”Sijoita tulevaisuuden minää varten” – Näin neuvoo raha-asioissa sijoitusbloggari ja viestintäkonsultti Merja Mähkä

Jaa kaverilleTilaa Seura
Merja Mähkä
Merja Mähkä asuu takana olevassa talossa Helsingin Merihaassa, ilman merinäköalaa. ”Se olisi maksanut 150 000 euroa lisää. Välillä inhoan tuijottaa ikkunasta betoniseinää, mutta elämä on valintoja.” © Tommi Tuomi / Otavamedia
Sijoitusasiantuntija Merja Mähkän mielestä kenelläkään ei ole varaa olla sijoittamatta. Pienilläkin sijoituksilla voi ajan mittaan hankkia itselleen vapautta.

Miksi ihmisen pitäisi kiinnostua sijoittamisesta? Eikö elämä ole liian lyhyt tuhlattavaksi rahan ajattelemiseen?

”Juuri siksi pitäisi, koska elämä on lyhyt. Sijoittaminen tuo vapautta”, sijoitusbloggari ja viestintäkonsultti Merja Mähkä, 41, väittää.

Sijoittamista ei tarvitse ajatella paljon, jos asia ei sytytä.

”Kun homman on saanut käyntiin, tunti vuodessa riittää. Sijoittamisen aloitukseen menee hiukan enemmän aikaa.”

Mähkä on huomannut ihmisten kanssa puhuessaan, että suurin ponnistus on juuri päätös aloittamisesta. Se helpottuu, jos selvittää itselleen muutaman asian.

Kannattaa laskea, paljonko on varaa sijoittaa kuukausittain. Summan ei tarvitse olla suuri, jo muutama kymppi auttaa alkuun.

”Sitten pitää tehdä itselle selväksi, että on sitoutunut sijoituksiinsa pitkäksi aikaa ja päättää, että ei panikoi, vaikka kurssit laskisivat.”

Vastapainoa vaikeuksille

Mähkä ei ole itse aina toiminut kuten nykyisin opettaa.

Oppinsa hän on tislannut Unna Lehtipuun kanssa kirjoittamaansa kirjaan Sijoittajaksi 7 päivässä. Siinä on kaikki, mitä maallikon tarvitsee tietää sijoittamisesta päästäkseen alkuun.

Mähkästä itsestään kuoriutui aktiivinen sijoittaja vasta keskellä elämänsä pahinta draamaa.

Hän oli tuolloin 35-vuotias ja tulossa äidiksi. Hän odotti kaksosia, mutta raskaus oli alusta asti vaikea. Se päättyi ennenaikaiseen synnytykseen ja toisen lapsen menehtymiseen.

Myös eloon jääneen lapsen alkutaival oli kivikkoinen.

Mähkä tarvitsi jo raskausaikana vaikeuksien vastapainoksi jotain muuta ajateltavaa.

Jotain, millä ei ollut mitään tekemistä vauvojen, tunteiden tai raskaan arkitodellisuuden kanssa.

Raha oli sopivan neutraali aihe, ja niin Mähkä uppoutui sijoittamisen maailmaan. Hän luki sijoitusoppaita, tutki osakekursseja, vertaili rahastoja – ja alkoi sijoittaa.

Sijoittamisen parissa askartelu oli yhtäältä pakoa vaikeasta tilanteesta. Mutta samalla se oli pitkospuut parempaan tulevaisuuteen.

”Ajattelin, että mitä tästä tuleekaan, ainakin kerään pesämunaa lapsille.”

Sitten tapahtui jotain, mitä Mähkä ei ollut osannut odottaa.

Hän innostui sijoittamisesta tosissaan. Miksi näin kävi, vaatii pidemmän vastauksen.

Isoukin perintö

Merja Mähkä peri satakuntalaisesta lapsuudenkodistaan kaksi asiaa: kulutuskriittisen asenteen ja sijoitussalkun.

”Vanhempani käyttivät rahaa harkiten. Heidän vakiovastauksensa toiveisiini Tampereen Sokoksen leluosastolla oli: ei osteta. Jos halusin hienonnäköisen tikkarin, piti ensin ajatella, haluanko todella maksaa siitä, minkä näköinen se on.”

Lapsuudenkoti oli keskituloinen, isä oli valtion leivissä poliisina ja äiti paikallislehden toimittaja. Erityisesti äiti oli harkitseva kuluttaja, joka lähti siitä, että harvoin on syytä ostaa mitään. Rikki mennyt korjattiin ja marjat haettiin metsästä.

Isänsä suvulta Mähkä peri kiinnostuksen osakkeisiin.

”Isoukki lahjoitti osakkeita jälkipolvilleen. Isäni innostui sijoittamisesta hiukan, mutta ei se kovin aktiivista toimintaa ollut.”

Pikku-Merja sai isältään lahjaksi joitain osakkeita. Niitä ei missään tapauksessa myyty kuluttamista varten. Uusia osakkeita hankittiin satunnaisesti.

Vaikka osakeomistuksista ei juuri puhuttu, ne kiehtoivat pikku-Merjaa.
”Muistan seuranneeni sanomalehdestä omistamieni yritysten pörssikursseja.”
Sitten muut asiat veivät mukanaan ja Mähkä unohti osakekurssit vuosikausiksi.

Täydellinen vapaus

Lapsuudenkodin eväillä Mähkästä kasvoi tarkan markan lapsi, jota raha kiinnosti.
Raha myös motivoi. Hän ei millään oppinut pyöräilemään, mutta kun isä lupasi 50 markkaa, tyttö oppi heti.

Aikuisena harkitseva rahankäyttö auttoi Mähkää asuntolainan lyhennyksessä.

Kolmekymppisenä se auttoi pistämään palkasta syrjään niin paljon, että kertyneen pääoman turvin hän pystyi reppumatkailemaan maailmalla puolitoista vuotta.

Niukasti eläminen ja säästäminen olivat siis tuttu elämäntapa, kun Mähkä äitiyslomalla alkoi perehtyä sijoittamiseen.

Suurin osa hänen tuolloisen osakesalkkunsa sisällöstä oli isältä lahjaksi saatua. Pieni osa oli hänen itsensä vuosien varrella tekemiä puolihuolimattomia hankintoja.

Kun hän äitiyslomalla alkoi toden teolla kiinnostua salkkunsa sisällöstä, sen arvo oli silloin noin 60 000 euroa.

”Aloin ensimmäiseksi haaveilla miljoonasijoituksesta, jotta voisin elää pelkästään sijoitusten tuotoilla.”

Se kuulosti hänen korvissaan täydelliseltä vapaudelta.

Hän käytti hanakasti erilaisia netistä löytyviä laskureita. Niillä voi laskea minkälaisen tuoton saa pääomalleen, kun kasassa on jokin tietty summa.

Merja Mähkä

Merja Mähkä opettaa rahan käyttöä 6-vuotiaalleen.
”Käteisen katoaminen hankaloittaa tehtävää. Enää ei voi vedota siihen, että ei ole rahaa mukana, kun puhelimessa on maksusovellus.” Tommi Tuomi / Otavamedia

Halusin jotain muuta

Jo reppumatka oli ollut yritys keksiä, mitä muuta voisi tehdä työkseen kuin sitä, sitä mitä teki. Mähkä oli tuolloin iltapäivälehden uutispäällikkö.

Reppureissun jälkeen hän oli palannut samoihin hommiin.

Mutta nyt, äitiyslomalla, hauras uusi elämä vastuullaan, paluu entiseen oli alkanut tuntua yhä ahdistavammalta.

Kaikkein tärkein sijoitusinnon sytyttäjä oli juuri tämä tunne.

”Olin kyllästynyt työhöni ja työpaikan ilmapiiriin. Halusin jotain muuta. En vain tiennyt mitä se olisi. Mutta sen tiesin, että sen toteutuminen ei saa jäädä rahasta kiinni. Oivalsin, että sijoittaminen oli tuonut taloudellista liikkumavaraa, ja auttoi tekemään sellaisia päätöksiä kuin haluan.”

Ei yhden kortin varaan

Kun suomalainen haluaa rikastua, hän lottoaa. Se on tutkitusti meille mieluisin tapa tavoitella vaurautta, siitäkin huolimatta, että täysosuman todennäköisyys on yksi 18,6 miljoonasta.

Puolet suomalaisista pitää sijoittamista vaikeana ja kolme neljästä ajattelee sen vievän paljon aikaa.

Siksi me säästämme pääasiassa pankkitilille. Pörssiosakkeita omistaa 19 prosenttia ja rahasto-osuuksia 28 prosenttia suomalaisista.

Pörssikauppa on riskipeliä, koska omaisuus voi hävitä kurssilaskuun.

Tällaisia hetkiä on Mähkäkin kokenut. Hänen tällä hetkellä 300 000 euron arvoisesta osakesalkustaan haihtui syksyllä 50 000 euroa, kun kurssit olivat alhaalla.

”Pään piti silti pysyä kylmänä. Nyt tuo summa on jo tullut takaisin kurssinousussa.”

Pörssin nyrkkisääntö on, että sijoitukset tehdään vähintään seitsemäksi vuodeksi. Sinä aikana kurssit ehtivät taas nousta kuopasta.

Sijoittaessa riskeiltä voi suojautua monin eri tavoin.

Tärkeintä on sijoitusten hajauttaminen.

Tämä tarkoittaa lyhyesti sitä, että mitään ei laiteta yhden kortin varaan. Ei hankita yhdellä hetkellä vain yhden yhtiön osakkeita, vaan hankitaan eri toimialoilla toimivia yrityksiä, ja ostetaan niiden osakkeita eri aikoina.

Mitä tuleva Merja haluaa?

Kuinka nopeasti Merja Mähkä sai sijoitettua niin paljon, että uskalsi lähteä työpaikastaan?

”Palasin äitiyslomalta töihin, mutta jo neljässä kuukaudessa minulle kristallisoitui että lähden. Irtisanoudun, vaikka en tiennyt, mitä seuraavaksi teen.”

Rohkeuden toi lapsuudenkodista saatu osakesalkku, edellisten sukupolvien työ, eivät vielä itse tehdyt sijoitukset. Sijoituksia oli sen verran, että hän tiesi selviävänsä vuoden pari.

Uusi työpaikka ilmaantui kuitenkin yllättävän helposti, jo kuukaudessa. Siitä alkoi muutaman vuoden prosessi, jonka aikana hän vaihtoi pari kertaa työtä ja oppi paljon uutta. Lopulta hän uskalsi perustaa oman yrityksen.

Sijoittamisesta tuli muutosvoima.

”Tässä kävi niin, että taloudellinen liikkumavara toi rohkeutta siirtyä eteenpäin, ja se vei elämää parempaan suuntaan.”

Monet Mähkän sijoitustavoitteista ovat muuttuneet.

Enää hän ei haaveile siitä, että voisi elää pelkästään sijoitusten tuotoilla. Työ on nykyisin niin kiinnostavaa, että hän ei haaveile edes lyhyemmästä työviikosta tai varhaisemmasta eläkkeestä, jonka sijoitukset tekisivät mahdolliseksi.

Miksi hän siis enää sijoittaa?

”Se tuottaa iloa.”

Sitä paitsi tällä hetkellä ei voi tietää, mitä 20 vuoden kuluttua pitää arvossa. Tämän Mähkä on oivaltanut taloyhtiön lenkkisaunassa.

”Juttelen siellä naapurin eläkeläisrouvien kanssa heidän kokemuksistaan ja vaivoistaan.

Välillä joku heistä uhoaa myyvänsä vaikka asuntonsa, että pääsisi yksityiselle lonkkaleikkaukseen. Minä varaudun nyt asioihin, joita tuleva Merja ehkä tarvitsee. Se voi olla lonkkaleikkaus. Tai uusi matka maailman ympäri.”

X