Lopeta laulujoutsenen suoliston häirintä – Älä syötä linnulle pullaa!

Jaa artikkeli
© hannu lindroos/om-arkisto
Ihmisen ruokkimat joutsenet kesyyntyvät eivätkä välttämättä ymmärrä syksyn tullen jättää mahdollisesti jäätyvää kotivesistöään.

Aulangon joutsenlammen kyhmyjoutsen Jannelle kävi viime keväänä köpelösti.

Kun muuttomatkaltaan palannut laulujoutsenpari havaitsi kyhmyjoutsenen pesäpaikan itselleen mieluisaksi, nuori laulujoutsenkoiras hyökkäsi kaksi kertaa Jannen kimppuun.

”Joutsenet taistelevat nokkimalla ja hakkaamalla siipipankoillaan eli -luillaan toisiaan”, kertoo kenttäpäällikkö Arto Pummila Metsähallituksen Sisä-Suomen Luontopalveluista.

Kahakassa vahingoittunut Jannen siiventyvi tulehtui niin pahasti, että lintu jouduttiin lopettamaan.

”Jannen puoliso Aino siirrettiin Loviisan seudulle.”

Pienille lammille

Suomen laulujoutsenkanta on ollut viimeiset vuodet kasvussa. Kun maassamme oli vielä 1990-luvun alussa noin 1 500 pesivää laulujoutsenparia, nyt pesivän kannan kooksi arvioidaan noin 6 000–7 000 paria.

”Laulujoutsenet hakeutuvat nykyään pesimään myös pienille lammille, missä on tarjolla riittävästi ravintoa ja petoriski on vähäinen”, Pummila kertoo.

”Jos samalla lammella oleilee kyhmyjoutsenpari, se joutuu väistymään.”

Joutsen saavuttaa sukukypsyyden 3–4 vuoden iässä. Nuoret joutsenparit pyrkivät hakemaan pesimäpaikkoja itselleen jo vuotta ennen varsinaista pesimistä.

”Joutsenpari elää pääsääntöisesti koko elämänsä yhdessä. Jos toinen puolisoista menehtyy, niin toinen hakee itselleen uuden puolison.”

Karhunpalvelus linnulle

Kyhmyjoutsen munii 3–8 ja laulujoutsen 2–5 munaa. Toukokuun lopulla kuoriutuvat poikaset jättävät heti pesänsä ja alkavat emolintujensa valvomina saalistaa ravinnokseen hyönteisiä.

”Poikaset saavat hyönteisistä höyhenpeitteensä kasvattamiseen tarvitsemansa proteiinin. Myöhemmin kesällä poikaset vaihtavat hyönteisravinnon vesikasveihin ja niiden juuriin”, Pummila kertoo.

Laulujoutsenet ovat oppineet myös sietämään paremmin ihmistä. Kansallislintuamme saatetaan nykyään tavata jopa kaupunkien liepeiltä lintulammilta.

Ihmisen ruokkimat joutsenet kesyyntyvät eivätkä välttämättä ymmärrä syksyn tullen jättää mahdollisesti jäätyvää kotivesistöään.

”Pullaa ja leipää syövien nuorten joutsenten suolisto ei toimi normaalisti, jolloin luonnollisen ravinnon imeytyminen vaikeutuu ja lintu heikkenee.”

Väistynyt uhka

Laulujoutsenta metsästettiin vielä 1940-luvulla ravinnoksi, minkä seurauksena kanta kutistui, ja laulujoutsenesta tuli harvoin nähty, vähälukuinen salojen lintu.

”Nyt kun uhkaa ei enää ole, kanta on runsastunut. Laulujoutsen on yksi esimerkki onnistuneesta luonnonsuojelusta”, Pummila toteaa.

Kyhmyjoutsen taas on istutettu Suomeen 1970-luvulla. Ensimmäiset kyhmyjoutsenet tuotiin Ahvenanmaalle puistolinnuiksi, ja vähitellen laji on levinnyt myös Suomen rannikolle ja sisävesille. Suomessa pesivien kyhmyjoutsenten määräksi on arvioitu noin 6 000–8 000 paria.

Kenttäpäällikkö Pummila ei pidä lainkaan huonona suuntauksena sitä, että Suomen alkuperäisen linnuston laulujoutsen valtaa elintilaa tuontilaji kyhmyjoutsenelta.

”Vaikka myös kyhmyjoutsen on runsastunut, niin sitä ei pidä käydä metsästämään. Joutsenten välinen valtataistelu on luonnon omaa kehitystä eikä ihmisen pidä siihen enää puuttua.”

Tiesitkö?

Laulujoutsenella on keltainen, mustakärkinen nokka. Kyhmyjoutsenen erottaa nokan kyhmyisestä muodosta sekä sen oranssinpunaisesta ja mustasta värityksestä. Laulujoutsenen kaula muistuttaa ylösalaisin olevaa J-kirjainta, kyhmyjoutsenen taas S-kirjainta.

Kyhmyjoutsen on 140–160 senttiä pitkä ja sen siipien kärkiväli on enimmillään 240 senttiä. Kyhmyjoutsen talvehtii myös Suomessa, mutta vetäytyy tarvittaessa jään reunan mukana etelämmäs. Runsaimmat kannat löytyvät Lounais-ja Länsi-Suomesta.

Laulujoutsen on Suomen kansallislintu. Sen pituus on 140–160 senttiä ja siipien kärkiväli on 205–235 senttiä. Laulujoutsen painaa noin 9–11 kiloa. Koiras on naarasta suurempi. Laulujoutsenen laulu muistuttaa puhaltimen tai ison urkupillin ääntä.

X