Kaj Chydenius ja Pekka Milonoff perustivat nuorina KOM-teatterin, jonka perintö jatkuu yhä – ”Monet illat päättyivät varhaisiin tunteihin”
Kaj Chydenius ja Pekka Milonoff tapasivat vuonna 1966. Siitä alkoi Kom-teatterin tarina. Kom on voimissaan vielä tänäkin päivänä.
Kaj Chydenius ja Pekka Milonoff tutustuivat melkein 50 vuotta sitten Helsingin Teiniteatterissa. Siitä alkoi elinikäinen ystävyys.
Ohjaaja Pekka Milonoff ja muusikko Kaj Chydenius tapasivat vuonna 1966. He työstivät yhdessä Sex Kabaree -musiikkinäytelmää, johon Chydenius oli tehnyt musiikin.
Pian ajatus oman teatterin perustamisesta sai siivet. Esityskauden 1968–69 toimittiin Svenska Teaternin yhteydessä, mutta vuonna 1971 perustettiin itsenäinen Kom-teatteri.
”Toimimme kuusi vuotta kiertävänä teatterina. Meillä oli silloin konsertti Vanhalla Ylioppilastalolla ja lauloimme paljon Kaj’n lauluja”, Milonoff muistelee.
Oman teatterin perustaminen oli Chydeniukselle ja Milonoffille tärkeää.
”Meistä teatterien ohjelmistot olivat tylsiä. Halusimme tehdä omannäköistä teatteria ja uusia kotimaisia näytelmiä, joissa käsitellään meille relevantteja aiheita. Sellaista ohjelmistoa ei näissä vallitsevissa teattereissa ollut.”
Kun teatterissa nähtiin uusia ensi-iltoja, mukaan tarvittiin myös näytelmäkirjailija. Mukaan pyydettiin Lauri Sipari. Näytelmissä käsiteltiin yhteiskunnan eriarvoisuutta, mutta myös muita kiinnostavia ja kevyempiä aiheita.
Kaj Chydenius, ystävä ja kollega
Pekka Milonoff sanoo, että melodia tekee Kaj Chydeniuksesta ja hänen musiikistaan ainutlaatuisen.
”Useat laulut ovat tosi kauniita, poliittisemmat laulut iskeviä ja innostavia esiintyjille. Ne ovat aika hauskoja ja sopivat hyvin näyttelijöille. Saa laulaessaan esittää karaktääriä.”
Vaikka Chydenius ja Milonoff olivat läheisiä työtovereita, he olivat samalla läheiset ystävät. He kokoontuivat usein toistensa kotona, söivät ja ideoivat tulevaa.
”Tällaiset illanvietot ovat jääneet mieleen. Siihen aikaan oli tapana valvoa myöhään ja puhua tärkeistä asioista, kuten Komin perustamisesta. Jotkut näistä illoista päättyivät hyvin varhaisiin tunteihin.”
He suunnittelivat esimerkiksi uusia ohjelmistoja. Mieleen on jäänyt esimerkiksi yöllinen sessio, jolloin kaksikko päätti tehdä uudelleen Figaron häät ja Sevillan parturin. Chydenius sävelsi musiikin ja kirjoitti libretonkin itse.
”Se tapahtui hyvin nopeassa aikataulussa ja saimme siitä hyvin suositun musiikkiteatteriesityksen, jolla vierailimme muun muassa Chilessä. Hän oli monipuolinen ja nopea. Pääasiassa Kaj käytti nimenomaan runoilijoiden tekstejä.”
Säveltämisen lisäksi Chydenius oli pitkään Kom-teatterin hallituksessa.
Suosikikseen Chydeniuksen tuotannosta Milonoff nimeää harvinaisemman kappaleen, Mitä lauloi Ollan Viktor. Hän tosin toteaa, että suosikkilaulun valitseminen rinnastuu oman suosikkilapsen valintaan.
