Ilari Sääksjärvi on nimennyt tieteelle satoja uusia lajeja: ”Rakastan kertoa maailmalle tuntemattoman lajin tarinan”
Luonnon monimuotoisuus köyhtyy myös huomaamattamme, sillä ihminen ei tunne suurinta osaa maailman eliölajeista. Sademetsiä kolunnut Ilari Sääksjärvi on omistautunut taistelulle luontokatoa vastaan.
Ilari Sääksjärvi on tyytyväinen siihen, että luontokato saa ansaitsemaansa huomiota yhä enemmän.
Amazonian sademetsässä voi piillä tuhansia tuntemattomia lajeja, joilla kaikilla on luontainen paikkansa paikallisessa ekosysteemissä, ja joista voisi jopa olla hyötyä esimerkiksi lääketieteelle. Tutkijan ja Turun yliopiston professorin Ilari Sääksjärven ansiosta tiede on oppinut tuntemaan satoja piileskeleviä lajeja. Nimen hän on antanut noin 200:lle.
”Siteeraan mielelläni aina amerikkalaista biologia Edward O. Wilsonia, joka sanoi hyönteisistä vapaasti suomennettuna ’ne pienet olennot, jotka pyörittävät maailmaa’, Sääksjärvi huomauttaa.
”Rakastan kertoa maailmalle tuntemattoman lajin tarinan ja selittää, miksi se on omalta osaltaan tärkeä.”
Turun yliopistossa biodiversiteetti- eli luonnon monimuotoisuuden tutkimusta tehdään osittain yliopiston kasvitieteellisellä puutarhalla Ruissalossa, jossa Sääksjärvi haluaa antaa haastattelun. Kuudessa maailman kasvillisuutta esittelevässä kasvihuoneessa myös yleisö pääsee tutustumaan yli 5 000 kasvilajiin.
Sääksjärven johtaman biodiversiteettiyksikön kannalta tärkeän pääsylipputuoton lisäksi puutarhan tarkoitus on näyttää ihmisille, miltä luonnon monimuotoisuus eri puolilla maailmaa näyttää.
Puutarhasta etsimme sopivaa paikkaa kuvata professoria, joka on viettänyt yhteensä kaksi vuotta Amazonian sademetsissä uusia lajeja tutkimassa. Oikean sademetsän puutteessa tyydymme ”vanhan maailman tropiikkiin”, eli huoneeseen, jonka kasvit ovat suurimmaksi osaksi kotoisin Aasiasta ja Afrikasta.
Ilman toivoa ei ole toimintaa
Ilari Sääksjärvi yrittää pitää luontokadosta aiheutuvat ikävät tunteet kurissa. Hän ymmärtää, että ihmiset voivat olla tietämättömiä, mutta kun ihmiset tekevät luontoa kohtaan väärin tietoisesti, esimerkiksi taloudellisista syistä, se turhauttaa.
”Tapaan sanoa, että ilman toivoa ei ole toimintaa. Kuten lääkärit eivät voi koko ajan miettiä kuolemaa ja sairautta, minä en voi ahdistua jokaisesta uutisesta, joka kertoo luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä.”
Kollegoidensa keskuudessa Sääksjärveä pidetään jopa liian positiivisena tutkijana. Hän ei halua maalailla piruja seinille ja lietsoa pelkoa, vaikka luontokato tuhoaakin lajeja kiihtyvällä nopeudella.
Viime vuosina luontokato on nostettu yhteiskunnallisessa keskustelussa vakavaksi uhaksi ihmiskunnalle. Ilari Sääksjärvelle se antaa toivoa, sillä taistelua luonnon puolesta ei tarvitse käydä vain tutkijoiden voimin.
”Viisi vuotta sitten luontokadosta ei vielä oikeastaan edes puhuttu. Nyt esimerkiksi EU tavoittelee, että Euroopan luonnon monimuotoisuus alkaa elpyä vuoteen 2030 mennessä ihmisten, ilmaston ja koko maapallon eduksi”, Sääksjärvi innostuu.
Maailman Talousfoorumi on nostanut luontokadon yhdeksi suurimmista ihmiskuntaa ja maapalloa uhkaavaksi asiaksi. Sen rinnalla ovat esimerkiksi joukkotuhoaseet ja globaalit pandemiat.
Uusien lajien nimeämisessä tutkijat saavat käyttää luovuuttaan. Ilari Sääksjärvi on nimenny lajeja esimerkiksi läheistensä mukaan. © Vesa Tyni
Merkityksellistä työtä Luontopaneelissa
Sen lisäksi, että Ilari Sääksjärvi opettaa Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professorina ja löytää ja nimeää uusia lajeja, hän toimii Suomen Luontopaneelin toisena varapuheenjohtajana.
”Tieteilijöiden vastuulla on tuoda tieteen sanoma selväsanaisesti ja kaunistelematta päättäjien ja kaikkien muiden tietoisuuteen.”
Suomen Luontopaneelin asiantuntijat kokoavat raportteja ja tutkimustietoa luonnon monimuotoisuutta koskevista asioista poliitikkojen luettaviksi, jotta he osaisivat päätöksissään huomioida monimutkaisetkin luonnon monimuotoisuuteen ja kestävyyteen liittyvät haasteet.
”Luontopaneelissa tehtävä työ on minulle todella tärkeää. Toiminnassa on mukana monta hyvää tekijää ja asiantuntemus on laajaa. Kollegoja kuunnellessani opin mielettömästi.”
Lue myös: Kolumni: Luontokato ei muutu epätodeksi, vaikkei sitä arjessa aina huomaakaan
Hurja lajikato uhkaa
Hurjimpien ennusteiden mukaan miljoona eliölajia katoaa seuraavien vuosikymmenten aikana. Sitä voi olla vaikeaa hahmottaa, sillä valtaosa lajeista on ihmiselle yhä tuntemattomia. Niiden löytäminen ja nimeäminen onkin yksi Sääksjärven työn parhaista puolista.
Silloin tällöin kansainväliset mediat, kuten CNN tai National Geographic, ovat uutisoineet Sääksjärven löytämistä lajeista. Huomio ilahduttaa, sillä kasvanut tietoisuus edesauttaa tutkimusta ja luonnon suojelua.
”Tarmo tähän työhön tulee tutkimusretkeilyn tunteesta, josta pikkupoikana haaveilin”, hän kertoo hymyssä suin.
Lapsena Sääksjärvi keräili perhosia, myöhemmin ryhtyi lintuharrastajaksi.
Jälkikäteen voisi sanoa, että Sääksjärvi on päätynyt harvinaisen oikealle alalle. Puhdas mielenkiinto ei ole karissut vuosien saatossa, vaan professori kertoo jokaisesta työnsä osasta kuin lempilapsestaan.
Tie vei Naantalista Turun luonnontiedelukioon ja armeijan jälkeen yliopistoon. Biologian opettajat molemmilla koulutusasteilla avittivat Sääksjärveä hyönteistutkimuksen suuntaan. Hän pääsi jo toisena opiskeluvuotenaan Amazoniaa tutkineen professorin Jukka Salon kanssa Peruun.
Pari vuotta myöhemmin Sääksjärvi tapasi vaimonsa Perussa. Nykyisin pariskunta asuu perheen kahden tyttären ja Selva-koiran kanssa Naantalissa. Espanjankielinen sana selva tarkoittaa tietysti viidakkoa.
Viimeksi Sääksjärvi on ollut tekemässä lajilöytöjä pari vuotta ennen koronapandemiaa. Lukuisilta reissuilta on yhä tutkimatta näytteitä, jotka odottavat vuoroaan tulla nimetyksi tieteelle.
”Surullista kyllä, olemme saattaneet kerätä näytteitä lajeista, jotka ovat jo kadonneet luontokadon myötä.”
Sääksjärvi on viettänyt yhteensä pari vuotta elämästään sademetsissä. Asuvalinta lienee tutkimusretkillä kuitenkin toisenlainen. © Vesa Tyni
Haavi yhä kädessä
Amazoniaan ei lähdetä tutkimusretkelle kuin turisti vieraaseen maahan. Retki suunnitellaan tarkasti ja sitä varten hankitaan tarvittavat luvat, jotta näytteet saadaan kerättyä maastosta ja kuljetettua Suomeen.
Tutkimuksesta kiinnostuneita opiskelijoita otetaan retkille mukaan nykyäänkin. Suomalaiset tekevät myös läheistä yhteistyötä paikallisten tutkijoiden ja opiskelijoiden kanssa. Osa heistä on päätynyt tutkimustyöhön myös Suomeen.
”Tutkimustyö luonnon monimuotoisuuden parissa edellyttää luonnonlukutaitoa ja syvällistä ymmärrystä lajeista. Sen ymmärryksen saa maastosta, ei ainoastaan kirjoista”, Sääksjärvi sanoo ponnekkaasti.
Varsinainen näytteiden kerääminen on tänä päivänä hyvin samanlaista kuin 1700-luvulla, kun Carl von Linné haaveili kaikkien maailman eliölajien nimeämisestä. Yksi Sääksjärven tärkeimmistä työvälineistä tutkimusretkillä on kuin onkin haavi.
Uusien lajien löytäminen on Sääksjärvelle aina yhtä mielenkiintoista, joten yksikään löytö ei ole ylitse muiden. Ihka ensimmäinen hänen tieteelle kuvaamansa laji on kuitenkin jäänyt mieleen. Pistiäinen sai nimensä Sääksjärven edesmenneen isän Taunon mukaan. Lajin nimi on Amazopimpla taunoi.
”Isä tuki minua paljon ja mahdollisti harrastamisen ja opiskelun, joten nimesin lajin ikään kuin kiitoksena. Hän oli oikein otettu, ei haitannut tulla yhdistetyksi hyönteisiin. Myöhemmin olen nimennyt yhden lajin edesmenneen appiukkoni mukaan. Hän toimi lääkärinä Amazoniassa ja kulki nuorempana jokilaivalla alkuperäiskansojen alueilla auttamassa sairaita.”
Aikaa riittää tärkeille asioille
Ilari Sääksjärvi keskittyi aiemmin enemmän lajilöytöihin ja tutkimukseen. Nyt opettaminen, yksikön johtaminen, uusien talouteen ja biodiversiteettiin liittyvien tutkimushankkeiden johtaminen sekä Suomen Luontopaneeli hallitsevat työaikaa.
Biodiversiteettiyksikköön kuuluvat myös Lapin tutkimuslaitos Kevo Utsjoella, Saaristomeren tutkimuslaitos Seilin saarella, television ja radion siitepölyennesteet laativa Aerobiologian laboratorio, laaja luonnontieteellinen museo ja lapsille tiedekasvatusta tarjoava Turun yliopiston tiedekeskus. Sääksjärvi kiertää työssään usein yksikön eri osissa.
”Vain yhteen asiaan keskittyminen olisi minulle vaikeaa. Ystäväni naureskelevatkin minulle esimerkiksi siitä, että minulla on aina viisi tai kymmenen kirjaa samaan aikaan kesken.”
Intohimo tutkimustyötä kohtaan on saanut Sääksjärven lähtemään mukaan vähän kaikkeen. Ylitöitä hän kuitenkin välttää. Aikaa pitää jäädä myös perheelle ja harrastuksille – se on tärkeä periaate.
Suurin piirtein yhden päivän viikossa Sääksjärvi pyhittää Luontopaneelille, yleisöluennoille ja kirjoittamiselle.
”Useat ilmastonmuutoksen hillitsemisen keinot ovat hyväksi myös luonnon monimuotoisuudelle, mutta aina ne eivät kulje käsi kädessä. Esimerkiksi Suomessa metsänhoito on luonnollisesti tällainen vilkasta keskustelua aiheuttava aihe. Suuri osa Suomen uhanalaisista lajeista elää esimerkiksi vanhoissa metsissä, joita ei enää juurikaan ole monilla alueilla.”
Ilari Sääksjärvi löytää ja nimeää tietelle tuntemattomia lajeja. Työllä on kiire, sillä luontokato vie eliölajeja sukupuuttoon jatkuvasti. © Vesa Tyni
Toiminta Suomessakin on merkityksellistä
Ilari Sääksjärvi harrastaa pitkänmatkan pyöräilyä, polkujuoksua ja perheen kanssa retkeilyä. 14- ja 17-vuotiaat tyttäretkin ovat vielä innokkaita retkeilemään vanhempiensa kanssa.
Täysin nolo isä -leimalta Sääksjärvi ei ole kuitenkaan selvinnyt. Hän käy paljon puhumassa luonnosta kouluissa ja päiväkodeissa, aikoinaan myös tyttäriensä luokille. Pienempinä lapsista oli hauskaa, kun isä tuli kouluun, mutta noloksihan se muuttui, kun tytöt hieman kasvoivat.
Lasten ja nuorten kanssa työskentely on Sääksjärvelle tärkeää.
”He pelkäävät paljon tulevaa, mutta yritän antaa heille toivoa. Minulla on nuoriin kova luotto, sillä he ymmärtävät asiat monesti paremmin kuin vanhemmat sukupolvet.”
Brittiläisen Bathin yliopiston kansainvälisen kyselytutkimuksen mukaan 75 prosenttia 16–25-vuotiaista on peloissaan ja ahdistunut tulevaisuuden suhteen. Yli puolet pitää ihmiskuntaa tuhoon tuomittuna.
”Luontokato on myös ihmisoikeuskysymys, ei vain ympäristökysymys. Jokaisella, myös tulevilla sukupolvilla, pitää olla oikeus terveeseen ympäristöön”, Sääksjärvi selittää.
”Talous, terveys ja turvallisuus ovat riippuvaisia luonnon hyvinvoinnista. Esimerkiksi ilmasto- ja luontokatopakolaisuudesta tulee valtava ongelma, jos globaalia ympäristökriisiä ei ratkaista.”
Suomi on pieni maa, mutta Sääksjärven mukaan toiminta täällä on merkityksellistä suuren kulutuksen takia.
”Maapallo on ainoa elävä planeetta, joka meillä tällä hetkellä on, joten siitä pitää huolehtia. On hienoa huomata, että moni suomalainen tukee luontoa, kun on siihen mahdollisuus.”
”Surullista kyllä, olemme saattaneet kerätä näytteitä lajeista, jotka ovat jo kadonneet luontokadon myötä.”