Aggressiivinen eturauhassyöpä pysäytti Thomaksen – pääsikö hän poikansa ylioppilasjuhliin?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Thomas Ehrnrooth ja Larissa löytävät elämänilonsa Ehrnroothin tilalla Espoossa. ”Kun menee päin honkia, menen metsään kävelemään.” © Pekka Nieminen/Otavamedia
Thomas Ehrnrooth sairastui eturauhassyöpään muutama vuosi sitten, mutta ei ole antanut periksi sairaudelle. Lue ensin Thomaksen tarina ja sitten hänen nykyiset kuulumisensa.

Espoolainen Thomas Ehrnrooth, 57, painaa poskensa Larissa-tamman turpaa vasten ja rapsuttelee eläimen päätä. Hevonen työntää itseään likemmäs.

”Larissa tykkää varsinkin rapsuttamisesta. Se näyttää itse, mistä milloinkin haluaa itseään kyhnytettävän”, Ehrnrooth myhäilee.

Larissa myös ymmärtää oman arvonsa.

Kansainväliselläkin tasolla menestynyt Thomas Ehrnrooth on tehnyt Larissan kanssa kuluvana kesänä huikean paluun suomalaisen esteratsastuksen huipulle. Hän ei silti halua nostaa hevostaan jalustalle.

”On tärkeää, ettei eläintä inhimillistetä liikaa. Larissa saa olla hevonen.”

Piehtaroiminen on tarvittava vastapaino rasittaville kilpailumatkoille.

”Larissa jaksaa huomattavasti paremmin, kun sen elämänilo säilyy.”

Sama pätee ratsastajaankin.

Thomas Ehrnrooth keskeytti juhannuksen jälkeen syöpähoidot kyetäkseen nauttimaan kesästä ja kilpailemisesta.

Minkälainen mies tekee niin?

Perimän rasittama

Thomas Ehrnroothin lapsuudenperheessä kaikki laskettelivat. Ratsastuksen hän aloitti 8-vuotiaana vanhemman siskon innoittamana.

Ehrnrooth osoittautui lahjakkaaksi kummassakin lajissa. Viisitoistavuotiaana hän päätti keskittyä vain ratsastukseen, vaikka oli edennyt laskettelussa junioreiden maajoukkuetasolle.

”Vihasin kylmyyttä laskettelun valmennusleireillä. Se oli kitumista.”

Esteratsastuksessa hän saavutti menestystä myös kansainvälisellä tasolla. Hän pitää silti yhtenä tähtihetkenä kilpailua, jossa hän ensimmäisen kerran pääsi ponillaan maaliin asti. Hän oli kaksitoistavuotias.

Toisenkinlaisia tähtihetkiä oli. Kuten silloin, kun 8 000 ihmistä osoitti seisaallaan suosiota, kun hän ratsasti toiseksi Helsinki International Horse Show’n Grand Prix -luokassa vuonna 1992.

Helmikuussa 2008 Thomas Ehrnrooth oli lähdössä kuuden viikon kilpailukiertueelle Italian Toscanaan, kun hän teki jotain yllättävää.

Hän päätti otattaa eturauhassyöpää mittaavan PSA-näytteen. Hän ei vieläkään tiedä, miksi.

Thomas Ehrnroothin isä ja setä olivat kuolleet eturauhassyöpään, hänen tätinsä puolestaan rintasyöpään.

Hän ei silti ollut pitänyt asiaa itselleen ajankohtaisena.

”Eturauhassyöpäpotilaiden keski-ikä on 72 vuotta.”

Hänellä ei ollut mitään oireitakaan.

”Ratsastuksessa sattuu haavereita, ja minulla oli vuosien varrella murtumia siellä sun täällä. Muuten tunsin olevani maailman tervein ihminen.”

Verikoe otettiin lääkäriasemalla, jonne Thomas Ehrnrooth kutsuttiin seuraavana päivänä takaisin.

Tulosten perusteella oli syytä jatkotutkimuksiin. Koepaloja otettiin.

Seuraavalle käynnille kehotettiin ottamaan mukaan omainen. Thomas Ehrnrooth meni yksin.

Hän kuuli sairastavansa hyvin aggressiivista eturauhassyöpää.

”Asteikolla nollasta kymmeneen tautini oli ärhäkkyydeltään yhdeksän.”

Hän oivalsi, mitä kuvataan sanonnalla ”taivas putoaa niskaan”.

”Kun astuin sairaalasta kadulle, oli hyvin hiljaista. Katselin kadun varrella olevia korkeita taloja ja ajattelin, että perkele. Tunsin olkapäilläni sellaisen painon, että epäilin meneväni asfaltin läpi.”

Ensimmäistä kertaa elämässään hän ajatteli, että hänellä menee huonosti.

”Mutta en silti ymmärtänyt, mitä diagnoosi käytännössä tarkoitti.”

Epäonninen

Thomas Ehrnroothin saama ennuste ei ollut rohkaiseva.

”Mahdollisuuteni selviytyä olivat fifty–fifty.”

Mies päätti selviytyä.

”Shit happens, nyt tämä hoidetaan alta pois. Parin kuukauden sädehoitojakson jälkeen elämä jatkuu taas.”

Sitten hän hymähtää perään:

”Mutta niinhän siinä ei käynyt.”

Kuluneiden vuosien aikana Thomas Ehrnroothin sairastama syöpä on saatu usein hallintaan, mutta aina se on riistäytynyt uudelleen valloilleen.

Viime marraskuussa syövän todettiin levinneen hänen luustoonsa. Ensimmäinen etäispesäke löytyi selkärangasta. Helmikuussa havaittiin pesäke kaularangassa.

Ne onnistuttiin pysäyttämään sädehoidolla.

”Lähdin juhlistamaan tietoa kavereiden kanssa. Istuimme iltaa, söimme maukasta ruokaa ja joimme hyvää viiniä.”

Ilo jatkui seuraavaan aamuun, jolloin lääkäri ilmoitti varmuuden vuoksi otetussa lohkokuvauksessa paljastuneen lisää pesäkkeitä.

”Tällä hetkellä etäispesäkkeitä on ainakin selkä- ja kaularangassa, lonkassa sekä kylkiluissa. En edes tiedä, missä kaikkialla.”

Thomas Ehrnroothin taistelu syöpää vastaan on kestänyt jo yli viisi vuotta.

”Ja koko ajan on tullut kylmiä suihkuja päin naamaa.”

Niiden kestämisessä häntä auttaa urheilutausta.

”Olen kokenut urheilussa suuriakin pettymyksiä pienestä pitäen. Se on kasvattanut hyväksymään, ettei elämässä kaikki mene kuten saduissa kerrotaan. Elämä ei aina ole oikeudenmukaista.”

Katkeruuden tunteilta hänkään ei ole välttynyt.

”Ennen syöpää en tiennyt, mitä masennus on. Nyt tiedän.”

Taistelija

”Helskutti, olen elänyt terveellistä elämää, liikkunut ja urheillut. En ole tupakoinut, olen syönyt suklaata ja juonut viiniä sopivasti. Kaiken piti estää syövän tulo. Miksi se kuitenkin tuli minulle?”

Thomas Ehrnrooth on yrittänyt olla kiitollinen 50 terveestä elinvuodestaan.

”Mutta on vaikeaa olla tyytyväinen, kun tulee turpiin koko ajan.”

Thomas Ehrnrooth on ollut hoidettavana sekä kunnallisessa että yksityisessä sairaalassa. Hänestä kummassakin keskitytään yksinomaan sairauteen eikä oteta huomioon potilaan psyykkistä jaksamista.

”Vai pitäisikö suomalaisen miehen kestää mitä tahansa? Ei, mieskin masentuu.”

Thomas Ehrnrooth on elänyt vuosien varrella useita synkkiä jaksoja. Useimmiten ne alkavat yllättäen.

”Aamupäivällä voin olla pirteä ja positiivinen. Iltapäivällä maailma kaatuu niskaan. Masennus tulee kuin ämpäri päähän.”

Toivottomuus ei kestä kauan, mutta vie voimat.

”Kun suohon on pudonnut, sieltä on raskasta nousta. Sellaisiakin hetkiä on, jolloin mietin, olisiko helpompi antaa periksi.”

Toistaiseksi hän on löytänyt taistelutahtonsa.

”Isä selvisi sodasta. Tämä on nyt minun sotani.”

Yksi Thomas Ehrnroothin selviytymiskeinoista on avoimuus. Hän on kertonut avoimesti sairautensa vaiheista myös 14- ja 17-vuotiaille pojilleen, jotka asuvat äitinsä kanssa.

”En seiso torilla huutamassa syövästä, mutta kysyttäessä kerron. En ole simpukka, vaan näytän tunteeni. Mies saa itkeä, ja sitä olen tehnyt.”

Voimia hän saa liikkuessaan luonnossa. Kun hän ei jaksa ratsastaa, metsälenkille säntää mukaan kolme walesinterrieriä.

Korvaamattomana tukena ovat myös sisarukset perheineen ja ystävät.

Periksiantamaton

Viime vuonna Thomas Ehrnrooth ei kyennyt kilpailemaan, mutta tänä vuonna hän ratsastaa jälleen huipulla. Lääkärit eivät ole yksimielisiä ratsastuksen vaikutuksesta.

”Yksi lääkäri sanoi, etten saa pudota hevosen selästä. Toisen mielestä riski ei ole suuri, sillä ratsastaja ei yleensä loukkaa silloin selkäänsä. Uskoin tietysti jälkimmäistä.”

Kesäkuun puolessa välissä Thomas Ehrnrooth putosi.

”Tiesin heti, ettei käynyt hyvin. Selkärankaani tuli kaksi murtumaa.”

Se ei estänyt häntä osallistumasta esteratsastuksen Pohjoismaiden mestaruuskilpailuun.

”Lääkkeiden sivuvaikutuksena jalkoihini kerääntyi maitohappoa, ja ne hyytyivät täysin. Kolmella viimeisellä esteellä mietin, onko tässä mitään järkeä. Tunsin olevani aika vanha.”

Juhannuksen jälkeen Thomas Ehrnrooth päätti pitää syöpähoidoissaan taukoa, vaikka hoitava lääkäri suositteli uuden hoitomuodon aloittamista välittömästi.

”Puolen vuoden solumyrkkyhoito oli sen verran vienyt voimia, että halusin palautua.”

Heinäkuussa Thomas Ehrnroothin voimat olivat palautuneet. Hän oli Hangon GP-osakilpailussa toinen ja Lappeenrannassa ykkönen.

”Se tuntui todella hyvältä. Tällä hetkellä en tunne oloani sairaaksi. Etäispesäkkeistä on kipuja vähän siellä ja täällä, mutta ne pysyvät kurissa pienellä särkylääkityksellä.”

GP-sarjan finaali ratsastetaan Helsingissä 14.–15. syyskuuta. Thomas Ehrnrooth aikoo olla kisassa mukana.

Mutta sitä pidemmälle hän ei kalenteriaan täytä.

Elämästä nautiskelija

”En ole kysynyt, mitkä ovat mahdollisuuteni tai mitä kertovat tilastot. Luultavasti niiden mukaan minun pitäisi jo olla kuollut.”

Elämäänsä hän ei enää oleellisesti muuttaisi, vaikka elinpäivien lukumäärä olisikin tiedossa. Tarpeelliseksi kokemansa muutokset hän on jo tehnyt, esimerkiksi lopettanut valmentamisen.

”Siinä pitää sitoutua pitkäaikaisesti, mitä en voi tehdä. En tiedä, mitä tapahtuu puolen vuoden kuluttua.”

Sitoutumattomuus on keino suojella itseään pettymyksiltä.

”Elän lyhyitä jaksoja. Suunnittelen elämääni korkeintaan kuukauden eteenpäin. Siten en pety, jos terveydentilassani tulee takapakkia ja joudun perumaan suunnitelmani.”

Elämästä voi nauttia hetkessä eläen.

”Rakastan perhettäni ja ystäviäni. Luonto on minulle tärkeä, ja äidiltäni olen perinyt intohimon ruoanlaittoon.”

Myös taide- ja antiikkiharrastus antavat Ehrnroothille paljon.

”Voisin elää monta elämää. Yksi ei riitä kaikkeen, mitä haluan tehdä.”

 

Artikkeli on julkaistu alun perin Seurassa 37/2013.

Thomas Ehrnroothin kuulumiset nyt: Menossa on kuuden erän matsi

Thomas Ehrnrooth on edelleen periksiantamaton.

Kun huhtikuussa todettiin syövän jälleen levinneen, hän päätti selviytyä yhä voittajana.

”Solunsalpaaja- eli sytostaattihoito on kuin nyrkkeilymatsi. Minun otteluissani tarvitaan yleensä kuusi erää eli sytostaattikuuria, joten matsi kestää loppukesään asti.”

Seuraavan kerran Thomas Ehrnrooth menee sairaalaan tiistaina.

”Hoidot ajoitettiin niin, että olen parhaimmissa voimissani järjestämään ja juhlimaan poikani ylioppilasjuhlia.”

Ainoa hyvä uutinen

Thomas Ehrnrooth on käynyt kahden vuoden aikana läpi jo kaksi solunsalpaajahoitojaksoa. Niistä oli vain tilapäistä apua.

Huhtikuussa syövän todettiin levinneen luustossa edelleen. Etäispesäkkeitä on tullut lisää ja ne ovat laajentuneet.

”Ainoa hyvä uutinen oli se, että syöpä on pysynyt luustossa.”

Mikä auttaa selviytymään huonoista uutisista kerran toisensa jälkeen?

”Kai se on selviytymiskeino, että unohdan, kuinka syvälle pohjamutiin hoidot saavat minut vajoamaan.”

Solunsalpaajahoidot toteutetaan kolmen viikon välein. Sytostaattien annostelun jälkeen viikon ajan olo on todella huono.

”Mutta palaudun melko nopeasti. Peruskuntoni on edelleen aika hyvä, mikä auttaa.”

Kilpaura ratsastuskentillä ohi

Kilpailemaan hän ei enää pysty.

Vielä kesällä 2014 Thomas Ehrnrooth kilpaili esteratsastuksen grand prix -tasolla. Tänä keväänä hän ei lunastanut enää kilpailulisenssiä.

”Kun viime syksynä katsoin peruutuspeiliin, totesin, että kilpaileminen yhtä aikaa hoitojen kanssa oli älytöntä. Tulokset eivät olleet enää samalla tasolla kuin kaksi vuotta sitten.”

Päätös lopettamisesta ei ollut vaikea.

”Tällä hetkellä minulla ei ole hinkua kilparadoille. En pysty saavuttamaan aiempaa tulostasoani ja silloin kilpaileminen ei anna mitään. Haluan kilpailla täydellä teholla ja saada kärkituloksia, en harrastaa.”

Hevostilan talli on nyt tyhjä. Thomas Ehrnroot ratsastaa omaksi ilokseen satunnaisesti. Hänellä on yhä yksi oma hevonen, mutta Larissan hän myi tuttuun talliin syksyllä.

Sen sijaan hänellä on edelleen kolme koiraansa, joiden kanssa tekee metsälenkkejä päivittäin.

Voimaa tukiverkosta

Suurin tuki ovat perhe ja ystävät.

”Minun tarvitsee vain nostaa puhelimen luuri ja he tulevat avukseni. Jo tieto sellaisen verkoston olemassaolosta antaa paljon voimia.”

Alkuvuosina Thomas Ehrnroothia hoitaneet lääkärit vaihtuivat tiuhaan. Viimeksi kuluneet vuodet asialla on ollut aina sama henkilö. Hoitosuhde on kehittynyt toimivaksi.

”Puhumme suoraan ja selkeästi asioista. Kumpikin ilmaisee mielipiteensä ja sitten tehdään päätöksiä.”

Thomas Ehrnrooth iloitsee myös alkaneesta kesästä.

”Olen kesäihminen. Hoidotkin on helpompi kestää auringon paistaessa. En epäile lainkaan, ettenkö tästäkin jaksosta selviydy voittajana. Olen elämässä vahvasti kiinni.”

Lue myös

Jaa kaverilleTilaa Seura

Lisää aiheesta

Lue lisää samalta kirjoittajalta

Yhteistyössä

X