä isompikin porukka.

”Silloin saunotaan ja otetaan ehkä hieman kuppiakin.”

Miten aseman käy?

Keväinen pyrypäivä alkaa kääntyä pilviseksi illaksi. Harmaalokit nousevat metsän takaa ja lentävät kalkattaen havaintoaseman yli yöpymään itäisen Suomenlahden saariin.

Seppo Grönlund valmistautuu jatkamaan remonttitöitä. Havainnointiaseman varastosta on valmisteilla kuuden hengen majoitustila.

Asemanhoitaja toimii talonmiehenä, mutta myös havainnointiasemaa ylläpitävän Kellovuoren Lintuseura ry:n sihteerinä ja taloudenhoitajana.

Seppo Grönlund

Lintuaseman hoitaja on myös talonmies. Juha Metso / Otavamedia

Remontin lomassa Grönlundin pitää tehdä nyt myös yhdistyksen vuosikertomus.
Häntä ei huolestuta oma jaksamisensa, mutta se Grönlundia hieman mietityttää, miten

Kellovuoren havainnointiaseman käy, kun hän ei ole sitä enää hoitamassa.

”Jos lyön hanskat tiskiin, niin tapahtuuko täällä enää mitään?”

Grönlund alkaa astella kohti työmaataan, mutta pysähtyy hetkeksi ja kallistaa päätään.

Ilmassa kävi pyrähdys.

Se oli taas punatulkku.

Juttu on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 4/19

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X