Puolet ilvespennuista kuolee ensimmäisen elinvuotensa aikana – Tiesitkö miksi?

Jaa artikkeli
© 123rf
Suomen ilvesnaaraat synnyttävät keskimäärin 500 pentuetta vuodessa.

Ilveksen pentujen on nyt aika alkaa opetella saalistamaan.

Ilvesnaaras synnyttää touko–kesäkuussa tyypillisesti yhdestä kahteen pentua, mutta enimmillään pentuja voi olla jopa neljä.

Alkusyksystä pennut ovat rusakon kokoisia, noin 5–6 kilogramman painoisia pieniä petoja. Ne eivät osaa vielä hankkia itse ravintoaan, vaan harjoittelevat saalistamista emonsa opissa.

Ilveksellä ei ole enää pesää, vaan emo johdattaa pentueensa pyydystämänsä saaliin luokse.

Pennuilla on noin kymmenen kuukauden ikäisiksi saakka maitohampaat, eivätkä ne kykene repimään ruoaksi muita kuin metsäkanalintuja.

”Jos saalis on esimerkiksi metsäkauris, emo avaa nahkan, päästää pennut syömään ja syö vasta itse niiden jälkeen”, kertoo erikoistutkija Katja Holmala Luonnonvarakeskuksesta.

Vain puolet jää henkiin

Pennut elävät emonsa suojissa lähes vuoden ikäisiksi, kunnes emo vieroittaa ne ennen uuden pentueen synnyttämistä.

Tammi–helmikuussa sekä ilvesnaaras että -uros aloittavat kutsuhuutonsa.

Uros ja naaras kohtaavat ainoastaan kiima-aikana, ja maaliskuussa tapahtuvan parittelun jälkeen erakkona elävä uros vetäytyy omiin oloihinsa.

”Ilveksen kantoaika on parisen kuukautta. Pennut ovat synnyttyään avuttomia ja sokeita, eivätkä ne poistu pesästään ennen kuin niiden silmät avautuvat noin kolmen viikon ikäisenä”, Holmala kertoo.

Suomessa syntyy keskimäärin noin 500 ilvespentuetta vuodessa. Arviolta puolet pennuista kuitenkin menehtyy, ennen kuin ne ehtivät vuoden ikäisiksi.

Pentujen kohtaloksi koituvat erilaiset infektiot ja paleltuminen. Niitä menehtyy myös liikenteen uhreina ja päätyy muiden petojen saaliiksi.

”Saalistamaan lähtiessään emo ei pysty vartioimaan pentujaan, jolloin esimerkiksi kettu voi napata pentueen suihinsa.”

Väärä ajoitus

Vuodenvaihteen jälkeen emo ottaa pentunsa mukaan saalistusretkilleen. Pyydystämistä harjoitellessa saalis jää kuitenkin useimmiten saamatta.

Ilves saalistaa vaanimalla. Se osaa hajun perusteella päätellä, milloin saalis on lähettyvillä ja jää odottamaan sopivaa hetkeä, jolloin voi iskeä siihen kiinni.

”Jäljistä on voitu päätellä, että pennut eivät malta odottaa, että saalis olisi tarpeeksi lähellä. Väärin ajoitettu ja väärän pituinen loikka vain häätää saaliin pakosalle”, Holmala sanoo.

”Saalistusharjoitukset ovat pentujen kohellusta, eikä pentu opi saalistamista kuin kokemuksen kautta.”

Suuren saaliin riski

Jos pennut menettävät emonsa ennen kuin ne ovat oppineet saalistamaan, ne todennäköisimmin menehtyvät.

Pentujen tavoin myös aikuisia ilveksiä menehtyy liikenteessä. Lisäksi suuren saaliseläimen kuten valkohäntäpeuran pyydystäminen on ilvekselle aina riski.

”Peuran kimppuun käydessään ilves voi menehtyä sorkanpotkuun tai loukkaantua niin pahasti, ettei se kykene enää saalistaan, jolloin sekin ennen pitkää menehtyy”, Holmala kertoo.

Ilveksen metsästyskausi käynnistyy poronhoitoalueella lokakuun ja muualla Suomessa joulukuun alusta, ja se jatkuu aina helmikuun loppuun saakka.

”Merkittävä osa kaadetuista ilveksistä on alle vuoden ikäisiä pentuja.”

Tiesitkö?

Suomessa elää ennen tämän vuoden metsästyskauden aloittamista noin 2 500 ilvestä. Nykyinen määrä takaa sen, ettei ilves ole vaarassa menehtyä sukupuuttoon ainakaan seuraavan 50 vuoden aikana.

Maamme ilveksistä vain noin neljä prosenttia eli arviolta 115 yksilöä elää poronhoitoalueella. Lapin ilveskantaa pidetään alhaisena, jotta poronhoitoalueella vältettäisiin poroihin kohdistuvia suurpetovahinkoja.

Kannanhoidollisessa metsästyksessä myönnetään kaatolupa noin 16 prosentille koko ilveskannasta. Lisäksi yksittäisille ilveksille myönnetään harkinnan mukaan useita vahinkoperusteisia kaatolupia vuosittain.

X