Teksti: Hurme Tarja

Tänä hyisenä keväänä kesän kaipuu repesi lopulta nauruksi. Niin kävi, kun tv-meteorologi Pekka Poudan pokka petti hänen yrittäessään lohduttaa räntäsateessa kärvisteleviä kansalaisia pian koittavalla kymmenen asteen lämpöautuudella. Nyt asteita on onneksi kertynyt jo enemmän. Kylmä kevät on ollut valitettavan helppo syy ilmastonmuutoksen vähättelyyn kuppilakeskusteluissa. Paikallissää ei kuitenkaan ole yhtä kuin ilmasto, joka lämpenee toukokuisesta pikkupakkasesta huolimatta.

Suomi aloitti juuri kaksivuotiskautensa Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana. Pohjoismaiden, Venäjän, Kanadan ja Yhdysvaltojen yhteistyöohjelman ytimessä on ilmastonmuutoksen hillitseminen, kärkiteemana ympäristönsuojelu. Ei helppo rasti nykyisessä maailmanpoliittisessa pakkasessa, jossa suurvaltajohtajat komppaavat ilmastoskeptikkoja ja vähättelevät ihmisen vaikutuksia lämpenemiseen. Arktinen alue on valtava bisnes- ja valtapelikenttä, jolla väijyy isoja kiusauksia unohtaa luontovaikutukset. Kun jää sulaa, se tuntuu kaikkialla. Merenpinnan nousuna, maaperän kuivumisena, makean veden vähenemisenä, maailman ruoantuotannossa.

Nykyisten faktojen valossa ihminen on lämpenemisen pääpahis. Mutta sellaista tutkimusta ei olekaan, joka vakuuttaisi ne, joiden etuja ja valtapyrkimyksiä faktat uhkaavat, olipa asia mikä hyvänsä. Olisikin viisaampaa pelastaa Lahtinen ja konekivääri kuin kinata syyllisistä. Se vain hidastaa käytännön toimia torjua lämpenemistä. Varmaa on, että antiikin näytelmien deus ex machina – jumala koneesta – ei laskeudu taivaalta putsaamaan ja viilentämään palloamme. Meidän on itse siivottava sotkut, vaikkemme uskoisikaan niitä aiheuttaneemme. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

Uuden maa-ja metsätalousministerin Jari Lepän (kesk) kotitila on ollut samalla suvulla vuodesta 1539. Hänestä talonpoikaisuuden ydin on siinä, että hoitaa hyvin saamansa tilan ja siirtää sen tuleville polville entistä parempana. Löytyykö meistä talonpoikaisuutta suhteessa maapalloon, toistaiseksi ainoaan kotitilaamme avaruudessa?

X