Muusikko Erja Lyytinen vatsalihasten erkaumasta: ”Päätin, että nyt hitto vie hoidan itseni kuntoon, tein liikkeitä jopa yhdeltä yöllä”

Sellaisena Erja Lyytistä ei ollut ikinä nähty: kullankimaltava puku, hiukset ylhäällä ja sormissa pitkät irtokynnet, joilla ei kitaraa soiteta.

Viimeistään Tähdet, tähdet -ohjelman elokuvamusiikkijaksossa suurelle yleisölle tuli selväksi, että Lyytinen ei ole vain blueskitaristi vaan myös melkoinen laulaja. Bond-elokuvan tunnuskappale Diamonds are forever soi Lyytisen suussa muhkeasti, ja eleitä oli lainattu itseltään Shirley Basseylta, kappaleen alkuperäiseltä esittäjältä.

Artisti nautti silmin nähden siitä, että sai paitsi heittäytyä roolileikkeihin myös laulaa kerrankin koko kroppansa voimalla. Yleensä vähintään osa itsestä ja omasta energiasta on annettava kitaralle. Nyt Lyytinen ihmetteli itsekin äänialansa laajuutta; sekä matalat että korkeat äänet soivat voimakkaina.

Syyn siihen hän kyllä tiesi. Kultapukuun puettu keho tuntui pitkästä aikaa ihan omalta, ja laulamisella oli vahva keskivartalon tuki.

Kaksospoikien syntymän jälkeen Lyytinen oli kärsinyt tietämättään vatsalihasten erkaumasta, jonka korjaaminen vaati apua.

Kaksosten syntymän jälkeen vatsa tuntui oudolta

Ensinnäkin vatsa oli aivan liian pehmeä. Erja Lyytinen oli tottunut pitämään vartaloaan luonnostaan jäntevänä ja voimakkaana, ja hänen vatsalihaksensa olivat aina olleet kunnossa.

Puolitoista vuotta aiemmin Lyytinen oli synnyttänyt kaksospojat 37-vuotiaana. Vain 158-senttisen, hoikan naisen vyötärönympärys oli huidellut raskauden loppuvaiheessa pitkästi yli metrissä.

Lyytinen ymmärsi toki, että raskaus ja synnytys muuttaisivat kehoa – varsinkin kun kyseessä oli kaksosraskaus. Synnytyksen jälkeen hän otti pitkään rauhallisesti ja antoi kropan palautua.

Palautuminen ei vain tuntunut tulevan millään valmiiksi.

Paitsi että vatsa tuntui liian pehmeältä, se pömpötti. Lisäksi vatsalihakset eivät toimineet kunnolla, minkä huomasi kaikessa tekemisessä ja koko olemuksessa.

Lyytinen lähti hakemaan vaivaansa ratkaisua ensin julkisesta terveydenhuollosta ja fysioterapiasta. Hän ei kuitenkaan kokenut saavansa riittävästi apua ja kokonaisvaltaista hoitoa. Netissä tietoa etsiessään hän törmäsi Ira Rissasen nimeen. Rissanen on erikoistunut äitien fysioterapiaan ja vatsalihasten erkauman kuntoutukseen.

Vasta Rissasen vastaanotolla Lyytiselle selvisi, että hänelläkin on vatsalihasten erkauma. Eikä lihasten välinen rako ollut ihan pienenpieni vaan viisisenttinen, kun se normaalisti on sentin luokkaa.

Kuntoutus aloitettiin heti. Lyytinen sai Rissaselta täsmälliset ohjeet päivittäisiin liikuntaharjoitteisiin, joihin hän myös sitoutui täysillä.

Jo kuukauden kuluttua rako oli pienentynyt lähes kahdella sentillä.

”Päätin, että nyt hitto vie hoidan itseni kuntoon. Pyrin tekemään joka ilta niitä harjoitteita. Vaikka miten olisi väsyttänyt, tein liikkeitä vaikka yhdeltä yöllä.”

Tavoitteellinen treenaaminen oli Lyytiselle uutta, sillä ennen äitiyttä hän oli pitänyt itsensä kunnossa lähinnä hyötyliikunnalla ja satunnaisella lenkkeilyllä.

Pohja hyvään kuntoon oli kuitenkin luotu jo lapsena.

Lapsuuden peruskunto on tarjonnut kivijalan elämään

Kuopiossa kasvanut Erja Lyytinen syntyi kahden veljeksen väliin.

”Olin aikamoinen poikatyttö. Temmelsin yleensä metsissä veljien kanssa. Liikkuminen oli tärkeää koko perheelle, ja sieltä se peruskunto tuli.”

Lyytinen harrasti pikajuoksua ja oli viesteissä yleensä starttaaja. Jossain vaiheessa harrastuksiin kuului myös karate. Sen kurinalaisuudesta Lyytinen tykkäisi vieläkin, mutta kitaristina hän joutuu varjelemaan käsiään.

Niissä käsissä on muuten voimaa. Lyytiseltä on usein kyselty, missä hän on oikein treenannut käsivarsiaan.

”Olen aina ollut urheilullinen ja vahva. Työn puolesta joudun nostelemaan esimerkiksi vahvistimia, jotka painavat helposti jopa kolmekymmentä kiloa. Nykyäänhän minulla on myös kaksi elävää punttia”, Lyytinen sanoo.

Sähkökitaran soiton Lyytinen aloitti 15-vuotiaana. Hänelle itselleen siinä ei ollut mitään ihmeellistä, sillä Lyytisen äiti soitti bassoa ja oli pitkään pyörittänyt omaa orkesteria. Myöhemmin, eritoten julkisuuteen tultuaan, Lyytinen sai huomata olevansa pioneeri – muun muassa ensimmäinen sähkökitaransoittoa opiskellut nainen Sibelius Akatemiassa.

”Nuorempana halusin olla tosi hyvä soittaja, se oli tärkeää. Edelleenkin haluan, että tekemiseni on laadukasta. Mutta ehkä olen vanhempana pyrkinyt myös siihen, että uskallan heittäytyä ja nauraa enemmän itselleni kuin nuorena.”

© TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Muusikon haasteellinen elämänrytmi

Muusikon ammatti on monella tavalla kuluttava. Vaativimpana juttuna Lyytinen pitää matkustamista ja epäsäännöllisiä aikatauluja, jotka vaikuttavat unen määrään ja laatuun. Myöhäisen keikan jälkeen on vaikea nukahtaa, kun adrenaliini jyllää, ja seuraavana aamuna voi olla varhainen lento.

Erityisen kuluttava ammatista tulee, jos keikkojen jälkeinen juhliminen alkaa kiinnostaa liikaa.

”Mutta se oli ongelma enemmänkin vanhan liiton muusikoille. Tänä päivänä nuoret ovat aika valveutuneita. Heille on tärkeää, että takahuoneessa on Eviania ja hedelmiä. Minunkin raiderissani lukee aina, että pitää olla terveellistä syötävää. Se on kaiken a ja o.”

Lyytinen toteaa pysyneensä aina hoikkana varsin vaivatta, eikä hän hirveästi vahdi syömisiään edelleenkään. Vatsalihasten kuntoutuksesta alkoi kuitenkin hienovarainen elämäntaparemontti, jonka aikana Lyytinen on käynyt myös ravintoterapeutilla.

”Viimeisen puoli vuotta olen keventänyt ruokavaliota ja esimerkiksi punaisen lihan määrä lautasella on vähentynyt. Sitä ei ehkä uskoisi, mutta olen tunnetusti kauhea syömäri. Tarvitsen useita pieniä aterioita päivässä.”

Kuluttavuuden vastapainoksi muusikon ammatti antaa paljon, ja musiikki on Lyytiselle myös terapiaa. Henkistä hyvinvointia tuottaa sekin, että omat valinnat tuntuvat oikeilta.

Lyytisen ura onkin nyt mukavassa, kiinnostavassa vaiheessa. Suuren yleisön huomio Tähdet, tähdet -ohjelmassa ei ollut ainoa huippuhetki viime vuonna; lisäksi ilmestyi uusi albumi Stolen Hearts, ja Lyytinen valittiin parhaaksi kitaristiksi European Blues Awardsissa.

”Tuntuu, että kaikki on mahdollista. Se on upea fiilis! Ehkä vuosien uurastus alkaa pikkuhiljaa näkyä.”

Äitiyden myötä myös naisten terveyden asialla

Erja Lyytinen erosi miehestään, kitaristi Davide Florenosta toissa vuonna. Pariskunta oli pitänyt yhtä 17 vuotta. Arki pienten lasten kanssa yhdistettynä keikkailuun ja rintamamiestalon haasteisiin kuitenkin uuvutti. Liitto päättyi kaksi vuotta kaksospoikien syntymän jälkeen.

”Seuraavaksi alan ottaa aikaa urheiluun, että pääsisin vielä fitimpään kondikseen”, Erja Lyytinen sanoo. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

”Siinä on kenelle tahansa pureksittavaa, kun tulee kaksi lasta kerralla eikä ole hajuakaan miten homma toimii. Joskus eväät eivät vain riitä sillä hetkellä, kun pitäisi.”

Lyytinen lähti keikoille poikien ollessa parin kuukauden ikäisiä. Pojat ovat kulkeneet mukana ulkomaillakin, kun Lyytinen on kiertänyt muun muassa Ruotsia ja Saksaa.

”Hienoja poikia niistä on tullut. Erosta huolimatta olen superonnellinen siitä, että uskalsin perustaa perheen.”

Lyytisellä on nykyään oma levymerkki ja yritys, jonka kautta hän hallinnoi muusikon uraansa. Se sopii hänen luonteelleen.

Itse asiassa Lyytinen on niin yrittäjähenkinen, että vatsalihasten kuntoutusprojekti johti osakkuuteen Rissasen vuosi sitten perustamassa Femihealthissa. Helsingin Katajanokalla toimiva yritys tarjoaa muun muassa osteopatiaa, fysioterapiaa ja ravintoterapiaa.

”Se on naisten terveystalo, jonne naiset voivat tulla eri elämänvaiheissa hakemaan jeesiä. Tämä on minulle myös sydämen asia, haluan olla edesauttamassa naisten terveyttä. Joskus tarvitaan ulkopuolinen, joka ottaa juuri sun keissin vakavasti.”

Lyytisen oma keho on siitä todiste. Oikealla kuntoutuksella vatsalihasten erkauma kuroutui normaaliksi puolessa vuodessa.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti