Työpaikkakiusattu Kirsi neuvoo: ”Pelasta itsesi ja lähde pois”

Jaa artikkeli
Jyväskyläläinen Kirsi Siukola kesti työpaikkakiusaamista yli vuoden. Hän toivoo, että kiusatut rohkenisivat hakea apua ajoissa, ennen kuin menettävät terveytensä. © Hanna-Kaisa Hämäläinen
Kirsi Siukola luuli saaneensa unelmiensa työpaikan, mutta lähin esimies osoittautui kiusaajaksi. Työpaikkakiusaaminen oli lopulta tuhota hänen terveytensä.

Kirsi Siukola, 47, oli ikionnellinen uudesta työpaikastaan. Yhtä loistavaa sosiaalialan työpaikkaa ei ollut helppo löytää.

Työ vastasi hänen koulutustaan, siinä oli mahdollisuus kehittyä ja palkkakin oli hyvä. Oikea unelmatyö. Lisäksi esimiehen piti olla työhyvinvoinnin ja johtamisen huippuammattilainen.

Ensimmäisenä työpäivänä esimies tuli Kirsiä eteiseen vastaan ylitsevuotavan ystävällisenä. Nainen, alansa huippuammattilainen, kertoi miten hienoa oli saada tiimiin Kirsin kaltainen ”guru”.

Kirsi seisoi eteisessä kehuista häikäistyneenä ja kuunteli. Nainen oli taitava puhuja. Kirsi oli hyvä kuuntelemaan.

Perehdytys alkoi heti. Kirsi oli huolissaan, että lounaaksi varattu keitto hänen kassissaan ehtii pilaantua, mutta naista ei voinut keskeyttää.

Hän ei voinut aavistaa, että suurin osa työstä tulisi olemaan tätä: nainen puhuisi ja hän kuuntelisi.

Perusteellinen perehdytys

Kirsin korvaan kirskahti, kun esimies arvosteli kärkkäästi aiempia työntekijöitä ja johtoa, mutta kun hän samaan hengenvetoon ylisti Kirsiä, oli epäilys helppo karistaa pois.

Kyllä, Kirsi tulisi täyttämään kaikki odotukset. Nekin, mihin hänen edeltäjänsä eivät olleet pystyneet.

Perehdytys jatkui päivästä toiseen. Nainen paasasi. Kirsi istui työpöytänsä ääressä toimettomana ja kuunteli.

”Takapuolta särki. Ihmettelin, eikö tällä työpaikalla keskitytä työhön ollenkaan. Piti vain kuunnella hänen henkilökohtaisia huoliaan.”

Kummallista asetelmassa oli se, että esimies valitti koko ajan hukkuvansa töihin ja juuri siksi Kirsi oli palkattu. Silti esimies ei osoittanut Kirsille mitään järkeviä työtehtäviä.

”Ajattelin huolissani, että esimiehellä täytyi olla burn out. Yritin kannustaa ja tsempata”, Kirsi kertoo.

”Pyysin häntä antamaan minulle tekemistä ja vastuuta, sillä siten voisin auttaa häntä.”

Naisen dramaattiseen käytökseen kuului heilutella sairauslomalappua ja näyttävästi tunkea se työpöydän laatikkoon. Ei hänellä ollut aikaa sairastaa.

Kuukaudet kuluivat. Kirsi oppi asettelemaan sanansa varoen, sillä pieninkin kritiikiksi tulkittava sai esimiehen hermostumaan. Hän alkoi nähdä tämän käytöksessä toistuvan kuvion.

”Työpaikalla oli aina opiskelijoita harjoittelijoina. Esimies nautti siitä, että sai ohjata aloittelijoita, ja siinä hän olikin hyvä”, Kirsi muistaa.

”Hänellä oli valtava tarve saada pullistella yleisön edessä ja pitää kaikki huomio itsessään.”

Kirsin piti esittää tyhmää. Esimies tarkisti jokaisen pienen yksityiskohdan. Kaiken yhteydenpidon ylemmälle taholle piti mennä vain hänen kauttaan.

Kun Kirsi yritti keskittyä vähäisiin työtehtäviinsä, esimies tuli keskeyttämään hänet tai sitten kailotti puhelimeen niin kovaa, ettei työnteosta tullut mitään.

Työrauha, mitä se on?

Varsinainen helvetti puhkesi valloilleen, kun Kirsi yritti varovasti ehdottaa tarvitsevansa työrauhaa. Kuulokkeet olisivat olleet kätevä ratkaisu, mutta sellainen eristäytyminen ei esimiehelle sopinut.

”Hän syytti minua, että olin rajulla palautteellani haurastuttanut hänen persoonansa ja uhkasi itsemurhalla”, Kirsi kertoo.

”Häntä harmitti, että tuli palkatuksi ihminen, joka ei kestänyt avokonttorissa työskentelyä. Rauhantarpeeni oli kuulemma sairaalloista.”

Kirsi oli kovasti yrittänyt ymmärtää. Tutkiskellut omaa käytöstään ja karsinut särmiään. Ollut sovitteleva ja nöyrä. Tukahduttanut orastavan epäilyksen siemenen, sillä ei hän voinut noin vain lähteä hyvästä työpaikasta. Mitä siitä seuraisi? Karenssi ja taloudellinen katastrofi. Uran loppu.

”Tajusin, mitä pelejä hän pelaa nostamalla toisia ja haukkumalla toisia. Hän osasi puhua mustan valkoiseksi. Kuka minua uskoisi?”

Kirsi oli alkanut oireilla. Hän ei nukkunut. Hänellä oli rytmihäiriöitä ja vatsakipuja. Hän oli pohjattoman uupunut vaikkei tehnyt mitään.

”Se oli perheelle hirveää aikaa. En kestänyt iltaisin mitään ääniä. En jaksanut edes puhua puhelimessa.”

Luonnon kauneus ja metsän rauha antoivat Kirsi Siukolalle voimia toipua terveyttä horjuttaneista tapahtumista. © Hanna-Kaisa Hämäläinen

Työpaikkakiusattu hakee apua

Ystävien huoli havahdutti Kirsin. Siihen saakka hän oli pitänyt vuorovaikutustaitoja vahvuutenaan. Nyt hän oli alkanut epäillä omia kykyjään.

”Alkoi olla vaarallista, miten syvälle sieluun olin päästänyt toisen tunkeutumaan, kun en ollut tajunnut pitää puoliani. Uskoin olevani itse syypää tilanteeseen. Ystävät sanoivat: nyt valot päälle!”

Siinä vaiheessa Kirsi otti yhteyttä ylempään tahoon ja liittoon. Tuli työnohjausta, mikä vain pahensi tilannetta. Esimies purki kiukkunsa Kirsiin. Liitosta neuvottiin nauhoittamaan keskustelut, mutta siihen Kirsi oli jo liian uupunut. Hän jäi pian sairauslomalle.

Kolmikantaneuvotteluissa Kirsi tunsi vihdoin tulevansa kuulluksi. Liiton neuvottelija kertoi kylmänviileästi esimiehelle faktat. Työtehtäviä, vastuuta ja työrauhaa oli annettava.

”Työntekijän ei pitäisi koskaan joutua noihin neuvotteluihin yksin, sillä siinä vaiheessa voi olla niin pakokauhun vallassa, ettei osaa ajatella selkeästi”, Kirsi pohtii.

”Aivot vain eivät toimi. On hyvä, että joku kertoo kiusaajalle, miten asiat oikeasti ovat.”

Tässäkään vaiheessa ylempi taho ei ottanut tilannetta vakavasti.

Vaihtoehdot vähissä

Kirsi oli alkanut vihata esimiestään. Hän ei kestänyt olla samassa työtilassa naisen kanssa. Jonkin aikaa he työskentelivät eri aikoina, mutta häirintä jatkui silloinkin.

”Kun tajusin, ettei mikään muutu eikä mikään auta, jätin irtisanoutumisilmoituksen ylemmälle johdolle. Esimies uhkasi kunnianloukkaussyytteellä ja sanoi, etten ikinä saisi töitä tältä alalta.”

Irtisanoutumisessa oli kyse elämästä ja kuolemasta. Kirsin työkyky oli murentunut ja terveys uhattuna.

Työterveyslääkäri ja liiton neuvottelija olivat nähneet vastaavia tilanteita aiemmin ja tiesivät kertoa, että usein irtisanoutuminen on ainoa vaihtoehto, jos haluaa säilyttää terveytensä.

Jos kiusaaja ei näe itsessään mitään vikaa, ei häntä saa muuttamaan toimintatapojaan eikä hänestä eroonkaan päästä.

”Älytöntä, että minä saan hädissäni odottaa työvoimaviranomaisten päätöstä, kun minua on kohdeltu huonosti ja irtisanoudun helvetistä.”

Karenssia ei lopulta tullut, ja siitä Kirsi on ikuisesti kiitollinen ammattiliitolleen Talentialle, jolta sai hyvän tuen.

Seuraavat kolme kuukautta hän nukkui pois väsymystään. Päivät hän käveli metsässä ja imi voimaa luonnon kauneudesta. Tapasi ystäviään enemmän ja alkoi kirjoittaa. Hän kävi läpi tapahtunutta yhdessä samasta työpaikasta lähteneiden kollegojen kanssa.

”Heidän antamansa vertaistuki oli arvokasta, ja heistä tuli ystäviäni. Heilläkin menee vieläkin maha sykkyrään, jos sattuvat kulkemaan sen korttelin ohi, jossa työpaikka sijaitsi.”

Samalla hän sai varmistuksen, ettei kaikki ollut mielikuvituksen tuotetta – niin kuin esimies yritti saada hänet uskomaan.

Tunteet pintaan

Kirsin työpaikkakuusaamista käsittelevän romaanin käsikirjoitus syntyi nopeasti, vaikka kirjoittaessaan Kirsi joutui kipeästi käymään läpi kaikki samat tunteet, jotka oli tuntenut työssä ollessaan. Omiin kokemuksiin pohjautuva fiktiivinen romaani Päivi hyvä ilmestyi viime joulukuussa.

”Halusin kirjoittaa sen vertaistueksi kaikille työpaikkakiusatuille. Samalla kirjoitin itseni kokemuksesta ulos.”

Kirsiä nolotti, miten hän oli voinut antaa tilanteen mennä niin pitkälle. Hän oli kestänyt piinaa yli vuoden. Nyt hän epäili, voiko enää luottaa omaan arvostelukykyynsä.

”Jokaisen työpaikkakiusatun pitäisi päästä psykologin juttusille, jotta saisi oiottua kiusaajan aikaansaamia vääriä käsityksiä. Aloin pelätä, että tulevissa työpaikoissa kävisi samoin. Ihmiskuvani oli saanut pahan särön.”

Uuden työpaikan saaminen kesti lähes vuoden. Kiusaajan onnistui torpata ainakin yksi mahdollinen työpaikka. Nykyisin Kirsi tekee perhetyötä pienellä paikkakunnalla.

”Olen maailman kiitollisin hyvästä tiimistä ja hyvästä esimiehestä.”

Viha on kulunut pois. Kirsi on varma, että vaikka hänen entinen esimiehensä lukisi Kirsin kirjoittaman kirjan, tämä ei tunnistaisi itseään, sillä niin sokea omalle toiminnalleen hän on.

”Hän ei mahda itselleen mitään ja uskoo oikeasti olevansa hyvä johtaja. Se on pelottavaa.”

Kirsin neuvo kaikille, joita on työpaikkakiusattu: etsi tietoa, hae apua, kaikkein vaarallisinta on jäädä yksin.

”Jos mikään muu ei auta, lähde ja pelasta itsesi.”

Lue myös:

Mitä voin tehdä, kun lähiesimies piinaa?

X