Pelastuuko maailma, jos syöt kasvispainotteisesti, vältät lentämistä ja vähennät ruokahävikkiä?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Lehmä
© iStockphoto
Kasvisruokaan siirtyminen on järkevää, jos kriteerinä on maapallon ekologinen kestävyys. Eläinperäisestä ruoasta luopuminen voi kuitenkin aiheuttaa terveydellisiä ongelmia.

Kasvispainotteinen ruoka kasvattaa jatkuvasti suosiotaan – eikä vähiten ekologisuutensa takia.

Kalifornian yliopiston ilmastotutkijan Ben Houlin mukaan neljännes ilmastonmuutoksesta selittyy elintarvikkeisiin liittyvillä valinnoilla.

Kaikkein kielteisin vaikutus ympäristöön on naudalla ja lampaalla. Esimerkiksi 200 gramman naudanpihvi tuottaa ympäristöön 330 grammaa hiiltä, mikä vastaa noin viiden kilometrin automatkaa. Tässä laskelmassa on huomioitu naudan tuottama metaani sekä naudan kasvatus ja kuljetus. Sama määrä kanaa tuottaa hiiltä 51 grammaa ja sama määrä kalaa 40 grammaa.

Vegaaneilla tavallinen ruokailuannos tuottaa hiiltä 14 grammaa. Vegaani ei syö mitään eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita, kuten lihaa, kalaa, munia, maitotuotteita ja niiden johdannaisia.

Ilmaston kannalta varsinkin karjan tuottama metaani on ongelmallinen, sillä metaani on 25 kertaa voimakkaampaa kuin hiilidioksidi. Kaikkiaan karjan kasvatuksen osuus kasvihuonekaasupäästöistä on 14 prosenttia, selvittää University of California-Davisin tutkijatohtori Maya Almaraz.

Kasvisruoka-annos

© ISTOCKPHOTO

Karja- ja metsätalous lisäävät metsäkatoa

Massiivinen ekologinen kuorma aiheutuu karjalle päätyvästä viljasta. Yhden lihakilon tuottamiseen tarvitaan 7–10 kiloa kasvirehua.

Karjaa varten vuosittain kasvatettu miljardi tonnia viljaa voisi karkeasti laskien ruokkia puolet maapallosta.

Climate Focus kertoo, että joka vuosi kaadetaan 26 700 neliökilometriä metsää, jotta tilalle saadaan peltoja, joilla viljellään karjan syötäväksi tarkoitettuja kasveja.

Soijaistutuksia varten metsää kaadetaan vuosittain 6 000 neliökilometriä. Istutetusta soijastakin merkittävin osa päätyy nykyisin karjan suihin.

Ilmatieteenlaitoksen mukaan peltoja olisi nykyisin tarpeeksi maapallon väestön ruokkimiseen, mutta kasvava lihankulutus merkitsee sitä, että metsiä muutetaan yhä enemmän pelloiksi karjan kasvirehun takia.

”Kun maailman väkiluku kasvaa, ruoantuotantoon ei voi jatkuvasti raivata uutta maata luonnon monimuotoisuuden kärsimättä”, sanoo WWF:n Suomen suojeluasiantuntija Stella Höynälänmaa.

”Maanviljelyn ja karjatalouden laajeneminen ovat keskeisimpiä syitä metsäkadon lisääntymiseen. Metsäkadosta syntyvät päästöt ovat merkittävä ongelma myös ilmaston kannalta.”

Liikaa lihaa – suomalaisen keskikulutus on 81 kiloa vuodessa

Suomalaisten suurimpia ”syntejä” ekologisesta näkökulmasta on lihansyönti, joka kasvaa kasvamistaan. Luonnonvarakeskuksen tiedot kertovat, että suomalainen söi vuonna 2016 lihaa keskimäärin 81 kiloa.

”Lihankulutus Suomessa on lisääntynyt 20 prosenttia 2000-luvulla. Tämä kehitys on syytä saada nopeasti kääntymään”, Höynälänmaa toteaa.

Höynälänmaan mukaan merkittävin teko, jonka lautasellaan voi tehdä, on korvata lihaa kasviksilla tai kasviperäisillä tuotteilla.

Mätä omena

© ISTOCKPHOTO

”Suosittelemme myös korvaamaan lihaa kestävästi kalastetulla tai viljellyllä kalalla. Erityisen suositeltavia ovat suomalaiset lähivesien kalat.”

Myös ruokahävikki on mittavaa. Nykyisin suomalaiset kotitaloudet heittävät vuodessa pois syömäkelpoista ruokaa noin 140 miljoonaa kiloa eli noin 25 kiloa henkilöä kohti. Syömiskelpoisen ruoan heittäminen pois on haitallista ympäristölle, koska silloin hukkuu ruoan tuotantoon, kuljetukseen ja varastointiin käytettävää energiaa.

”Lihan tuotantoon tarvitaan kasvituotteita enemmän resursseja, joten erityisen haitallista on syömäkelpoisen lihan heittäminen pois. Kaatopaikalle päätyvä ruoka aiheuttaa lisäksi metaanipäästöjä, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta paljon voimakkaammin kuin hiilidioksidi”, Höynälänmaa sanoo.

Ruokailu on jatkuva päätös

Jos keskiverto lihansyöjä siirtyy veganismiin, hänen hiilijalanjälkensä putoaa noin puolella. Toki on hyvä huomioida, että kasvisruokavaliokaan ei paljoa vaakakupissa paina, jos vertailukohtana on vaikkapa lentäminen.

Luonnonvarakeskuksen tekemä tutkimus kertoo, että Thaimaaseen lentävä kasvissyöjä kuormittaa ympäristöä yhtä paljon kuin kahdeksan vuotta Suomessa pysyttelevä naudanlihansyöjä.

Lentäminen

© ISTOCKPHOTO

Höynälänmaan mukaan ruoka muodostaa noin 20 prosenttia yksityisen kulutuksen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä, mikä vastaa liikenteen päästöjä.

”Tärkeä päätös on myös se, millä taitamme työmatkamme, millä energiamuodolla kotimme lämpiää tai kuinka paljon lennämme. Emme kuitenkaan päivittäin osta autoa tai tee kotiimme energiatehokkuusremonttia. Päätöksen siitä, mitä syömme, teemme sen sijaan jopa viidesti vuorokaudessa.”

Mikä on optimaalisin ruokavalio?

Vegaaniruokaan siirtymisessä on kuitenkin yksi iso, ravitsemusterveydellinen ongelma.

Pelkkä vegaaniruoka ei sisällä riittävästi tiettyjä tärkeitä ravintoaineita.Vegaanin suositellaan täydentävän ruokavaliotaan B12-vitamiinilla, D-vitamiinilla ja jodia sisältävillä ravintolisillä.

Vuonna 2016 PLoS One -lehdessä julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan tyypillisiä ongelmia tutkimukseen osallistuneiden vegaanien ruokavaliossa olivat proteiinin lähteiden yksipuolisuus sekä vähäinen marjojen, hedelmien ja pähkinöiden käyttö. Vegaanit eivät myöskään käyttäneet ravintoaineilla täydennettyjä elintarvikkeita.

Tammikuussa U.S. News & World Report laittoi asiantuntijoiden voimin 40 eri ruokavaliota paremmuusjärjestykseen terveyden perusteella.

Listauksessa ykköseksi päätyi Välimeren dieetti tasapistein samantyyppisen DASH-dieetin kanssa. Asiantuntijoiden mukaan Välimeren dieetin avulla ihmiset elävät keskimäärin kuusi vuotta pidempään kuin tavallisella länsimaisella ruokavaliolla.

Big Think -tiedelehti kertoo, että siirtyminen kasvisvoittoiseen ruokavalioon siipikarjalla, kaloilla ja oliiviöljyllä kyllästettynä – eli välimerelliseen dieettiin – voisi vähentää maapallon lämpenemistä 15 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Tämä vastaa miljardin auton poistumista teiltä.

Lähteitä: Ilmasto-opas.fi, Big Think, New Scientist

X