Tarmo on arjen sankari, joka vapaaehtoisena puhaltaa hengen Hutun kyläkoulun arkeen: ”Tamppe on avulias – hänellä ei ole koskaan kiire”
Syrjäseudulla kyläkoulun arkea kannattelee Tarmo Tyni, joka tuli koululle alkujaan tuettuun työhön. Vuosien varrella hänestä on tullut tärkeä hengenluoja.
Avustaja Tarmo Tyni auttaa koululla kaikessa, missä apua vain tarvitaan. Oppilaat ja opettajat sanovat, että hän on koulun henki ja sielu.
Joskus asiat menevät kuten on tarkoitettu. Sen tietää taivalkoskelainen Tarmo Tyni. Hänelle tarjottiin vuosia sitten tehtävää, joka teki hänestä odotetun ja toivotun auttajan vähän sattumalta.
On tammikuinen tiistaiaamu Taivalkoskella. Kello on puoli kahdeksan. Pakkanen kiristyy 25 asteeseen, ja puut nukkuvat tykkylumen peittäminä. Kaikkialla on katuvalojen kajosta huolimatta niin pimeää, että tuntuu lähes yöltä.
Tarmo Tyni, 59, on olosuhteista huolimatta virkeä. Hän on herännyt ensimmäisen kerran kahdelta, kuten yleensäkin, keittänyt kahvit, lukenut paikallislehti Koillissanomat ja seisoo nyt talonsa ohi kulkevan Siikatien varressa odottamassa kyytiä – koulukyytiä. Oppilaskuljetus vie hänet töihin 30 kilometrin päähän Hutun kyläkoululle.
Tällä kyydillä Tarmo kulkee saman matkan jokainen arkipäivä, ja jos autoon ei mahdu, hänet noutaa kotitien varresta joku kyläkoulun opettajista.
Tarmo tuo kouluun hyvää tunnelmaa
Hutun koulu on harvinainen, oikeastaan yhtä harvinainen kuin Tarmo. Siinä, missä kyläkoulut lopettavat toimintansa lasten pienen määrän vuoksi, Hutun koululla lapsia riittää joka vuosi ja joka luokalle. Tällä hetkellä koulussa on 54 lasta.
Tarmo puolestaan on mies, jota ilman koulun tunnelma saattaisi olla toisenlainen kuin tällä hetkellä. Ehkä hieman kireämpi, ehkä kiireisempi, ehkä jollakin tavalla tyhjempi.
Ainakin jonkun muun pitäisi hoitaa koululla sijaitsevia kirjaston etälainauspalveluita oppilaille, se nimittäin on yksi Tarmon tehtävistä.
Tarmo ei ole opettaja eikä talonmies. Hänellä ei ole titteleitä käyntikorteissa eikä todistuksia tutkinnoista. Tarmo on eläkkeellä ja auttaa koululla vapaaehtoisena. Sellaiset kortit elämä on antanut, ja niillä korteilla Tarmo on tottunut pelaamaan. Hän on itse toivonut tehtävää koululta, ja häntä, avuliasta ja hyväntuulista miestä, ovat avukseen toivoneet myös taivalkoskelaiset opettajat.
Arki koululla on Tarmolle kaikki kaikessa. Hän myöntää, että auttamisen aikaansaama ilo tekee myös hänestä iloisen ja onnellisen.
”On vaikea kuvitella elämää, millaista se olisi, ilman tätä työtä. Oli onni, että sain aikanaan tämän mahdollisuuden”, hän sanoo hiljaa.
Onni, todella. Kävi nimittäin niin, että reilut 12 vuotta sitten Tarmo haki tuettua työtehtävää, johon kuului auttamista kunnan palveluissa, muun muassa koululla, mutta tehtävä annettiin toiselle henkilölle. Tämä ei lopulta tarttunutkaan hommaan, ja se siunaantui Tarmolle. Siitä asti Tarmo on käynyt ”töissä” joka päivä, ennen Hutun koulua Inkeen koululla.
Auttaminen on Tarmolle sydämenasia. Kun hän kertoo kaikesta, mitä tekee tai kuvailee, mitä lapset ovat päivän aikana puuhanneet ja sanoneet, piirtäneet tai leikkineet, hänen kasvoilleen leviää hymy ja silmät kirkastuvat.
”Tarmo sukeltaa mielellään lasten maailmaan, tavoittaa heidän huumorinsa ja huolensa ja jaksaa kuunnella kärsivällisesti”, Hutun koulun rehtori Jorma Tyni sanoo.
Yhteisö koululla on kuin perhe
Tarmolla ei ole lapsia eikä puolisoa, mutta hän muistelee mielellään sisarustensa lapsia ja kesiä mökillä, kun lapset olivat pieniä. Silloin Tarmo viritteli juoksukisoja, kellotti aikaa hiekkatiellä ja jaksoi leikkiä päivästä toiseen.
”Yhdestä pojasta olisi voinut tulla suomenmestari. Niin kovaa hän juoksi”, Tarmo muistaa.
Tarmo asuu yksin. Elämän ja sydämen täyttänyt parisuhde kariutui joitakin vuosia sitten, eikä uutta morsianta ole kuulunut. Kotona seuraa pitää 14-vuotias kissa Nesita, jonka Tarmo on nimennyt omasta ja naisystävän nimistä löytyvien kirjaimien mukaan.
Yhteisö koululla on Tarmolle kuin perhe, jossa on ympärillä paljon tärkeitä ihmisiä. Sellaisiakin asioita työ auttajana voi antaa.
”Tässä ei kyllä pitkästyä ehdi. Kun pääsen kotiin, joskus saattaa väsyttää niin, että oikaisen hetkeksi sohvalle”, hän naurahtaa.
Täysin kouluntäytteisiä Tarmon päivät eivät kuitenkaan ole. Iltaisin ja viikonloppuisin hän opettelee vuorosanoja harrastajateatterin näytelmiin. Maaliskuussa Tarmo on mukana näytelmässä Välilanssin Tuhkimo. Rooleja on ollut myös kesäteatterissa.
”Soittivat ja kysyivät, ja minä sanoin kyllä.”
Kun töiltään ja harrastuksiltaan ehtii, Tarmo on aktiivinen myös Facebookin kissaryhmässä. Siellä kuvat Nesitasta keräävät yleensä kehuja.
Mies jolla on jämptit arvot
”Jos saisin päättää, antaisin Tarmolle vuoden kuntalaisen palkinnon.”
”Tarmo tekee pyyteetöntä työtä, hän haluaa auttaa.”
”Tällaisia ihmisiä maailma tarvitsee.”
”Todellinen arjen sankari.”
Tällaisia vastauksia saimme, kun pyysimme taivalkoskelaisilta kuvauksia Tarmosta. Vastaajat tuntevat miehen ja hänen tapansa toimia. Tarmoa itseään kehut hämmentävät. Hän hymyilee ja hieman punastuukin sanat kuulleessaan.
”Ei ole helppo ottaa vastaan kehuja, kun en minä tätä hommaa kehujen takia tee. Haluan auttaa ja huomaan, että voin oikeasti auttaa. Ja lapset, aikuiset – kaikkien heidän arkeaan on hienoa seurata”, Tarmo sanoo.
Koulun henkilökunnan mukaan Tarmo on mies, jolla on arvoja. Niitä ja myös läsnäolon voimaa Hutun koulun henkilökunta uskoo hänen välittävän koko työyhteisöön.
Yksi arvoista on täsmällisyys. Tarmo on aina ajoissa. Se on kunnia-asia ja myöhästyminen osoitus epäluotettavuudesta. Toinen Tarmon arvo on avuliaisuus. Ei ole niin pientä tai niin suurta tehtävää, että hän ei ottaisi vastaan ja hoitaisi huolella.
Lisäksi Tarmo sanoo useammin kyllä kuin ei. Oikeastaan hän sanoo ei vain silloin, kun näkee vääryyttä: joku esimerkiksi nostaa lumipallon ja aikoo heittää sillä toista. Muita tärkeitä arvoja ovat oikeudenmukaisuus ja kaikkien ihmisten arvostaminen.
Tarmo kysyy ja muistaa kuulumiset
Kun Tarmo saapuu koululle, pihalla juoksenteleva lapsijoukko ympäröi hänet halauksin ja kiljahduksin. Suuri osa lapsista on ilmoittanut jäävänsä pois koulusta, jos Tarmo ei enää tulisi.
”Ymmärrän hyvin”, esikoululaisia opettava Varpu Turpeinen naurahtaa.
”Jos Tarmoa ei näy heti aamulla, kaikkein pienimmätkin kyselevät, missä Tarmo on ja milloin hän tulee. Hän on poikkeuksellinen hyvän mielen luoja.”
Kouluun saapuessaan Tarmo tervehtii jokaisen erikseen. Hän nyökkää, hymyilee ja kysäisee, miten yhdellä lapsista sujui mummilareissu ja onko toisella pikkuveli jo terveenä. Hän muistaa jokaisen etunimen, sukunimen, iän ja kuulumiset.
Sisään mennessään Tarmo huomaa heti, että pulkat ovat huonossa järjestyksessä ja yksi on rikki. Hän siirtää rikkinäisen pulkan sivuun ja järjestelee muut siistiin pinoon ulko-oven eteen.
Eteisessä hän laittaa lasten kengät riviin, siirtää käytävällä olevan kirjan oikealle paikalleen ja pyyhkäisee paperilla lattialle sulaneita lumia, etteivät sukat kastu.
Kissamukiin eivät muut koske
Tänään Tarmo auttaa opettaja Satu Kukkosen 3–4-luokkaa eri oppiaineiden aikana. Hän auttaa tunnistamaan Baltian maita, keksii muistisääntöjä, etsii kuvista viittauksia eri maihin, auttaa lausumaan englantia ja kirjoittamaan salapoliisitarinaa. Huomenna Tarmo lähtee oppilaiden turvaksi hammaslääkäriin. Eilen hän oli mukana uimahallissa.
Kun oppilaat istuvat pulpeteissaan, Tarmo päivystää omalla tuolillaan. Luokan perällä, rumpujen vieressä, on hänen jakkaransa. Sama jakkara on kulkenut Tarmon mukana jo 12 vuotta ja siinä hän istuu silloin, kun auttamista ei ole, mutta nousee nopeasti jo pelkästään jonkun oppilaan pyöriessä levottomasti.
”On varmasti niin, että Tarmon läsnäolo vaikuttaa oppilaisiin rauhoittavasti. Hänen olemuksensa on niin levollinen”, Satu Kukkonen sanoo ja nimeää Tarmon työparikseen.
Tarmon asemaa ja arvostusta koulussa kuvaa se, että hänellä on opettajanhuoneessa oma kahvimuki ja paikka opettajien iltapäiväkahveille. Tarmo ei koskaan jätä kahveja väliin, sillä myös hetket opettajien kesken, heidän kuuntelemisensa ja heidän kanssaan jutteleminen, on Tarmolle kunnia-asia. Hän on yksi muista.
Tarmon omassa mukissa on, tietysti, maatiaiskissan kuva. Siitä mukista ei juo koskaan kukaan muu.
Reput koko koululle
Seura lahjoittaa kaikille Hutun koulua tai esikoulua käyville lapsille iloisen väriset reput. Tarmo saa jakaa ne lapsille parhaaksi katsomanaan ajankohtana, ja riittää reppu myös Tarmolle itselleenkin.
Hyvää koulutietä kaikille pienille ja vähän isommillekin koululaisille!
