Pekka Milonoff muistelee 70-lukua, jolloin yhteiskunnalliset aiheet puhuttivat: ”Jaoimme yleisön kanssa yhteisen huolen maailmasta”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Pekka Milonoff
Pekka Milonoff toimi KOM-teatterin taiteellisena johtajana ennen eläköitymistään. © Sampo Korhonen
"Ilmapiiri oli sellainen, että asioihin voi vaikuttaa. Uskon, että sitä samaa uskoa vaikuttamiseen on tänäkin päivänä", Pekka Milonoff, 73, sanoo, kun vertaa 1970-luvun kiihkeitä vuosia nykyaikaan.

Eläkkeelle jäänyt taiteellinen johtaja Pekka Milonoff kertoo Otavan ja KOM-teatterin järjestävän uuden poliittisen runon kirjoituskilpailun.

Elämmekö sille erityisen sopivaa aikaa?

”Nyt on ainakin sellaisia aiheita, joita voisi runoilla kommentoida. Varmasti identiteettipolitiikka on yksi asia, jonka voisin kuvitella nousevan esiin. Se ainakin puhuttaa tällä hetkellä monia nuorempia taiteentekijöitä.”

Eli poliittisuus ei ole vain puoluepolitiikkaa, vaan laajemmin yhteiskunnallisuutta?

”Uskon, että näin on. Jos ajattelee 70-luvun poliittista runoutta, niin sekin oli aika moninaista. Erilaiset yhteiskunnalliset aiheet puhuttivat, muun muassa kehitysmaiden tilanne.

Sitähän ei tiedä, haluavatko nykyiset nuoret tekijät ylipäätään ottaa kantaa, vai asemoivatko he itsensä ulkopuolisiksi tarkastelijoiksi.”

Nykyään kirkasotsaiselle idealismille helposti nauretaan, mutta 1970-luvulla ei varmasti naurettu?

”Meillä oli paljon huumoria ja nauroimme usein, mutta meille ei naurettu. Jaoimme yleisön kanssa yhteisen huolen maailmasta. Kysymyksiin, joita lauluissa käsiteltiin, suhtauduttiin tosissaan.

Ilmapiiri oli sellainen, että asioihin voi vaikuttaa. Uskon, että sitä samaa uskoa vaikuttamiseen on tänäkin päivänä.”

Eli esimerkiksi kappaleet Riistäjän lait tai Kenen joukoissa seisot eivät 1970-luvulla yleisöä hymyilyttäneet?

”Eivät. Silloin ajateltiin, että nyt näillä lauluilla paljastetaan asioita, jotka ovat yleisesti tiedossa, mutta joita ei ole julkisuudessa käsitelty. Biiseissä on edelleen mielestäni hyvä, raikas saundi, mutta aika on muuttunut, nykyään niiden kuunteleminen on erilaista.”

Kuinka KOM-teatterin merkitys on 50 vuoden aikana muuttunut?

”Päällimmäisenä mielessä on valppaus, avoimuus ja idea uudistumisesta. Kyky uudistua piti teatterin elossa. Olin siellä yli 40 vuotta töissä, ja ainakin pyrkimyksenä oli elää aistit valppaina ja kommentoiden sitä yhteiskuntaa, missä kulloinkin elettiin.”

Tuntuiko politiikka 70-luvulla yhtä päättömältä kuin nykyään?

”En nähnyt sitä aikaa päättömänä, vaan eri voimien taisteluna siitä, minkälaista Suomea rakennetaan. Silloin elettiin yhtenäiskulttuurissa ja ihmisillä oli samanlaisia kokemuksia ympäristöstään. Taide ja teatteri oli ollut aika konservatiivista, ja asetuimme sitä vastaan.

Globaalisti katsottuna maailma oli silloin hyvin kahtiajakautunut, nyt tässä individualistisessa maailmassa tuntuu, että maailmoja on yhtä monta kuin on ihmisiäkin.”

Lue myös: Eero Milonoff toivoo herätystä: ”Nyt on aika kääntää katse sisäänpäin ja tapaamme elää” 

X