Afganistanista paennut Hassan Noori löysi tiensä rakkaansa luo – Iina-vaimo odotti miestään yli kaksi vuotta kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen
Hassan Noori pakeni Afganistanista juuri ennen kuin äärijärjestö Taliban valtasi hänen kotikaupunkinsa. Iina Ihonen odotti yli kaksi vuotta saadakseen miehensä takaisin Suomeen.
Hassan ja Iina ovat taas saman katon alla. Kahden vuoden epävarmuuden jälkeen on aika katsoa eteenpäin.
Kesällä 2021 Hassan Noori oli kotikaupungissaan Mazar-i-Sharifissa ja pelkäsi. Yhdysvaltojen joukot olivat vetäytymässä Afganistanista. Hassan kertoo, että äärijärjestö Taliban hivuttautui takaisin Mazar-i-Sharifiin, josta heidät oli ajettu pois 20 vuotta aiemmin Yhdysvaltojen hyökättyä maahan.
”Kaikilla oli pitkät parrat. Metsästä tulleen näköisiä ihmisiä”, hän kuvailee.
Miehet olivat aseistettuja. Kaupunkiin laskeutui pelon ilmapiiri, ja kaupat alkoivat sulkea ovensa. Hassanin mukaan kaikki alkoivat miettiä keinoja päästä pois maasta.
”Tilanne oli vaikea. Pelkäsin, että kuolen ennen kuin ehdin pois.”
Samaa pelkäsi Iina Ihonen, Hassanin suomalainen vaimo. Pari oli mennyt naimisiin 2019, mutta nyt he olivat tuhansien kilometrien päässä toisistaan.
Hassan oli yrittänyt kahden vuoden ajan päästä takaisin Suomeen vaimonsa luo. Hän oli majaillut kavereidensa nurkissa ja elellyt suomalaisten ystäviensä rahallisella tuella ja omilla säästöillään.
Näytti siltä, että portti kahden maailman välillä oli sulkeutumassa.
Hassan vietti viikkoja säilössä ennen palautustaan Afganistaniin. © Iisan ja Hassanin kotialbumi.
Iina ja Hassan vihittiin Uzbekistanissa. © Iisan ja Hassanin kotialbumi
Veljekset jäivät orvoiksi
Hassan oli alle kouluikäinen jäädessään orvoksi. Hän kertoo talibanien pommituksesta, joka tuhosi hänen perheensä kodin Afganistanin pohjoisessa Mazar-i-Sharifin kaupungissa. Molemmat vanhemmat kuolivat.
Perheen vanhin poika huolehti vuosien ajan Hassanista ja hänen kaksoisveljestään. 15-vuotiaana Hassan pakeni Turkkiin, jossa häntä neuvottiin lähtemään Suomeen. Siellä oleskeluvan saisi kuulemma helposti, muutamassa kuukaudessa.
”Ei se ollutkaan niin helppoa”, nyt 23-vuotias Hassan hymähtää.
Muutaman kuukauden sijaan meni yli kuusi vuotta. Hassan sai ensin kielteisen turvapaikkapäätöksen, ja hänet palautettiin kotimaahansa runsaat kaksi vuotta sitten.
Hassan sanoo maksaneensa ensimmäisestä matkastaan Suomeen salakuljettajalle 4 000–5 000 euroa. Rahat hän maksoi tekemällä töitä ja lainaamalla veljeltään.
Perillä Kemissä Hassan astui bussista keskelle pimeyttä. Poliisiasema oli suljettu.
Kävi tuuri. Paikallinen mies otti joukon tulijoita yöksi omaan kotiinsa. Seuraavana aamuna Hassan meni poliisiasemalle ja ilmoitti hakevansa turvapaikkaa Suomesta. Hänet sijoitettiin Kuopioon.
Hassan haki turvapaikkaa, sillä hän pelkäsi joutuvansa kotimaassaan sukulaistensa vainoamaksi. Taustalla oli suvun sisäinen vaikea etninen kiista.
Hassan jatkaa kesken jääneitä ammattiopintoja ja tekee nyt kahta työtä perhekodissa sekä ravintolassa. © Matias Honkamaa
Suhteen alku
Vuonna 2016 Iina Ihonen oli Pohjois-Savon Opiston asuntolan yhteiskeittiössä tiskaamassa astioita. Hän opiskeli viittomakielen ohjaajaksi.
Afgaaninuorukainen tuli juttelemaan. Hän oli opistolla tapaamassa kavereitaan. Puhetta piisasi, mutta suomen kieli ei vielä oikein sujunut.
”Hassan oli hirvittävän kiinnostunut kaikesta, kyseli tosi paljon ja useampaan kertaan samoja kysymyksiä”, Iina muistelee ensikohtaamista.
Ensitreffit olivat vasta vuotta myöhemmin, syksyllä 2017.
”Ihastuminen tapahtui pikkuhiljaa. Hän vaikutti kiinnostavalta ihmiseltä, ja halusin tutustua lisää. Varmaankin kiltteys ja ystävällisyys tekivät vaikutuksen”, Iina kertoo.
Alussa Iinaa jännitti muiden suhtautuminen parisuhteeseen turvapaikanhakijan kanssa.
”Piti vain ajatella, että mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, jos joku ei tykkää. Tärkeintä, että me ollaan onnellisia.”
Myös Iinan vanhemmilla oli alussa vaikeuksia hyväksyä suhdetta.
”He hyväksyivät ajallaan, kunhan pääsivät paremmin juttelemaan ja tutustumaan Hassaniin.”
Seuraavana vuonna pari meni kihloihin ja muutti yhteen. Hassan opiskeli ja kävi osa-aikatöissä ravintolassa.
Mutta turvapaikkaprosessi tahmoi. Hassan sai kielteisen päätöksen ja valitti hallinto-oikeuteen. Hän oli kuitenkin luottavainen: ei häntä palauteta, koska hän ei ole tehnyt rikoksia.
”Minua vietiin kuin rikollista”
Juhannusviikolla 2019 Hassan oli viettämässä vapaapäivää, kun hänelle soitettiin poliisilaitokselta. Hänen valituksensa oli hylätty.
Hassan vietiin poliisiautossa Metsälän säilöönottoyksikköön Helsinkiin vielä samana päivänä. Hänet palautettaisiin Afganistaniin.
”Siellä oli kuin vankilassa. Pieni huone, eikä missään saanut käydä. Kävelin vain käytävillä.”
Pakistanilaismiehellä oli Hassanille neuvo: jos sinut viedään reittilennolla, kieltäydy istumasta. Silloin kone ei voi lähteä liikkeelle, ja sinut poistetaan koneesta.
Neuvosta ei ollut apua. Elokuussa 2019 Hassan vietiin maasta poliisisaatossa charter-lennolla. Hassan istui koneessa poliisi kummallakin puolellaan.
”Siellä oli kolme afgaania ja varmaan 12 poliisia. Minua vietiin kuin isoa rikollista.”
Iina muistelee saaneensa tiedon käännytyksestä edellisenä päivänä.
”Tuo aika meni ihan sumussa. Jokainen voi miettiä, miltä tuntuu, kun rakkain ihminen viedään pois.”
Hassania odotti Kuopiossa iso joukko maanmiehiä ja suomalaisia ystäviä. Hän on kiitollinen auttajilleen. © Matias Honkamaa
Paria ei suostuttu vihkimään
Kotimaa tuntui Hassanista muualla vietettyjen vuosien jälkeen vieraalta. Hän palasi Mazar-i-Sharifiin ja majoittui kaveriensa luona.
Kuopiossa ryhmä vapaaehtoisia oli ottanut yksin tulleita turvapaikanhakijanuoria suojateikseen. He lähettivät Hassanille pieniä summia rahaa elämiseen.
Palauttamisensa jälkeen Hassan ryöstettiin kerran aseellisesti, kun hän oli tulossa pankista käteistä taskussaan. Hän puhuu tapauksesta kuin sellainen olisi Afganistanissa arkipäivää. Hän sanoo kertoneensa siitä poliisille, tuloksetta.
”Siellä poliisi auttaa vain, jos he ovat paikalla, kun se tapahtuu.”
Rahaa kului nettiliittymään ja puheaikaan. Hassan ja Iina suunnittelivat pitkissä puheluissaan menevänsä naimisiin ja hakevansa Hassanille oleskelulupaa perhesiteen perusteella.
Byrokratia synnytti parin välille tiheän viidakon. Ensin pettymys Intian New Delhissä: toisin kuin pari oli ennakkoon selvittänyt, Suomen suurlähetystössä ei suoritettukaan tuolloin vihkimisiä. Toinen paikallinen taho ei puolestaan suostunut vihkimään paria, koska heillä oli eri kansallisuus ja uskonto.
On mahdollista, että parisuhdetta epäiltiin lumeliitoksi, mutta Iinalle ja Hassanille tämä jäi epäselväksi.
”Siinä vaiheessa mikään ei enää ihmetyttänyt. Tuntui, että kaikki asiat tehdään muutenkin niin vaikeiksi”, Iina kertoo.
Vihkiminen onnistui lopulta islamilaisessa rukoushuoneessa tapaninpäivänä 2019 Uzbekistanissa, jonne Iina matkusti joululomallaan aatonaattona. Iinalla oli paikallisesta vuokraamosta saatu häämekko.
”Se ei meinannut mahtua oviaukosta sisään. Helmoissa oli helmiä, joita rapisi lattialle”, Iina muistelee nauraen.
Iina Ihonen: ”Piti vain ajatella, että mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, jos joku ei tykkää. Tärkeintä, että me ollaan onnellisia.” © Matias Honkamaa
Pandemia jarrutti paluuta
Pari sai avioliittonsa virallistettua, mutta sitten koronapandemia sotki suunnitelmat. Oleskelulupa vaati Hassanin tunnistautumista Intian suurlähetystössä, mutta siellä pantiin luukku kiinni keväällä 2020.
”Se oli tosi rankkaa ja kuormittavaa aikaa. Oli ikävä eikä tiedetty, milloin nähdään seuraavan kerran. Milloin jatkuu normaali elämä”, Iina muistelee.
Hän matkusti häiden jälkeen takaisin Kuopioon, mutta Hassanin piti jäädä hakemaan oleskelulupaa.
Oleskeluluvan hakeminen Intiassa onnistui vasta yli vuoden yrittämisen jälkeen, toukokuussa 2021. Sitten tautitilanne heikkeni taas ja hakuprosessi keskeytyi.
Elokuussa 2021 Hassan sai hankittua viisumin ja pakeni Teheraniin Iraniin viime tipassa. Lentoa seuraavana päivänä uutisoitiin, että talibanit ovat vallanneet Mazar-i-Sharifin.
Hassanin kaksoisveli on edelleen kaupungissa. Hassan kertoo lähettävänsä hänelle rahaa.
”Pelkään hänen puolestaan. Leipä maksaa siellä kolme kertaa enemmän kuin ennen. Taliban pakottaa miehiä kasvattamaan parran”, Hassan kertoo.
Syyskuun lopulla Hassan oli saanut siirrettyä oleskelulupa-asiansa käsiteltäväksi Intiasta Iraniin, mutta hänen viisuminsa oli vanhenemassa. Ajatus Afganistaniin paluusta hirvitti.
Eräänä iltana hän soitti vaimolleen ja pyysi tätä vilkaisemaan, olisiko sähköpostissa jotain oleskelulupapäätöksestä. Ei ollut, ei vieläkään.
Sitten Iina kirjautui Maahanmuuttoviraston Enter Finland -verkkopalveluun.
Langan päästä alkoi kuulua itkua. Hassan luuli ensin vaimonsa itkevän pettymyksestä.
Verkkopalvelussa luki: oleskelulupahakemus perhesiteen perusteella hyväksytty.
Hassan Noori lensi Suomeen keskiviikkona 27. lokakuuta 2021 tavallisella reittilennolla.
Kun kone nousi ilmaan, istuin hänen kummallakin puolellaan oli tyhjä. Hassan veti peiton ylleen ja nukahti.